17. heinäkuuta 2013

Onko koirasi hyvin vai huonosti koulutettu?

Viime päivinä olen miettinyt paljon koiran kouluttamista ja sitä mikä määrittää hyvin koulutetun koiran. Onko se koira, jonka nimen edessä on useita titteleitä? Onko se koira, joka työskentelee päivittäin viranomaisten apuna? Onko se koira, joka on koko elämänsä elänyt rauhallista ongelmatonta perhekoiran elämää? Yleensä ajatellaan näiden kaikkien olevan hyvin koulutettuja koiria. Ja kyllähän ne ovatkin. Mutta ovatko kaikki muut sitten huonosti koulutettuja? Mikä erottaa hyvin koulutetun koiran huonosti koulutetusta koirasta?

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että huonosti koulutettu koira on se naapurin aidalla räksyttävä pystykorva tai se sukulaisten kosketusta välttelevä kääpiökoira. Mutta tekeekö pari käytösongelmaa koirasta huonosti koulutetun? Tottelevaisuusvaliollakin saattaa arjessa olla vaikka mitä ongelmia. Mielestäni emme myöskään voi väittää, että koira, jolla ei koskaan ilmene mitään ongelmia, on hyvin koulutettu. En usko sellaisia olevan olemassakaan. Tietenkin on olemassa koirayksilöitä, jotka ovat luonnostaan rauhallisia, sopeutuvaisia ja hiljaisia, joten ne vaikuttavat arjessa vähemmällä opettelemisella pitemmälle koulutetuilta kuin aktiiviset, arat ja tuliset koirat.

Usein kuulee sanottavan, että koiran täytyy olla vähintään peruskoulutettu. Olettaisin, että peruskoulutetulla koiralla tarkoitetaan yleensä koiraa, jolla ei ilmene mitään häiritseväksi luokiteltavia käytösongelmia. Se mikä käytös häiritsee ketäkin on kuitenkin hyvin subjektiivista. Joku toinen ei voisi kuvitellakaan sietävänsä vasten hyppivää koiraa, kun taas toisen mielestä se ei haittaa ollenkaan tai on jopa toivottavaa käytöstä. Peruskoulutukseen ajatellaan usein myös kuuluvan tietyt temput (luoksetulo, maahanmeno, istuminen) mutta se mitkä temput ovat tärkeitä, nyt ainakin on täysin omistajakohtaista, eikä mielestäni mikään mittari koiran koulutustasoa tarkastellessa.

Sekin on täysin ihmisestä kiinni miten me haluamme koiran tottelevan. Kumpi koira on paremmin koulutettu; se joka tulee luokse lepertelyllä vai se joka tulee luokse karjaisulla? Se joka tulee luokse korvat luimussa vai se joka tulee häntä heiluen? Joidenkin mielestä sillä ei ehkä ole väliä. Kunhan koira tottelee. Itse kuitenkin huomaan pitäväni iloisesti tottelevia koiria tottelevaisempina kuin pelokkaasti tai alistuvasti tottelevia koiria. Ainakin pidän kouluttajaa parempana. On myös sanottava, että arvostan koiria, jotka tottelevat yhdestä rauhallisesta pyynnöstä, eivätkä vasta kymmen minuutin karjumisen jälkeen.

Hyvin koulutettu koira on siis parhaassakin tapauksessa subjektiivinen käsite. Sitä paitsi koirat ovat yksilöitä. On aivan eri asia opettaa aralle koiralle vieraiden kohtaaminen kuin rohkealle ja avoimelle koiralle. Rotuvalinnalla pystyy jossain määrin valmistautumaan siihen mihin koulutuksessa kannattaa panostaa. Silti on lähes mahdoton tietää pentua valitessa mitkä asiat tulevat olemaan juuri kyseiselle koiralle vaikeita. Prinssin kanssa vaikeinta oli rauhoittuminen ja Kiiran kanssa vaikeinta oli luoksepäästävyys.

Koira on enemmän kuin vain oppimishistoria, eivätkä kaikki ongelmat johdu siitä, että olisi vahvistettu vääriä asioita tai koulutettu muuten jotenkin huonosti. Osa koiran käytöksestä johtuu myös sen perimästä ja ympäristöstä. Hyvin koulutettu koira ei mielestäni ole koira, jolla ei ole mitään käytösongelmia, eikä huonosti koulutettu koira ole yhtä kuin yksi käytösongelma. Se, että koira käyttäytyy tavalla, jonka me koemme ongelmalliseksi, ei heti ole virhe koulutuksessa. Kuten yllä kirjoitin, on täysin koirakohtaista mihin on koulutuksessa panostettava, ja on täysin koirakohtaista kuinka paljon työtä nämä asiat vaativat.

Enemmänkin näen huonosti koulutettuina koirina sellaiset koirat joiden koulutuksen eteen ei ole tehty mitään. Eikä aiotakaan tehdä mitään. Loppupeleissä koirien jakaminen hyvin ja huonosti koulutettuihin on melko turhaa. Enemmänkin kannattaisi miettiä koiria yksilöinä yksilöllisine vahvuuksineen ja ongelmineen. Kannattaisi myös pysähtyä miettimään mihin käyttötarkoitukseen koira on tullut ja mitä taitoja sillä tässä käytössä vaaditaan. Koira voi olla todella pitkälle koulutettu tietyllä osa-alueella (esimerkiksi metsästyksessä) ja sillä saattaa silti olla puutteita jollakin toisella osa-alueella (esimerkiksi hihnakävelyssä). Emme mielestäni voi vaatia kaikkien koirien olevan hyviä samoissa asioissa.

Koira on omasta mielestäni hyvin koulutettu silloin, kun se mielellään on omistajansa kanssa, ei aiheuta suurta vaaraa ympäristölleen ja elää onnellista rotutyypillistä koiranelämää. Kertokaahan lukijat millaisia koulutusongelmia teillä on tai on ollut koirienne kanssa? Onko oma koiranne teidän mielestänne hyvin koulutettu? Miten teidän mielestänne määritellään hyvin koulutettu koira? Hauska olisi myös kuulla teidän käsityksenne peruskoulutus -termistä. Mitä se oikein pitää sisällään?

Kiira osaa TOKOn voittajaluokan liikkeitä, mutta se haukahtelee vieraille ihmisille. Onko se hyvin vai huonosti koulutettu?

¨

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Vastaan oman mielipiteeni omasta koirastani.

    Valo on joko luokattoman helppo koira tai sitten hyvin koulutettu. Todennäköisesti hiukan molempia, mutta tärkeintä on ehdottomasti se, että satumme sopimaan todella hyvin toisillemme. Minun on helppo viedä koiraa eteenpäin ja olen osannut puuttua niihin käytöksiin, joita olen halunnut muokata. Onhan se kuitenkin kiihkeä ja aktiivinen, eli väärissä käsissä se ei välttämättä olisi helppo tai hyvin koulutettukaan.

    Tällähetkellä minulla kuitenkin on arjessa täysin ongelmaton koira, joka toimii myös koulutuskentällä. Kyllä meilläkin on omat haasteemme ollut koulutuskentällä ja arjessakin, mutta ei niitä tahdo edes muistaa, niin vaivattomasti ne on ylitetty. Ehkä siksi, että sovimme toisillemme ja minun on helppo nähdä, miten saan muokattua käytöstä sellaiseksi kuin toivoisin sen olevan.

    Yleensä kun käymme koiramaisissa tapahtumissa, pidän omaa koiraani kaikista parhaimpana. Harvoin näen koiria, joita pidän edes yhtä hyvänä, yhtä miellyttävinä. Vaikka ne osaisivat enemmän jostain lajista, yleensä niissä on jotain sanomista sitten kehän ulkopuolella, jonka vuoksi pidän omaani automaattisesti mukavampana koirana.

    Nämä ajatukseni koirastani tahtovat sanoa, että kyseessä on todellakin hyvin subjektiivinen käsite. Tärkeintä on kuitenkin se, että tulee toimeen sen oman koiransa kanssa ja että osaa olla hyvä koiralleen ja on tyytyväinen koiraansa ja itseensä.

    Mitä koulutusongelmia meillä sitten on ollut? Ei kyllä juuri mitään. Yhden kerran Valo karkasi jäniksen perään teininä ja pelkäsin, että siitä tulee ongelmakäytös, mutta niin ei sitten käynytkään. Koska kyseessä on ensimmäinen koirani, olen kyllä monessa otteessa pelännyt, että kun on sattunut joku vahinko tai koira ei joskus kerran ole toiminut niinkuin piti, olen pelännyt pilanneeni koko koiran. Kuitenkin yleensä kyseessä on ollut vain oma epävarmuuteni. Ja näitä on ollut sekä arjessa että lajitreeneissä, menneet ohi sitten ihan itsestään. Ja niistäkin olen todennut, että pitäisi vaan löysätä vähän pipoa ja nauttia matkasta rohkeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Hyvin subjektiivinen käsite. Oma koira on tietenkin aina paras. Koska jos jokin piirre häiritsee omassa koirassa, sen on aika varmasti jo opettanut pois tai on parhaillaan opettamassa pois. Ehkä hyvin koulutettu koira on koira, jolla ei ole sellaisia käytösongelmia, jotka itse mieltää ongelmiski? En tiedä.

      Uskon muuten kyllä, että taitava kouluttaja pystyy välttämään pahoja käytösongelmia jo ennen kuin ne kunnolla syntyvätkään. Taitava kouluttaja näkee nopeasti koirasta mihin on panostettava ja keksii nopeasti kuinka opettaisi koiralleen toisen tavan toimia.

      Varmasti olet oikeassa myös siinä, että koira ja ihminen voivat vain sopia toisilleen, eikä siksi mitään isoja ongelmia esiinny. Käytännössä tässä varmaan on kyse siitä, että koiralla sattuu olemaan sellaisia taipuksia, jotka omistajan on helppo ymmärtää ja jotka omistaja osaa helposti kanavoida muuhun tai kouluttaa pois.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu postaus! :)

    Tuo on kyllä aihe, mistä nimenomaan on paljon mielipiteitä ja käsityksiä. En koe, että Nitalla olisi kunnollisia koulutusongelmia - muutamia ongelmia kuitenkin, esimerkiksi keskittymiskyky joskus sekä piippaus tylsistyneenä. Se, että ovatko ne minkälaisia ongelmia ja kuinka koulutuksellisia, voi varmasti olla montaa mieltä. Myönnän, että esimerkiksi tuo piippaus on varmasti oma moka, jos on vahvistettu vahingossa turhautumisen/tylsistymisen osoittamista. Keskittymiskyky koiralla on taas vaikeampi asia kouluttaa mielestäni, onko koirani sitten huonosti koulutettu mikäli treenit on pidettävänä lyhyinä, mutta tehokkaina? Vaikea sanoa :)

    Mielestäni hyvin koulutettu koira on esimerkiksi juuri sellainen, joka työskentelee mielellään (ihan arkiasiatkin) ja tottelee opetettuja käskyjä kohtuullisen hyvin. Mikäli koira ei tule samaisella sekunnilla ja ensimmäisellä käskyllä, en sanoisi koiran olevan huonosti koulutettu vaan, että kehitettävää löytyy. Häiriötekijöitä on otettava huomioon vaikeissa tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D Mielestäni nimenomaan koirat ovat erilaisia. Joillekin on toiset asiat vaikeampia kuin toisille. En tarkoita sellaista asennetta, että tämä minun koirani vain puree lapsia, ei sille mitään voi, vaan että nimenomaan yritetään ymmärtää miksi koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja yritetään ratkaista ongelma omalle koiralle sopivalla tavalla. Jos koiralla on jotain vaikeuksia, kuten keskittymiskyky treeneissä, hyvä kouluttaja osaa pitää treenit lyhyinä ja kivoina koiralle. Koira ei ole huonosti koulutettu sen takia että se tarvitsee enemmän apua jossain asiassa.

      Poista
  3. Voisin vastata lyhyesti ja ytimekkäästi: koirani ovat minun omiin tarpeisiini nähden hyvin koulutettuja :)

    VastaaPoista
  4. Erinomainen kirjoitus. Ja tuon kuvan teksti kuvastaa niin hyvin meidän elämää...

    Omasta mielestäni "hyvin koulutettu" on sellainen käsite, etten tiedä, onko sitä edes olemassa. Termi kuulostaa siltä, että koulutus on kuin jokin tehtäväpaketti, joka tehdään, ja sen jälkeen nautitaan tuloksista. Että sen jälkeen koira on valmis ja osaa tarvittavat jutut, eikä sille tarvitse enää tehdä mitään.

    Itse näen hyvän koulutuksen koko koiran eliniän mittaisena projektina. Tietyt perusjutut, mitkä kukakin kokee tärkeäksi, helpottavat elämää, ja kun niiden treenaaminen on siinä pisteessä, että ne toimivat useimmissa tilanteissa, voisi moni olla sitä mieltä, että koira on koulutettu hyvin. Mikään asia ei kuitenkaan kerran opetettuna ole valmis, taitoja on ylläpidettävä ja treenattava edelleen jatkuvasti, jotta ne säilyvät. Meillä muutamia välttämättömimpiä juttuja ovat maahanmeno tilanteesta riippumatta sekä jokseenkin luotettava luoksetulo.

    Kuten kirjoitit, toisille koirille toiset toiminnot ovat toisia luontaisempia. Omalle koiralleni on alusta asti ollut maailman helpoin asia matkustaa julkisissa, odottaa kaupan edessä tai rauhoittua metroasemille ja kauppakeskuksiin. Sen sijaan ihmisten ja vieraiden koirien kohtaamiset ovat ongelma, jota en ole osannut ratkaista. Nämä arkipäivää hankaloittavat asiat johtuvat paitsi koiran luontaisista ominaisuuksista, myös siitä, ettei minulla ole selvää käsitystä mahdollisesta ratkaisusta eikä mielessä toimivaa treenisuunnitelmaa. Tähän kun lisätään se, ettei kaikkea ympärillä tapahtuvaa voi kontrolloida ja normaalissa elämässä koiran sietokykyyn nähden liian vaikeita tilanteita tulee väkisinkin, on noidankehä valmis.

    Olen kuullut monen Varjon nähneen sanovan, että se on hyvin koulutettu. Siltä se voi näyttääkin tehdessään töitä, ollessaan tiukasti käskyn alla ja tietäessään tarkasti, kuinka toimia. Kuitenkaan en ole osannut opettaa sille niinkin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa kuin rentoa suhtautumista normaaliin ohikulkijan kanssa käytävään keskusteluun tai sitä, että vastaantulevat koirat eivät ole uhka. Onko se siis "hyvin koulutettu"? Mielestäni ei, koska sen käytöksessä on jotakin, joka häiritsee minua jatkuvasti. Meillä on puute arkielämän taidoissa, jotka sitten kuitenkin ovat minulle kaikkia temppuja ja harrastustavoitteita tärkeämpiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, että koulutus ei ole mikään tehtäväpaketti vaan jatkuu läpi koiran elämän. Täysin totta. Koulutustaidot ruostuvat mikäli niitä ei ylläpidä.

      Poista
  5. Jälleen mahtava postaus, joka tosiaan pistää miettimään oman koiran koulutusta. Ennenkuin tämän luin niin tosiaan käsitys hyvin koulutetusta ja huonosti koulutetusta koirasta oli vähän vääristynyt. Pidin hyvin koulutettua koiraa melkein täydellisenä, joka osaa tokoliikkeet, agilityn ja peruskoulutukseen kuuluvat hihnassa nätisti meneminen, luoksari yms. Ja huonosti koulutettu koira on taas se mitä edeltävässä luettelossani ei osata. Nyt kun ajattelen oma käsitykseni hyvästä ja huonosti koulutetusta koirasta oli todella vääristynyt. Tuskin kenelläkään on sitä aivan täydellistä koiraa kaikkien makuun. Ihmisiä on erilaisia. He pitävät koirien käytöksessä eri asioista. Kuten tossa sanoit toinen tykkää, että koira pomppii päälle ja toinen ei. Joku pitää tätä käytösongelmana ja toista se ei haittaa lainkaan.

    Ihmellistä miten yksi teksti voi muuttaa ajattelumaailmaa näin paljon. Meillä on oman koirani kanssa haittaavia ongelmia ollut hihnassa vetäminen ja luoksetulo jossa koira ei siis käskystä välttämättä kipitä luokse. Näiden takia olen pitänyt koiraani huonosti koulutettuna, mutta nyt kun mietin meidän koiralla luoksepäästävyys on mitä mahtavin, koirani osaa ohittaa toiset koirat ilman rähinöitä, lasten kohtaaminen sujuu ongelmitta, koira sietää myös kissoja ja on itse rauhallisuus sisällä + kynsien leikkuu ja muu hoitaminen sujuu hyvin. Aiemmin huomioin vain koirastani huonot puolet, mutta nyt tosiaan välähti että ehkä olisi aika keskittyä koulutukseen positiivisesti. Ei puuttua itseongelmaan niin vakavasti vaan lähteä kouluttamaan positiivisin mielin koiran ja minun välistä suhdetta rakentaen ollen ylpeä siitä mitä koirani on eikä lannistua siitä mitä se ei ole. Ei kaikkia ole tarkoitettu tokovalioiksi ja ei sen pidä niin mennäkkään. Voisin omassa blogissa käsitellä myös tätä aihetta omalta näkökannaltani. Kiitos jälleen ajatuksia herättävästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Kiitos. Ihana kuulla että herätän ajatuksia. Tarkoitus ei ole mitään totuuksia väläytellä, vaan nimenomaan kirjoittaa pohdintoja ylös, jotta muutkin voisivat alkaa pohtia näitä mielenkiintoisia asioita. :D Kirjoita ihmeessä omaan blogiisi myös. Olisin imarreltu.

      Itselläkin on tapana huomioda vain ne asiat, jotka eivät tällä hetkellä suju, mutta pitäisi tosiaan jaksaa keskittyä positiiviseen. Etenkään sitä omaa koiraa on aika turha verrata toisten koiriin. Koirat ovat yksilöitä ja tarvitsevat yksilöllisen määrän koulutusta tietyissä asioissa.

      Poista
  6. Se mikä on hyvin koulutettu on hyvin rotukohtaista. Itselläni on kokemusta kolmesta rodusta: suomen ajokoirasta, tervuista(2 kpl) ja jämtlannin pystykorvista(2 kpl).

    Ajokoiran kohdalla hyväkoulutus oli että se ei varastaisi ruokaa, luoksetulosta en haaveillutkaan. :)

    Tervujen kohdalla oli yleinen tottelevaisuus ja käyttätyminen ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Plussana tietysti että osasivat oikean ja vasemman, helpotti hiihtämistä ja valjakkoajelua. Kun kerran on hiihdellyt koiran kanssa eripuolilta puuta täydessä vauhdissa sitä oppii mitkä on tärkeitä komentoja ;D

    Jämtejen kanssa on lähinnä "luvaton" metsästys. Se yleensä paranee kun ikää tulee lisää. Nuorin on nyt 14kk. Vapaana ei voida pitää ilman gps:ää. Ei tiedä minne se höyrypää katoaa. Ja muiden koirien kohtaaminen on työn alla, välillä toimii välillä ei.

    Koska meidän koirat ovat olleet niin erityyppisiä roduiltaan, joka koiran kohdalla on täytynyt miettiä erikseen mitä koiralta haluaa ja mitä se vaatii.
    Aika ei tule pitkäksi. :)

    VastaaPoista
  7. Itselle tuli mieleen peruskoulutuksesta tuo Kiva Koirakansalainen- titteli. Yleisestikin ottaen hyvin koulutettu koira on mielestäni tarpeen tullen omistajansa hallinnassa pysyvä, eikä aiheuta vaaratilanteita tai ylimääräistä riesaa muille koirille tai ihmisille. Erilaisten käskyjen osaaminen ei ole välttämätöntä, mikäli arkielämä sujuu ongelmitta ilmankin.

    Koirien sosiaalisista eroista mietin, että mikäli koira ei jostain syystä viihdy toisten koirien seurassa, niin sen ei tulisi itse mennä toisten luo ainakaan ilman lupaa. Monet kun perustelevat ärisevän koiransa käytöstä sillä ettei se pidä muista koirista, mutta mielestäni tällainen koira ei ole hyvin kouluttettu, mikäli se ei osaa ohittaa toista, kauempaa ohi menevää koiraa. Hiukan hankala selittää selkeästi, mutta esimerkiksi vanhempieni koira ei luota ohituksissa siihen, ettei sitä pakoteta toisten luokse, mistä johtuen se murisee toisille. Vaikka taustalla ovat hihnassa ollessa pentuaikana sattuneet useat hyökkäykset, en pidä koiraa siltä osin hyvin koulutettuna. Ehkä siis omasta mielestäni hyvin koulutettu koira luottaa omistajansa hoitavan tilanteen.

    Oma pieni koirani ei ole ikinä saanut pienuutensa ansiosta mitään etuoikeuksia, vaikka lähes kaikki muut ihmettelevätkin, kuinka kehtaan käskeä niin pientä. Se tulee luokse aina iloisesti, vaikka toisen koiran nähdessä saattaakin joskus pysyä paikallaan ja odottaa minun tulevan viereen. Ohitukset sujuvat aina moitteetta, kuten myös vieraiden ja tutumpien ihmisten kanssa touhuaminen. Kaikin puolin oma koirani on tarpeisiini nähden täysin toimiva ja harmiton perheenjäsen. Ilmenneet ongelmat on yleensä johtuneet perheenjäsenteni väärästä toiminnasta, kuten luokse kutsuessa väkisin syliin nostelusta tai tavatessa riekuttamisesta. Tämä kuitenkin ratkesi parhaiten perhettä läksyttämällä, jolloin koiran luoksetulo parani nopeasti ja tervehtiminen rauhoittui :)

    Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että mielestäni hyvin koulutettu koira toimii suht vaivattomasti sille suunnatussa roolissa, eikä häiritse tarpeettomasti ulkopuolisia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.