4. heinäkuuta 2013

Jälkikurssin antia


Jälkeä on nyt väännetty ihan urakalla tässä viime päivinä. Kävin Kiiran kanssa myös Koirapalvelu Virikkeen vetämällä jäljestäminen aktivointinta -kurssilla. Siellä teimme hieman makkararuutua ja lyhyttä jälkeä heinäpellolle. Samalla pääsi myös keskustelemaan jäljen tekemisestä. Jälkeä meillä on ollut Kiiran kanssa tapana tehdä vähän sinnepäin. En ole ihan niin tarkkaan miettinyt jälkitreenirutiineja kuin olisi pitänyt - mikäli tavoitteena on jonain päivänä koesuoritus. Näin ollen kurssin ohjaaja patisteli pitämään kunnon treenikirjaa tekemistäni jäljistä ja muistutteli taas nostamaan vain yhtä kriteeriä kerralla. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun kuulen saman samalta ihmiseltä. Heh.

Sinänsä tässä viimepäivinä on jäljellä sattunut ja tapahtunut sen verran että taidan tosiaan ruveta miettimään hieman enemmän sitä mitä oikein puuhaan. Yhtenä päivänä tein jäljen metsään, mutta en merkinnyt sen alkua mitenkään muuten kuin toteamalla, että se alkaa yhden kaarnattoman männyn luota. Arvatkaa vain kuinka monta sellaista puuta siellä oli. Siinä minä sitten tovin etsin jälkeä, ja Kiira katsoi minua kuin tyhmää, kun yritin saada sen ensin lähtemään jäljelle väärän puun kohdalta. 

Eilen menimme tekemään jälkeä Petikkoon ruohokentälle, mutta puolessa välissä jäljen tallaamista joku ilonpilaaja tuli ajamaan meidät pois sieltä, kun kenttä oli kuulemma jonkun lennokkilennättäjien yhdistyksen vuokraama. Ilmeisesti meidän koiramme saastuttivat sitä tassuillaan. Joka tapauksessa siinä tavaroita pakatessa, ja pohtiessa seuraavaa hyvää jälkikenttää, Kiira päätti pujahtaa pannastaan ulos. Kiira ravasi nenä maassa etsimään puoliksi tehdyn jäljen alun ja lähti ajamaan jälkeä onnensa kukkuloilla. Eikä muuten tullut takaisin vaikka kutsuin, kiroilin ja maanittelin. Jäljen ajaminen on vain niin palkitsevaa. 

Tämän tapahtuman jälkeen kävimme sitten tekemässä ihan lyhyet jäljet hoidetulle nurmikolle erään koulun takapihalle pellon viereen. Ajattelin jäljen olevan liian vaikea. Hajuja nurmikolla nimittäin oli varmasti paljon. Hyvin Kiira kuitenkin jäljen ajoi ja saimmepa ainakin otettua muutaman kuvan. Kun jäljen ajamisen jälkeen laitoin Kiiran autoon hetkeksi jälkivarusteissaan, kävin tallaamassa sille kunnon jäljen pellolle ja palasin sitten takaisin autoon, huomasin Kiiran purreen kalliin liinansa poikki. Arrg! Siinä vaiheessa totesin jo, että ei enää ikinä jäljelle ilman kunnon suunnitelmaa. 

Jätin hyvän jäljen pellolle ajamatta ja tulin ärsyyntyneenä kotiin. Tänään kuitenkin päätin lähteä ajamaan tuon jäljen vaikka se oli vanhentunut pellolla melkein vuorokauden. Jälki muuten oli tehty melko helppoon maastoon, joten ajattelin, että jos nostan vain tätä yhtä kriteeriä, Kiiran pitäisi selvitä jäljestä. Ja ihan kohtalaisesti se selvisikin. Alku oli selvästi vähän kankeaa ja vaikeaa mutta sitten se tuntui tajuavan mitä oli tekemässä ja ajoi jäljen reippaasti loppuun asti. 

Tästä jäljestä jaksoin sitten väsätäkin tällaisen taulukon Virikkeen Mariannen ohjeiden mukaan. Lukekaa taulukosta tarkempi kuvaus aamupäivän jäljestä. En tällä kertaa lupaa itselleni, että jaksan täyttää tällaisen taulukon jokaisesta tekemästäni jäljestä, mutta hyvähän se olisi, jos jaksaisin. On nimittäin hyödyllistä pohtia mikä kaikki meni vikaan ja mikä kaikki onnistui. Että mitä tekisi seuraavalla kerralla toisin.

JÄLKI 4.7.2013
Taulukko-esimerkki 7
Paikka ja maasto Simonkylän pelto. Heinittynyt puna-apilan valloittama tasainen pelto. Tämä oli ensimmäinen pitkään vanhentunut jälki. Toinen sellainen jälki, jonka tekemistä Kiira ei ollut katsonut auton ikkunasta, joten se ei tiennyt autosta mihin suuntaan sännätä. Rauhallisesti sain taluttaa sen autosta jäljen päähän.

Kiira oli todella väsynyt vielä aamulla eilisestä mätsäristä. Jälki oli hieman liian vaikea ikänsä puolesta, joten en yllättynyt ollenkaan, että Kiira aluksi ihmetteli pitkään ennen kuin tajusti lähteä seuraamaan jälkeä. Kiira myös otti häiriötä Vienasta ja Ericasta. Oletettavasti koska oli väsynyt ja jälki oli liian vaikea.

Päästyään jäljestämisen rytmiin Kiira ei kuitenkaan hukannut hajua kertaakaan. Yhden kerran se nosti päänsä katoakseen missä Erica ja Viena ovat mutta jatkoi sitten nenä maassa jäljen loppuun. Kiiran työskentely oli tavanomaista nopeampaa. Koska nameja oli vähemmän? Koska ei jaksanut keskittyä?
Pituus ja vanhuus Jälki oli 50 m ja vanheni noin 20 tuntia.
Kuvaus jäljestä Suorahko itse tekemäni jälki. Lyhyet laahaavat askelet. Loppupalkka taskusta. Puna-apilat olivat sen verran taittuneet, että jälki oli myös helposti nähtävissä.
Tuulen suunta Melkein tyyntä. Tuuli pienesti jäljen vasemmalta sivulta.
Namien määrä Namina nakki. Viljelty joka toiselle tai joka kolmannelle askeleelle (osa nameista kadonnut vanhenemisen aikana).
Muut häiriöt Kuuma aamu, ohi kävelevä ihminen, vähän matkan päässä jäljestävä Viena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.