31. elokuuta 2013

Meidän kesä 2013 -haaste

Löysin ihastuyttavan haasteen Kavioiden kopsetta ja Koparoiden naksetta -blogista enkä voinut olla varastamatta sitä. Hauska kesäinen haaste. Säännöt ovat seuraavat: laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, ja haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!
Tämä kesäinen haaste lähtee seuraavaksi näihin blogeihin...

Trikkihirmu ja Hulikettu
Ihmekoirat Loltsi ja Laika
Femman lokikirja
Bretoni Elsa
Koeruuvet Jekku ja Ara
Dandiet Elmo ja Neela
Belgianpaimenkoirat Sony ja Aruy

Mistä on meidän kesä 2013 tehty? Se on tehty...

...auringonsäteistä...

...vesipisaroista...

...noutokapuloista...

...kisajännityksestä...

...kaupunkiseikkailuista...

...palloleikeistä...

...ja mökkilevosta.


30. elokuuta 2013

Näyttö vai käyttö?

Toivepostauskyselyn voitti mielipidekirjoitus koirarotujen näyttö- ja käyttölinjoista. Se ei olekaan ihan helposti käsitelty aihe. Tällä kertaa kyseessä on myös sellainen aihe, josta minulla ei ole hirveän paljon tietoa, eikä siksi kovinkaan vankkaa mielipidettä. En suhtaudu tähän asiaan siis mitenkään intohimoisesti. Olisinkin tosi iloinen mikäli tämä postaus saisi keskustelun käyntiin. Otan tässä esiin jotain ajatuksiani... ja mahdollisia virheitä tekstissä saa mielellään korjata. 

Näyttelylinjaisen ja käyttölinjaisen koiran erottaa toisistaan suku. Näyttelylinjaisella koiralla tarkoitetaan koiraa, joka polveutuu sellaisista sukulinjoista, joissa suurin osa koirista on näyttelyssä menestyneitä. Työlinjaisen koiran taustalla puolestaan on jossakin rodulle tyypillisessä työssä menestyneitä koiria. Ero on siis siinä onko suvussa enemmän sellaisia koiria, jotka on valittu ensisijaisesti ulkonäkönsä takia vai sellaisia koiria, jotka on valittu työominaisuuksiensa takia. 

Tavallaan hyvin yksinkertaista; kyseessä ei tosiaan ole mikään muu ero kuin se, että kenen suvussa on mitäkin koiria. Ja mitä pitemmälle linjajako etenee, sitä selkeämmin tulee esiin se, että vain tietyistä kantavanhemmista polveutuvat koirat ovat näyttely- tai käyttölinjaisia riippumatta koiran ominaisuuksista. Näyttelylinjaisesta koirasta ei tule käyttölinjainen koira vaikka mitä tekisi. Näyttely- ja käyttölinjaisten jälkeläisetkin ovat sekalinjaisia. 

Itse en pidä linjajakoa kovinkaan hyvänä asiana vaikka en tosin myöskään vastusta sitä viimeiseen asti. Minusta on ihan hyvä, että jokainen kasvattaja tekee itse päätöksensä siitä millaisia koiria haluaa kasvattaa ja valitsee koirien suvut sen mukaan, mutta en pidä siitä, että sukulinjoista ei jousteta. Geenipooli kapenee vain entistä enemmän tällaisen linjajaon myötä. Silti mielestäni linjajako ei tosiaan ole mikään rotujalostuksen perisynti. Koira tuskin kärsii siitä onko se jalostettu työominaisuudet vai päänmuoto mielessä, kunhan kummatkaan näistä ominaisuuksista eivät ole liioiteltuja ja aiheuta siten koiralle kärsimystä. 

Koiran rodunomaisuus ei mielestäni ole kovinkaan hyvä argumentti. Näyttelypuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että täytyyhän koiran näyttää rodunomaiselta ja käyttöpuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että koiran rodunomaisen käyttötarkoituksen pitää säilyä. Molemmat tukevat väittämänsä rotumääritelmään - joka siis on aikaan sidonnainen ympäripyöreä sepustus siitä miltä jonkun rodun kuuluisi näyttää ja mihin käyttöön sen kuuluisi soveltua. En väitä, että mitään näkemyksiä ei voisi perustaa rotumääritelmään, yritän vain sanoa, että kovinkaan jyrkkiä mielipiteitä ei kannata rakentaa ihan niin huteralle pohjalle. Se, mitä jonkun rodun täytyy olla, on subjektiivinen käsitys. Rotumääritelmää tulkitaan koko ajan uudestaan ja tuo tulkinta vaihtelee ajan mukana. 

Aika usein käyttölinjaa puolustetaan sillä, että koiran pitää soveltua alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Itse en kaikkien rotujen kohdalla oikein ymmärrä tätä. Mitä väliä on alkuperäisellä käyttötarkoituksella, kun sitä käyttöä ei enää tässä yhteiskunnassa ole? On huomattavasti järkevämpi tukea jalostuksessa sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat koiraa selviytymänä tämän päivän elämässä kuin pitää tiukasti kiinni joistakin sellaisista ominaisuuksista, joita koirat eivät enää tarvitse. Toki käyttökoirille on edelleen kysyntää, eivätkä kaikki koiralle kuuluneet työt ole hävinneet, mutta suurin osa koirakysynnästä tulee seura- tai harrastuskoiraihmisiltä.

Toisaalta taas koira elää varmasti täysin onnellista koiranelämää vaikka sen kulmaukset eivät olisi täydelliset tai sen päänmuodossa olisi toivomisen varaa. Itse koen, että koiran luonne on parempi mittari jalostuskoiria valitessa kuin sen ulkonäkö, joten tavallaan kuitenkin kallistuisin työkoirapuolelle. Liika ulkonäön jalostaminen on monilla roduilla johtanut liioitelluihin piirteisiin. Mielestäni on naurettavaa hylätä koira jalostuksesta sen värivirheen takia ja vielä naurettavampaa suosia epäkäytännöllisiä ulkonäköpiirteitä. 

Sukusiitosta sinänsä näkee oman käsitykseni mukaan yhtä paljon niin näyttely- kuin työkoirapiireissäkin. Jotain tiettyjä hyväksi koettuja ominaisuuksia halutaan korostaa ns. linjasiitoksella. Yleensä käyttökoirien puhutaan olevan terveempiä, mutta eivät nekään perinnöllisiltä sairauksilta suojattuja ole, sillä yhtälailla sukusiitoksen rasita vaivaa niitäkin. Tosin rakenneongelmia ei ole puoliksikaan niin paljon käyttöpuolella kuin näyttelykoirilla, ihan sen takia, että sairas rakenne ei toimi työkäytössä. 

Itse näen linjajaossa sekä hyviä että huonoja puolia. Jako takaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia omiin tarpeisiinsa sopiva koira, mutta rotukoirien geeniperinä olisi kyllä ihan tarpeeksi kapea ilman tällaista jyrkkää jakoakin. En oikein osaa puoltaa kumpaakaan mitenkään erityisen paljon. Jotenkin näen enemmän järkeä käyttökoirajalostuksessa, mutta olen kuitenkin itse valinnut näyttelylinjaisen, että mitäpä minä olen sanomaan. Mitä mieltä te muut olette?

Kiira on näyttelylinjainen.

28. elokuuta 2013

Sinisen nauhan tyttö

Tänään käytiin taas mätsäreissä hakemassa jälleen yksi sininen nauha. Se olikin sitten kahdestoista sininen nauha putkeen. Onneksi tänään meillä kävi kuitenkin tuuria, ja sijoituimme nauhakehissä neljännelle paikalle, joten ihan turha reissu ei ollut. SIN4 palkintona oli vaaleanpunainen ruusuke ja tummansininen hihna. Hihna onkin hyvä palkinto Kiiralle - jolla on tapana rikkoa tasaseen tahtiin hihnansa.

Kiiran käytös oli oikein hyvää. Vuosi sitten Kiira näytti ensimmäiselle mätsärituomarille hampaita ja tänään häntä heilui ilosta. Vastaehdollistaminen on kyllä niin tehokasta. Pitkäähän Kiiraz jo on osannut käyttäytyä kehässä, mutta joka kerta olen yhtä iloinen, kun näen miten työ on tuottanut tulosta. Eikä kyse siis ole ruusukkeista vaan siitä, että näen, että koiraa ei enää pelota. Mikä voisi olla parempi palkinto?


Näyttelyitä on tiedossa lisää syksyllä. Heh. Koska tässä näin kävi? Ei minulle pitänyt tulla näyttelykoiraa, ja silti olen käynyt kahdeksassa näyttelyssä tänä vuonna. Vaikka lupailin jo Kiiralle näyttelytaukoa loppuvuodeksi, en kuitenkaan ole malttanut olla ilmoittamatta sitä Vantaalle, koska se on ihan tässä takapihalla. Ja kun kerran ollaan menossa Vantaalle niin miksi ei sitten suosiolla Porvooseenkin. Ensi kuussa on siis kahdet näyttelyt. Mutta sitten on kyllä taukoa. Paitsi että Jyväskylä KV ja Lahti KV houkuttelisivat... 

Luento koiran elekielestä

Kävin toissapäivänä istumassa koiran elekieltä käsittelevällä luennolla. Luennoitsijana toimi Marianne Mayer (Koirapalvelu Virike), ja se oli ensimmäinen kolmesta elekieltä käsittelevästä luennosta, joihin aion tänä syksynä osallistua. Seuraavaksi olisi tiedossa Miira Rauhamäen luento viikonloppuna ja ensi kuussa Helena Telkänrannan seminaari. Minulla on tapana näin syksynä ahmia kaikkea oppia ja tietoa. Blogikin saa tässä samalla siis oppimispäiväkirjamaisen piirteen. 

Luennolla kävimme läpi pääasiassa koiran elekielen perusteita. Kävimme läpi kaikki tyypilliset signaalit; miltä koira näyttää halutessaan etäisyyttä ja miltä se näyttää halutessaan tutustua. Ihan yksiselitteisiä eivät koirien eleet kuitenkaan taida olla. Esimerkiksi Kiiralla on paljon itsevarman koiran eleitä tutussa kaveriporukassa, mutta vieraille ihmisille ja koirille se viestittää hyvin selkeästi, että haluaa pitää heidät mahdollisimman loitolla. Häntä korkealla, niskakarvat pystyssä ja katse toisessa koirassa ovat kaikki merkkejä siitä, että Kiira ei tosiaankaan halua tuota koiraa yhtään lähemmäs.

Myös rauhoittavista eleistä oli paljon puhetta. Siinä tulikin itselle mieleen miten paljon Kiira loppujen lopuksi lipoo kuonoaan ollessaan epävarma. Muuten Kiira käyttää mielestäni melko vähän tällaisia eleitä verrattuna esimerkiksi Sambaan, jonka rauhoittavat ja mielestelevät eleet ovat todella selkeitä. Syy tähän on aika varmasti se, että pienen kokonsa takia, Samban on täytynyt keksiä tapa selvitä isojen laumatovereidensa seassa ja paras tapa siihen on viestittää hyvin selkeästi, että on aivan harmiton. 

Keskustelu pyöri paljon myös koiran ja ihmisen välisessä suhteessa - ja miten tärkeää on, että osaamme tulkita koiramme elekieltä oikein. Johtajuus kuopattiin luennon puolessa välissä, tietenkin, sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran välisessä suhteessa (Myytti johtajuudesta). Sen sijaan luennolla keskityttiin paljon pohtimaan sitä, että rankaisupohjainen koulutus aiheuttaa usein koiralle ahdistusta, joka on nähtävissä, jos vain yhtään osaa lukea koiran elekieltä. Koira ei valehtele eleillään.

Kiva luento. Paljon aikaa meni keskustellessa, mikä on aina vain hyvä, sillä siten saa paljon ajatuksia liikkeelle. Itselle jäi päällimmäisenä mieleen se kuinka tärkeää onkaan osata lukea koiria hyvin. Miten muuten me voisimme pystyä kouluttamaan koiriamme? Hyvä kouluttaja osaa lukea koiraansa niin hyvin, että tunnistaa koiran elekielestä ahdistuksen merkit, ja muuttaa omaa käytöstään sen mukaan.

Siskokset tutustuvat ja kokeilevat leikkimistä


26. elokuuta 2013

Sähläilyä kosketusalustalla

Mitäpä tästä nyt sanoisi. Hauskan videon sain aikaiseksi, kun tänään kertasin kosketusalustaa Kiiran kanssa. Yritin lopussa vähän nostaa kriteeriä, mutta en oikein suunnitellut tarpeeksi hyvin mitä vahvistaisin, joten tuloksen näette videosta. Kiira alkoi tarjota vähän sitä ja tätä.

25. elokuuta 2013

Kuvia kesäillasta

Projektina leikkiminen


Kiiran kanssa on pitkään työstetty leikkimistä. Sitä kun on pennusta asti opetettu ruoalla, on sen mielestä äärettömän hämmentävää mennä koulutuskentälle tekemään jotain muuta kuin syömään. Aina satunnaisesti olen saanut Kiiran leikkimään erilaisilla kikoilla, toisinaan se leikkii paremmin ja toisinaan huonommin, eli yhteenvetona sanoisin, että leikkiessään Kiira on äärettömän häiriöherkkä, eikä se vielä ole oikein päässyt kiinni jujuun.

Kiira leikkii parhaiten palloilla ja kepeille, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä ne ovat sille kaikkein tutuimmat lelut. Kiira tykkää myös pehmeistä pörröisistä pehmoleluista. Leluilla leikitään kuitenkin mieluiten yksin, toisista mieluiten niiden perässä juostaan ja kolmanneksi mieluiten niistä taistellaan. Olettaisin tämän kaiken olevan melkein täysin oppimishistorian tulos. Kiiralla on paljon taustalla irrottamis- ja luopumistreeniä, paljon metsälenkkejä keppiaarteita jyrsien ja melko paljon pallon perässä juoksemista. 

Miten Kiiran sitten saa leikkimään? No, ei se nyt ihan mahdotonta ole. Kepeillä Kiira leikkii melkein missä tahansa, pallon perässä se juoksee myös aika helposti ja pörröleluista se malttaa taistella siellä täällä. Yritän nyt ihan tosissani vahvistaa kaikkea leikkimistä. Valitsen paikat sen mukaan, että niissä ei ole liikaa häiriöitä, alusta on mukava leikkimiselle ja sää on kohtalaisen viileä. Ja sitten vain vahvistan kaikesta leikkimisen suuntaisestakin.

Tässä samalla minulla on muuten työn alla ehdollisen vahvisteen opettaminen lelupalkalle. Naksuttimen äänen lisäksi meillä on ehdollisena vahvisteena "jes" ja nyt lelua tarkoittava "vau". Voi olla että ehdollistan sanan liian aikaisin leluihin, mutta pahimmassa tapauksessa sana vain alkaa tarkoittaa tylsää lelua, joten sen voi sitten aina sammuttaa. 

23. elokuuta 2013

Akut laturissa

Meillä on akut laturissa... eli olemme mökillä. Tämä on ehkä vuoden parasta aikaa olla täällä mökillä. Ilma on lämmin, mutta ei liian kuuma. Metsät ovat tällä hetkellä pullollaan marjoja, ja koska hyttysiä ei enää juuri ole, viitsii siellä kävelläkin. Lillukka- ja mustikka-aika on oikeastaan jo takanapäin, mutta nyt on maasto punaisenaan puolukoita. En minä jaksanut puolukkaan lähteä mitenkään erityisesti, mutta keräsin matkan varrelta seuraavaan kasvismössöön muutaman kourallisen marjoja. Mukaan lähti myös mustikanvarpuja Esmelle.

Emme me täällä mökillä ole tehneet oikeastaan mitään muuta kuin maanneet laiturilla, juoneet siideriä ja syöneet grilliruokia. Koirat ovat riehuneet itsensä läkähdyksiin, uineet sitten itsensä viileiksi ja kellahtaneet sitten sammaleelle torkkumaan Koirien mielestä ei ole mitään niin ihanaa kuin mökkeily. Joka tapauksessa minulla ja Kiiralla on ollut tällainen loppukesäkooma, eikä minulla oikeastaan mitään asiaa ole, halusin vain antaa itsestäni hieman elonmerkkejä. Tänään lähetään tulemaan täältä kotiin, sillä viikonloppuna on taas muunlaista ohjelmaa.

19. elokuuta 2013

Uudenlaisia opintoja

Sieltä se syksy koko ajan vain lähestyy lähestymistään. Syksy tuo mukanaan taas ihan uudenlaisen innon opiskella ja treenata. Samalla, kun taas uusi lukukausi alkaa yliopistolla, olen viimeinkin ottanut itselleni hieman aikaa toteuttaa jo pari vuotta muhineen unelmani eläinten parissa. Olen nimittäin ilmoittautunut Suomen eläinkoulutuskeskuksen  verkko-opintoihin. 

Viime päivät ovatkin kuluneet pääasiassa nenä kiinni kirjoissa tutustumassa syksyn kurssimateriaaliin. Eläinkoulutuskeskuksen opiskelu on lähtenyt jo hyvin käyntiin verkossa ja ensimmäiset lähipäivätkin olivat viikonloppuna. Opiskelu on toistaiseksi täyttänyt kaikki odotukseni. Ensimmäisillä luennoilla kävimme läpi oppimispsykologian lainalaisuuksia ja toisella luennolla keskityimme koulutusprosessin rakentamisen hahmottamiseen.

Minussa asuva teoriapeikko ja pilkunviilaaja on aivan innoissaan käyttäytymistieteeseen liittyvän terminologian opettelussa, mutta toivon kyllä kurssilta oikeasti enemmän oppia käytännön kouluttamiseen, sillä teoriaa voi aina lukea kirjoistakin. Teorian soveltaminen käytäntöön on aina ollut minulle vaikeinta. Ja, voi jukra, enhän minä koskaan ole opiskellut mitään näin käytännöllistä. Tosin sanoen toivottavasti opin kurssin myötä ymmärtämään eläinten oppimista kokonaisvaltaisemmin ja opin soveltamaan entistä paremmin teoriaa käytäntöön treenejä suunnitellessa.


Kiira puolestaan on valmistautunut tulevaan syksyyn kertaamalla vanhoja hyödyllisiä koulutaitoja. Kiira on toisin sanoen harjoitellut ennen kaikkea kotona yksinoloa mutta myös sellaisia hyödyllisiä silloin tällöin tarvittavia taitoja kuten kavereilla rauhoittumista ja kaupungilla kulkemista. Kesällä on voinut elää aika pellossa sekä omistaja että koira mutta nyt pitäisi taas palautella mieleen näitä yksinkertaisia käytännön taitoja. 

12. elokuuta 2013

Miksi kisata koiran kanssa?

Mutta kertovatko nämä tulokset oikeastaan mitään itse koirasta? Oma Kiirani ei ainakaan ole yhtään erilainen nyt muutaman hassun näyttely- ja rallytuloksen jälkeen. Myöskään Kiiran arvo omissa silmissäni ei ole kasvanut eikä se ole muuttunut yhtään sen paremmaksi  tai huonommaksi koiraksi. Se on yhä sama koira. Mielestäni me asetammekin aivan liian suuren arvon kisatuloksille. Ainakaan tulokset eivät saisi olla se tärkein mittari, jolla koiria punnitaan.
Meillä koiraharrastajilla tuntuu olevan suunnaton tarve päästä koiriemme kanssa kisakentille. Ja onhan se ihan ymmärrettävää. Halu kilpailla kuuluu ihmisen luontoon ja kokeet ovat usein mukavia sosiaalisia tapahtumia. Ennen kaikkea me haluamme näyttää muille millainen meidän koiramme on. Koira, jos jokin, on statuseläin. Pitkä tittelirivi oman koiran nimen edessä kertoo paljon omistajasta. Se kertoo omistajan taidoista kouluttaa ja omistajan kiinnostuksesta harrastukseen.

Etenkin tämä on mielestäni ongelmana jalostuskoiria valitessa. Se mitä koira periyttää eteenpäin pennuilleen, ei ole millään tavalla sidottuna koiran tuloksiin. Eivät tittelit periydy. Silti kilpailevien koirien pennut on helpompi myydä ihan vain sen takia, että tulosten ajatellaan todistavan jotakin vanhempien koulutettavuudesta ja kertovan jotakin niiden perusluonteesta. En oikein tiedä uskonko tuohon. Kiira on epävarma vieraiden ihmisten kanssa ja olen silti saanut koulutettua sen tokon luoksepäästävyyteen. 

Ehkä jossain määrin tulokset kertovat koiran stressinsietokyvystä, pitkäjänteisyydestä ja koulutettavuudesta. Joissakin lajeissa tulokset varmasti kertovat varmasti jotain pientä koiran ominaisuuksista. Agilityssä menestyvällä koiralla tuskin on pahoja luusto-ongelmia. Jäljessä menestyvä koira oletettavasti osaa käyttää nenäänsä edes kohtalaisesti. Paimennuskokeissa menestyvällä koiralla on oletettavasti jotain taipumuksia siihen suuntaan. Tuloksien kautta saatu tieto koiran ominaisuuksista on kuitenkin aika minimaalista.

Itse olen sitä mieltä, että lajitulokset eivät kyllä kerro mitään muuta kuin sen kuinka paljon kyseinen laji kiinnostaa koiran omistajaa ja kuinka paljon hän on jaksanut nähdä vaivaa koiran kouluttamiseen. En edes vetäisi yhtä kuin merkkiä hyvän kouluttajan ja hyvien tulosten välille. Mielestäni ne eivät ole sama asia. Se on kuitenkin toisen pohdintatekstin aihe.

Olen myös törmännyt ihmisiin joiden on saatava tuloksia hinnalla millä hyvänsä. Se, että koiralla on hauskaa, on toissijaista niiden tulosten rinnalla. Näiltä ihmisiltä minun on monta kertaa tehnyt mieli käydä kysymässä minkä takia he ylipäätään kisaavat. Jos koiralle toko on pelkkää hihnasta nyppimistä ja näyttelyt tuomarin pelkäämistä, ei sillä varmasti ole yhtään hauskaa, joten minkä takia koira on silti raahattava kokeisiin? Ovatko tuokset tärkeämpiä kuin koiran hyvinvointi?

Ihminen kisaa itsensä vuoksi, joten vähintä mitä voimme tehdä, on tehdä kisaamisesta hauskaa ja mukavaa koirallekin. Koiran onnellisuuden kannalta ei ole mitään merkitystä pääseekö se koskaan kisakentille vai ei. Kenties koira jopa on tyytyväisempi ilman kisojen tuomia pitkiä matkoja, tylsiä odotuksia ja stressaavaa ympäristöä. Mikäli koiran kanssa on päästävä näytteyihin, kisoihin tai kokeisiin, on mielestäni koiranomistajan velvollisuus opettaa koiralle kisatilanteen olevan mukava.

Tekstin tarkoitus ei ole tuomita kisaamista. Tarkoitus on vain herättää ajatuksia siitä onko kisaaminen todella koiraharrastuksen tärkein osa-alue. Pohtikaa miksi te kisaatte koirienne kanssa ja nauttivatko koiranne kisaamisesta myös? Viime kädessä kisaamissa ei ole kyse mistään muusta kuin omistajan kilpailuhalusta. Eikä siinä mitään. Kunhan koiran hyvinvointi ei unohdu ruusukkeiden varjoon.

11. elokuuta 2013

Viikonlopun kisareissu

Tätä viikonloppua on suunniteltu pitkään. Lauantaina oli Tampereella tuplakisat rally-tokossa ja sunnnuntaina ihan peruskisat lähempänä Hyvinkäällä. Tämä tarkoitti Kiiralle kolmea starttia. Olin valmistautunut siihen, että yksi näistä olisi voittajaluokassa, mutta toisin kävi. Sen sijaan Kiira starttasi avoimessa luokassa kolme kertaa kolmella eri tuomarilla tänä viikonloppuna.

Lauantai oli pitkä päivä. Päivä alkoi aikaisin ennen seitsemää, kun suuntasimme Erican kanssa autolla kohti Tamperetta. Omasta takaa meillä oli mukana Kiira ja Neira. Matkalla haimme mukaan vielä Elsan omistajineen. Porukan ensimmäinen startti oli ennen kymmentä ja viimeinen kolmen jälkeen, joten autossa odottelemista ja eväiden syömistä tehtiin todella paljon. Onneksi kaikki koirat osasivat nukkua omaa vuoroaan odotellessa. Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja todella hauska.


Ensimmäisellä radalla lauantaina Kiira paineistui jostakin puolessa välissä, eikä kyennyt tekemään rataa loppuun, joten Erica päätti keskeyttää sen. Siitä on videokin Erican bogissa. En tiedä mikä meni pieleen. Seuraavalla radalla Kiira työskenteli laiskasti ja teki pari liikettä ihan miten sattuu, mutta pisteet ylsivät silti hyväksyttyyn tulokseen ja kolmanteen sijaan. 91/100p! Kotiin tultiin siis hyvin mielin. Alla olevissa kuvissa näette 3. sijan hienon palkinnon. Se on siis tuo ylivaloittunut minimaalinen laatta Kiiran jaloissa.


Seuraavana päivänä Hyvinkään kisoissa Kiira tsemppasi, ja teki hienon radan, vaikka edellisen päivän reissu oli aivan selvästi väsyttänyt sen. Tuomari tosin ei ollut ihan samaa mieltä ja veroitti Kiiralta yleisvaikutelmasta -5 pistettä siksi, että belgianpaimenkoiraksi Kiira on lahna. Loppujen lopuksi tulos 75/100p riittii kuitenkin hyväksyttyyn tulokseen ja Kiiran toiseen koulutustunnukseen. Kiira on siis nyt RTK2!

Seuraavaksi edessä onkin lepäämistä ja sitten lisää treenaamista ensi viikolla. Kiiralla on voittajaluokka edessä Espoossa 24. päivä ja siihen mennessä pitäisi oppia kaikenlaista. Itse asiassa minulla on ehkä Kiiraakin kovempi työ Erican opettamisessa. Mokoma ei ole vielä edes katsonut voittajaluokan kylttejä. Huomaan itsestäni kuitenkin, että mitä pitemmälle Kiira etenee, sitä hauskemmaksi tämä laji muuttuu. VOI ja MES eivät tosiaan ole enää mitään helppoja. 

6. elokuuta 2013

Seuraamista oikealla

Kiira kisaa rally-tokossa tällä hetkellä avoimessa luokassa. Kuitenkin suunnitelmiin kuuluu opettaa koiralle myös voittaja- ja mestariluokan liikkeet hiljalleen. Suurin uusin muutosaihe kahdessa viimeisessä luokassa on se, että koiran pitää osata tehdä kaikki liikkeet myös ohjaajan oikealla puolella. Kiiralla onkin kohtalaisen hyvin hallussa oikealla puolella kulkeminen ja oikealle sivulle tuleminen käskyllä "oikea".

Kun nämä perusjutut ovat hallussa niin mikäs sen parempi tapa aloittaa myöhempien luokkien opetteleminen kuin puolenvaihtoharjoitukset. Yhdet omasta mielestäni vaikemmat rally-tokon liikkeet ovat näiden alla olevissa kuvissa esiintyvien täyskäännösten erotteleminen koiralle. Kaikki neljä kylttiä voidaan suorittaa joko koira oikealla tai koira vasemmalla puolella.


Aikani pähkäilin kuinka opettaisin nämä liikkeet Kiiralle varmaksi. Houkuttelu kääntymään oikeaan suuntaan ei onnistu, sillä esimerkiksi valkovuokossa käännyn koirasta poispäin, eivätkä käteni kerta kaikkiaan yletä ohjaamaan. Tulinkin siksi siihen tulokseen, että opetan koiran kääntymään käskystä joko oikealle tai vasemmalle, jolloin voin vain kyltin kohdalla käskeä koiraa pyörähtämään ympäri jompaan kumpaan suuntaan. 

Tämän opettaminen onkin sitten aloitettu yksinkertaisilla pyörähdysharjoituksilla. Pyörähdys vastapäivään on pyöri ja pyörähdys myötäpäivään on snurra. Samat käskyt kuin rally-tokon pyörähdysliikkeissä. Arvatkaa vain onko sekavaa. Minulle. Kiira kyllä hoksaa idean, mutta itse vain sekotan koko ajan ollaanko tässä nyt menossa oikealle vai vasemmalle...

Muut puolenvaihdot alkavat olla hallinnassa. Puolenvaihto etukautta ja takakautta onnistuvat molemmat ihan leikiten. Sen sijaan puolenvaihto jalkojen välistä kaipaa vielä hiomista. Toistaiseksi en ole vielä saanut häivytettyä omaa reipasta pysähdystä pois liikkeestä. Tosin ohjeessa ei lue mitään siitä, että ohjaaja ei saisi pysähtyä liikkeen aikana. Koira vain ei saa pysähtyä. Olisi se nyt kuitenkin vaan hienoa jos Kiira osaisi pujotella liikkuvien jalkojen välistä.

3. elokuuta 2013

Ensimmäinen serti

Elokuu lähti tänään käyntiin aivan uskomattoman hienolla tavalla. Kävimme nimittäin Helsingin ryhmänäyttelyssä Myriam Vermeiren arvosteltavana. Päivä oli aivan tukahduttavan kuuma, eikä toiveeni olleet kovinkaan korkealle viime viikon tulosten jälkeen. Näyttelytauolle tästä kuitenkin ollaan menossa. Viiime viikon EH-tyttö yllätti kuitenkin tänään tuomalla kotiin ensimmäisen sinivalkoisen sertiruusukkeensa.

"Complete scissors bite. Sable colour. Good mussle and stop. Strong skull. Dark eyes. Well placed ears. Nice neck and topline with straight back. Croup a bit sloping. Good depht of chest. Well angulated. Slightly turn-out feet. Good mask. Could have more charbonnage in the coat. Moves loose in the elbows but with a good drive." ERI SA PN4 SERT

2. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...


Eipä tässä mitään. Kesän viimeinen kuukausi on lähtenyt käyntiin ja luonto on muuttunut raikkaan vihreästä kellastuneeksi ja kuivahtaneeksi. Loppukesä on käsillä. Miten se kesä aina menee niin nopeasti ohi? En odota syksyn pimeyttä ollenkaan, mutta toisaalta kyllä tämä sää saisi tästä hieman viilentyä. En ole mikään helteiden suurin ystävä. Eikä ole kyllä Kiirakaan.

Onneksi Kiiran juoksut ovat nyt täysin ohi. Kuluneen viikon aikana olen huomannut myös koiran luonteen taas tasaantuneen normaaliksi. Enää ei tarvitse öristä ihan kaikelle. Toki olen myös lisännyt vahvistetiheyttä ohituksiin ja niin edelleen, mutta pääasiassa luulen tilanteen helpottuneen hormonitason palautuessa hiljalleen normaaliksi. Treenaaminenkin on sujunut paljon paremmin nyt, kun Kiiran mielessä on ollut jokin muukin kuin ihanien urosten etsiminen ja kamalien narttujen hätyyttäminen. 

Rally-tokoa minä pääasiassa olen Kiiralle opettanut. Kiiralla on tulevana viikonloppuna ainakin kolme starttia rallissa edessä. Yksi näistä starteista on toivottavasti voittajaluokassa. En kyllä usko ehtiväni opettamaan kaikkea tarvittavaa siihen mennessä. Olen kyllä aloittanut, mutta... noh... kai se ne oppii loppukuuhun mennessä viimeistään. Ericalla on suunnitelmissa ottaa aika monta starttia Kiiran kanssa tässä kuussa.

Muuten meidän päivät ovat sujuneet pääasiassa uiden tai puistoillen. Ja kavereita nähden. Olemme toisin sanoen viettäneet kesää parhaalla mahdollisella tavalla. Muutenkin loppukesä näyttäisi meillä olevan todella täynnä koiramaista ohjelmaa. Kavereita, treenejä ja kokeita. Pitäähän sitä nyt ennen koulun alkua ottaa kaikki ilo irti vapaasta ajasta.