30. elokuuta 2013

Näyttö vai käyttö?

Toivepostauskyselyn voitti mielipidekirjoitus koirarotujen näyttö- ja käyttölinjoista. Se ei olekaan ihan helposti käsitelty aihe. Tällä kertaa kyseessä on myös sellainen aihe, josta minulla ei ole hirveän paljon tietoa, eikä siksi kovinkaan vankkaa mielipidettä. En suhtaudu tähän asiaan siis mitenkään intohimoisesti. Olisinkin tosi iloinen mikäli tämä postaus saisi keskustelun käyntiin. Otan tässä esiin jotain ajatuksiani... ja mahdollisia virheitä tekstissä saa mielellään korjata. 

Näyttelylinjaisen ja käyttölinjaisen koiran erottaa toisistaan suku. Näyttelylinjaisella koiralla tarkoitetaan koiraa, joka polveutuu sellaisista sukulinjoista, joissa suurin osa koirista on näyttelyssä menestyneitä. Työlinjaisen koiran taustalla puolestaan on jossakin rodulle tyypillisessä työssä menestyneitä koiria. Ero on siis siinä onko suvussa enemmän sellaisia koiria, jotka on valittu ensisijaisesti ulkonäkönsä takia vai sellaisia koiria, jotka on valittu työominaisuuksiensa takia. 

Tavallaan hyvin yksinkertaista; kyseessä ei tosiaan ole mikään muu ero kuin se, että kenen suvussa on mitäkin koiria. Ja mitä pitemmälle linjajako etenee, sitä selkeämmin tulee esiin se, että vain tietyistä kantavanhemmista polveutuvat koirat ovat näyttely- tai käyttölinjaisia riippumatta koiran ominaisuuksista. Näyttelylinjaisesta koirasta ei tule käyttölinjainen koira vaikka mitä tekisi. Näyttely- ja käyttölinjaisten jälkeläisetkin ovat sekalinjaisia. 

Itse en pidä linjajakoa kovinkaan hyvänä asiana vaikka en tosin myöskään vastusta sitä viimeiseen asti. Minusta on ihan hyvä, että jokainen kasvattaja tekee itse päätöksensä siitä millaisia koiria haluaa kasvattaa ja valitsee koirien suvut sen mukaan, mutta en pidä siitä, että sukulinjoista ei jousteta. Geenipooli kapenee vain entistä enemmän tällaisen linjajaon myötä. Silti mielestäni linjajako ei tosiaan ole mikään rotujalostuksen perisynti. Koira tuskin kärsii siitä onko se jalostettu työominaisuudet vai päänmuoto mielessä, kunhan kummatkaan näistä ominaisuuksista eivät ole liioiteltuja ja aiheuta siten koiralle kärsimystä. 

Koiran rodunomaisuus ei mielestäni ole kovinkaan hyvä argumentti. Näyttelypuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että täytyyhän koiran näyttää rodunomaiselta ja käyttöpuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että koiran rodunomaisen käyttötarkoituksen pitää säilyä. Molemmat tukevat väittämänsä rotumääritelmään - joka siis on aikaan sidonnainen ympäripyöreä sepustus siitä miltä jonkun rodun kuuluisi näyttää ja mihin käyttöön sen kuuluisi soveltua. En väitä, että mitään näkemyksiä ei voisi perustaa rotumääritelmään, yritän vain sanoa, että kovinkaan jyrkkiä mielipiteitä ei kannata rakentaa ihan niin huteralle pohjalle. Se, mitä jonkun rodun täytyy olla, on subjektiivinen käsitys. Rotumääritelmää tulkitaan koko ajan uudestaan ja tuo tulkinta vaihtelee ajan mukana. 

Aika usein käyttölinjaa puolustetaan sillä, että koiran pitää soveltua alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Itse en kaikkien rotujen kohdalla oikein ymmärrä tätä. Mitä väliä on alkuperäisellä käyttötarkoituksella, kun sitä käyttöä ei enää tässä yhteiskunnassa ole? On huomattavasti järkevämpi tukea jalostuksessa sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat koiraa selviytymänä tämän päivän elämässä kuin pitää tiukasti kiinni joistakin sellaisista ominaisuuksista, joita koirat eivät enää tarvitse. Toki käyttökoirille on edelleen kysyntää, eivätkä kaikki koiralle kuuluneet työt ole hävinneet, mutta suurin osa koirakysynnästä tulee seura- tai harrastuskoiraihmisiltä.

Toisaalta taas koira elää varmasti täysin onnellista koiranelämää vaikka sen kulmaukset eivät olisi täydelliset tai sen päänmuodossa olisi toivomisen varaa. Itse koen, että koiran luonne on parempi mittari jalostuskoiria valitessa kuin sen ulkonäkö, joten tavallaan kuitenkin kallistuisin työkoirapuolelle. Liika ulkonäön jalostaminen on monilla roduilla johtanut liioitelluihin piirteisiin. Mielestäni on naurettavaa hylätä koira jalostuksesta sen värivirheen takia ja vielä naurettavampaa suosia epäkäytännöllisiä ulkonäköpiirteitä. 

Sukusiitosta sinänsä näkee oman käsitykseni mukaan yhtä paljon niin näyttely- kuin työkoirapiireissäkin. Jotain tiettyjä hyväksi koettuja ominaisuuksia halutaan korostaa ns. linjasiitoksella. Yleensä käyttökoirien puhutaan olevan terveempiä, mutta eivät nekään perinnöllisiltä sairauksilta suojattuja ole, sillä yhtälailla sukusiitoksen rasita vaivaa niitäkin. Tosin rakenneongelmia ei ole puoliksikaan niin paljon käyttöpuolella kuin näyttelykoirilla, ihan sen takia, että sairas rakenne ei toimi työkäytössä. 

Itse näen linjajaossa sekä hyviä että huonoja puolia. Jako takaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia omiin tarpeisiinsa sopiva koira, mutta rotukoirien geeniperinä olisi kyllä ihan tarpeeksi kapea ilman tällaista jyrkkää jakoakin. En oikein osaa puoltaa kumpaakaan mitenkään erityisen paljon. Jotenkin näen enemmän järkeä käyttökoirajalostuksessa, mutta olen kuitenkin itse valinnut näyttelylinjaisen, että mitäpä minä olen sanomaan. Mitä mieltä te muut olette?

Kiira on näyttelylinjainen.

6 kommenttia:

  1. "Aika usein käyttölinjaa puolustetaan sillä, että koiran pitää soveltua alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Itse en kaikkien rotujen kohdalla oikein ymmärrä tätä. Mitä väliä on alkuperäisellä käyttötarkoituksella, kun sitä käyttöä ei enää tässä yhteiskunnassa ole? "

    Mites esimerkiksi laumanvartijat ja paimenkoirat joita käytetään omissa lajeissaan yhä edelleen? Jos laumanvartijassa ruvetaan jalostamaan asioita joita se tarvitsee yhteiskunnassa (sosiaalisuus, avoimuus, pehmeys) ei niillä ole enää mitään virkaa vahtikoirana tai esimerkiksi alkuperämaassaan suojelemassa lammaslaumoja pedoilta. Puhuit että suurin osa kyselyistä tulee "vain" harrastajilta ja kotikoiria haluavilta. Mites esimerkiksi metsästysharrastajat, joiden koirilla on _pakko_ olla kaikki vietit kohdallaan jos siitä haluaa toimivan harrastuskoiran.

    "Näyttelylinjaisesta koirasta ei tule käyttölinjainen koira vaikka mitä tekisi."

    Näyttelylinjaisella koiralla voi olla täysin samat vietit kuin käyttö-, tai sekalinjaisella, se vaan sattuu polveutumaan suvusta jossa on näyttelylinjaisia koiria. Tämä tietysti vaatii sen että tietää mitä viettejä hakee ja vahvistaa niitä. Näyttelylinjaisestakin koirasta saa melko toimivan ja vietikkään harrastuskoiran jos sen eteen tekee töitä. Toki on näitä koiria jotka ei oikeastaan osaa muuta kun näyttää nätiltä, mutta esimerkiksi belgianpaimenkoirasta saa hyvän pakkauksen myös toko-, ja palveluskoirakentälle vaikka se olisikin nätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentistasi. Olet aivan oikeassa. Mikään ei sinänsä estä koiraa olemasta sekä ns. nätti ja toimiva yhtä aikaa. Jostain syystä tällaisia koiria ei kuitenkaan ole juurikaan vaan iso osa ennen työkäytössä olleista roduista on tänäpäivänä jakautunut linjoihin. Mistähän se johtuu? Onko mahdollista jalostaa yhtä aikaa näyttelyissä menestyviä ja työkäytössä toimivia koiria?

      Mietin kyllä noita metsästyskoiria ja laumanvartijoita. Ja kuten kirjoitinkin, käyttöominaisuuksille on edelleen käyttöä tässä yhteiskunnassa, mutta ei siinä mittakaavassa kuin joskus. Miten suuressa mittakaavassa näitä ominaisuuksia siis kannattaa varjella? Pointti enivei se, että rodut muuttuvat, eikä se mielestäni ole paha asia.

      Poista
  2. Rodusta riippuen on mahdollista jalostaa sekä rodunomaista ulkonäköä sekä käyttöominaisuuksia ja myös onnistua tuloksessaan. Monet rodut ovat jo menetettyjä eikä jalostamalla parempaan välttämättä saada enää rodun tilaa sellaiseksi, että se pystyisi toimimaan alkuperäistarkoituksessaan, olemaan siinä hyvä ja näyttämään samalta kuin sata vuotta aikaisemmin. Toisilla roduilla vain osa sukulinjoista on ns. pilalle jalostettuja ja tilanne on vielä pelastettavissa. Sitten on käyttörotuja, niin kuin esimerkiksi islanninlammaskoira, joka ei ole jakaantunut kahteen linjaan ja koira voi kelvata priimana sekä näyttöön, että käyttöön.

    Hyvänä esimerkkinä toimivat meidän perheen sekalinjainen aussie (joskin sukupuussa enemmän showpuudeleita kuin käyttiksen näköisiä) joka näyttää käyttölinjaiselta ja toimii myös hyvin. Toisaalta Lumon isä on näyttelymenestys ja toimii upeasti lampailla. Mutta fakta on silti, että puhtaasti käyttölinjainen syttyy varmasti paremmin lampaille. Näyttölinjaisen voi opettaa käyttöön, mutta usein koiran vietit heräävät hitaammin. Koira voi olla hyvä showlinjaiseksi muttei vedä vertoja käyttikselle. Sitten meillä on tossa kasvamassa islanninlammaskoirapenska, jonka meillä asuva isosisko on ainakin työkoira isolla teellä. Ja rodunomaisen upea sertihai. Tuike puolestaan näyttää hyvinkin tyypilliseltä issikalta, mutta silti paimensi 9-viikkoisena lampaita jo.

    Alkuperäisellä käyttötarkoituksella on väliä paljonkin. Esim paimenkoiralla vietit säätelevät sitä kuinka hyvin se soveltuu alkuperäistarkoitukseensa. Täysin vietittömällä koiralla ei harrastaja tee mitään, ne ovat niitä koiria, jotka kelpaavat sohvan koristeeksi. Joillekin se riittää, mutta jos etsii työ- ja palveluskoiraa on välttämätöntä, että otetaan jalostuksessa homioon myös se, mitä ko. rotu on luotu tekemään. Jos jalostettaisiin esim. aussieissa pelkkää ulkonäköä saataisiin hyvin pian vietittömiä, 25-kiloisia sohvatyynyjä. Usein myös käyttö kulkee käsi kädessä terveyden kanssa. Ö-lonkkainen issikka ei paimentaisi lampaita tuntureilta, mutta kelpaa kyllä sohvalle. Jos se on kaunis niin eikun ulkonäköä jalostamaan vaan.. Kärjistettynä. Mutta siis pointtina, jos ajatellaan koiran jalostusta käytön näkökulmasta terveyspuolelle annetaan enemmän arvoa.

    Yksinkertaisesti mun mielestä pitäisi muista kohtuus. Koiran pitäisi olla liioittelemattoman näköinen, sopiva työhön, mutta ei myöskään äärimmilleen jalostettu viettihirmu, joka ei pysty rauhoittumaan. Siksi mulla kai on aussiekin sekalinjasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Puhut täysin asiaa. Olen samaa mieltä tuosta liioittelemattomuudesta. Kohtuus kaikessa. Ja minustakin on kyllä ihanaa, että vielä on rotuja, joissa ei ole linjajakoa.

      Poista
  3. Tämä on sellainen asia mistä voisi vääntää loputtomiin. Lyhyesti voisin sanoa, että miksi jalostaa käyttökoirasta näyttelybuudelia kun niitä näyttelykoiria on jo satoja eri rotuja ennestään? Moni hyvä metsästysrotu on pilattu ihan kunnolla, settereidenkin kasvattajien olisi pitänyt aikoinaan olla paljon tiukempia. Metsästyslinjaiset koirat vähenee ja sekalinjaisella koiralla ei metsällä tee välttämättä yhtään mitään. Geenipooli vähenee niillä käyttölinjaisilla kun ei niitä näyttelylinjaisia voi sekoittaa enää takaisin käyttöpuolelle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: jokaisen tulisi valita rotu ominaisuuksien mukaan, ei alkaa jalostamaan itselle ns uutta rotua jostain toisesta. Enempää en jaksa tähän kommenttiin kirjoitella ajatuksia, niitä kun olisi hirveästi. Näyttelytkin voi olla harrastus, mutta pelkästään näyttelytuloksilla ei tulisi käyttää koiraa jalostukseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoa suosivani henkilökohtaisesti erityisesti kumpaakaan linjaa. Omassa rodussani on melko selkeä linjajako näyttely- ja käyttölinjojen välillä, myös tervueren muunnoksessa, ja olen valinnut itselleni puhtaasti näyttelylinjaisen koiran, mutta en tosiaankaan katso käyttökoiria kieroon. Itse asiassa käyttölinjaiset koirat ovat omaan silmääni kauniimpia, enkä ole näyttelyihminen, joten käyttölinjainen koira olisi sinänsä ollut itselleni parempi valinta. Kuitenkin jokin näyttelylinjaisten belgianpaimenkoirien luonteissa ja olemuksessa viehättää minua. Ajattelin myös järkevästi niiden olevan keskimäärin ehkä hieman helpompia aloitteleviin käsiini.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.