28. elokuuta 2013

Luento koiran elekielestä

Kävin toissapäivänä istumassa koiran elekieltä käsittelevällä luennolla. Luennoitsijana toimi Marianne Mayer (Koirapalvelu Virike), ja se oli ensimmäinen kolmesta elekieltä käsittelevästä luennosta, joihin aion tänä syksynä osallistua. Seuraavaksi olisi tiedossa Miira Rauhamäen luento viikonloppuna ja ensi kuussa Helena Telkänrannan seminaari. Minulla on tapana näin syksynä ahmia kaikkea oppia ja tietoa. Blogikin saa tässä samalla siis oppimispäiväkirjamaisen piirteen. 

Luennolla kävimme läpi pääasiassa koiran elekielen perusteita. Kävimme läpi kaikki tyypilliset signaalit; miltä koira näyttää halutessaan etäisyyttä ja miltä se näyttää halutessaan tutustua. Ihan yksiselitteisiä eivät koirien eleet kuitenkaan taida olla. Esimerkiksi Kiiralla on paljon itsevarman koiran eleitä tutussa kaveriporukassa, mutta vieraille ihmisille ja koirille se viestittää hyvin selkeästi, että haluaa pitää heidät mahdollisimman loitolla. Häntä korkealla, niskakarvat pystyssä ja katse toisessa koirassa ovat kaikki merkkejä siitä, että Kiira ei tosiaankaan halua tuota koiraa yhtään lähemmäs.

Myös rauhoittavista eleistä oli paljon puhetta. Siinä tulikin itselle mieleen miten paljon Kiira loppujen lopuksi lipoo kuonoaan ollessaan epävarma. Muuten Kiira käyttää mielestäni melko vähän tällaisia eleitä verrattuna esimerkiksi Sambaan, jonka rauhoittavat ja mielestelevät eleet ovat todella selkeitä. Syy tähän on aika varmasti se, että pienen kokonsa takia, Samban on täytynyt keksiä tapa selvitä isojen laumatovereidensa seassa ja paras tapa siihen on viestittää hyvin selkeästi, että on aivan harmiton. 

Keskustelu pyöri paljon myös koiran ja ihmisen välisessä suhteessa - ja miten tärkeää on, että osaamme tulkita koiramme elekieltä oikein. Johtajuus kuopattiin luennon puolessa välissä, tietenkin, sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran välisessä suhteessa (Myytti johtajuudesta). Sen sijaan luennolla keskityttiin paljon pohtimaan sitä, että rankaisupohjainen koulutus aiheuttaa usein koiralle ahdistusta, joka on nähtävissä, jos vain yhtään osaa lukea koiran elekieltä. Koira ei valehtele eleillään.

Kiva luento. Paljon aikaa meni keskustellessa, mikä on aina vain hyvä, sillä siten saa paljon ajatuksia liikkeelle. Itselle jäi päällimmäisenä mieleen se kuinka tärkeää onkaan osata lukea koiria hyvin. Miten muuten me voisimme pystyä kouluttamaan koiriamme? Hyvä kouluttaja osaa lukea koiraansa niin hyvin, että tunnistaa koiran elekielestä ahdistuksen merkit, ja muuttaa omaa käytöstään sen mukaan.

Siskokset tutustuvat ja kokeilevat leikkimistä


4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Mä oon samoilla linjoilla täysin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Koirien elekieli on kyllä tosi mielenkiintoista.

      Poista
  2. Tosi hyvä teksti. Se on tää syksy jotenkin jännää aikaa kun saa oikein uutta puhtia kaikkiin uusiin luentoihin sun muihin! Vai onko se sitten niin et alkuvuosi menee luennolla opittujen käytäntöön laittamisessa ja sit taas riittää aivois tilaa vasta uudelle tai jotain :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Mä ihan ahmin kaikkea tietoa. Ja sitten viimeistään jouluun mennessä olen ihan kurkkua myöten täynnä kaikkea. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.