7. kesäkuuta 2013

Onko olemassa hyviä syitä luopua koirasta?

Olen ollut huomaavinani, että koirasta luopuminen on koirapiireissä yksi suurimmista rikoksista, jonka koiranomistaja voi tehdä. Heti, kun joku etsii koiralleen uutta kotia, alkaa hillitön juoraminen ja meuhkaaminen. Itsekin huomaan usein paheksuvani koirastaan luopuvia henkilöitä vaikka en tuntisi tilannetta alkuunkaan. Ensimmäisenä sitä vain tulee mieleen kaikki ne apulan ilmoitukset. Kaikki ne, joissa on noin yksivuotiaasta aktiivisesta saksanpaimenkoiramixistä luovutaan yllättäen puhjenneen allergian tai ajanpuuteen vuoksi. 

Kuitenkin ennen kuin lähdemme tuomitsemaan ihmisiä, voisimme pysähtyä miettimään onko olemassa hyviä syitä luopua koirasta? Itse uskon kyllä että niitä on. Joku perheenjäsen voi oikeasti tulla pahasti allergiseksi vaikka kovin yleisestä se ei taidakaan olla. Elämäntilanne voi myös oikeasti muuttua niin rajusti, että aikaa, rahaa tai voimia ei yllättäen olekaan enää koiralle kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Omistaja voi vaikka sairastua. Tuskin meistä kukaan voi tässä tilanteessa syyllistää omistajaa siitä, että kokee parhaaksi luopua lemmikistään. 

Ajanpuute ja allergia taitavatkin olla yleisimpiä tekosyitä koirasta luopumiseen. Todellinen syy useiden näiden apulailmoitusten takana lienee kuitenkin se, että on vain otettu koira ajattelematta asiaa tarpeeksi pitkälle tai on otettu sellaisen rodun edustaja, joka ei alkuunkaan sovi omiin tarpeisiin. Joissakin tapauksissa koiranomistamiseen tai kyseiseen koirayksilöön on saatettu vain kyllästyä. Joissakin tapauksissa koira vai ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, joten se on myytävä, jotta voitaisiin ostaa uusi parempi tilalle. 

Apulaa selatessani huomasin myös, että aika usein koirasta luovutaan sen takia, että se ei tule toimeen talouden muiden koirien kanssa. Se onkin mielestäni aika hyvä syy kodinvaihtoon. Toiset koirat vain tarvitsevat enemmän tilaa ympärilleen kuin toiset, eikä kaikkien koirien kemiat kohtaa, vaikka kuinka yrittäisi. Totta kai järjestelyitä voi aina tehdä, ja koiria voi kouluttaa sietämään toisiaan, mutta loppupeleissä parasta ehkä olisi luopua toisesta. 

Sitten on tietenkin niitä syitä, jotka menevät minulta ihan yli ymmärryksen. Kuten se, että luovutaan koirasta, koska siltä puuttuu jokin ominaisuus. Se ei toimi metsällä, se ei menesty näyttelyissä tai sillä ei ole tarpeeksi saalisvietiä. Itse otan aina koiran ennen kaikkea perheenjäseneksi. Koiran luonteen mukaan valitsemme sitten toimivat harrastukset ja yhteisen tekemisen. Koiran luonne on mitä on ja sen kanssa sitten eletään.

Ymmärrän toki jossain määrin sen, että jos lapsiperheeseen on sattunut tosi terävä yksilö tai jos on vain saanut liian vaikean koiran omaan käteen, on koirasta ehkä parempi luopua. Näin voi käydä vaikka olisi kuinka tutkinut rotuja ja sukuja etukäteen. Koirat ovat kuitenkin yksilöitä. Sen lisäksi kuka tahansa meistä voi tehdä virheitä. Voimme arvioida osaamisemme ja jaksamisemme väärin. Hyvä koiranomistaja osaa myös myöntää milloin on tehnyt virheen.

Itse olen kiintynyt koiraani niin paljon, että siitä luopuminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Etenkin ajatus Kiiran vaihtamisesta johonkin parempaan koiraan on minusta kerta kaikkiaan kummallinen. Miten muka joku muu voisi olla parempi kuin oma rakas ystävä? Ei Kiira ole täydellinen, eikä edes sellainen kuin olen aina halunnut, mutta se on rakas minulle juuri persoonallisuutensa takia. Koirat ovat yksilöitä. Jos joku haluaa vain tietynlaisen koiran, jolla on tasan tietyt ominaisuudet, eikä mitään yllätyksiä tule, niin ostaisi pehmolelun.

On kai kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki eivät kiinny lemmikkeihinsä yhtä paljon. Toisille on helpompaa luopua yhdestä koirasta ja ottaa sitten toinen. Ja onko se sitten oikeasti maailmanloppu? Koira itse tuskin kärsii kodinvaihdosta paljoakaan. Se on tietenkin stressaava tilanne, mutta mikäli se ei toistu kuin kerran koiran elämässä, en usko sillä olevan suurtakaan merkitystä koiralle. Ongelmaksi tämä  muodostuu vasta sitten kun se joutuu vaihtamaan kotia jatkuvasti. 

Ehkä eniten minua häiritseekin koirasta luopumisessa se miten kevyin perustein jotkin ihmiset tuntuvat antavan koiriaan eteenpäin. Heti jonkin ongelman sattuessa ollaan etsimässä uutta kotia. Itse en voisi kuvitellakaan myyväni parasta ystävääni eteenpäin ilman todella painavia syitä. Silti olen sitä mieltä, että jos omistaja ei pysty syystä tai toisesta tarjoamaan koiralleen hyvää elämää, on koirasta ehdottomasti parempi luopua. Ehkä meidän pitäisi miettiä ennen kuin tuomitsemme. 

Kiira tuli minulle perheenjäseneksi ilahduttamaan sekä hyvillä että huonoilla ominaisuuksillaan.

15 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla mennään taas!

    Helposti alkaa tuomitsemaan ihmisiä, vaikka ei tiedä luopumisen taustoja. Juuri tuo allergia on tekosyynä niin paljon, että on tosi vaikea tietää, että onko se oikea syy vai vaan keksitty juttu.

    Bongasin joskus apulasta ilmoituksen, jossa myytiin englanninbuldoggi, jolla oli liian pitkät jalat ja liian vähän ryppyjä (?!). Ei siis kuulemma soveltunut näyttelyihin. Tämä saa karvat nousemaan kyllä pystyyn.

    VastaaPoista
  2. Kyllä musta on ihan ymmärrettävää, että koiralle etsitään uusi koti jos se ei esim. toimi metsällä. Näitä koiria otetaan käyttöön ja silloin niiden pitää toimia käytössä. Metsästäjälläkään ei välttämättä ole aikaa/rahaa ym. ylläpitää kahta koiraa, joista vain toinen toimii.

    Enkkubuldogista taas, pitkäkoipisempi ja vähäryppyisempi kaveri on varmasti onnellisempi jossain muussa perheessä kuin kukkahattutädin luona, jonka silmät hohkaavat titteleitä ja serttejä. :P

    VastaaPoista
  3. Jee, samoilla linjoilla mennään. Olen kanssa samaa mieltä BeaTheShepherd:in kanssa siitä, että jos koira ei toimi metsällä niin sille on parempi löytää uusi koti. Koirat otetaan ihan eri syystä, kun me "normaalit" ihmiset. Eihän kukaan metsällä halua käyttää rikkänäistä asetta.
    Mutta muuten, että koiralta puuttuu jotain niin en oikein ymmärrä, että menee vaihtoon. Tosin tässäkin on eri asia taas kasvattajat. Miksi kasvattaja pitäisi useaa koiraa, jota ei voida käyttää jalostukseen, en nää yhtäkään hyvää syytä.

    Usein kyllä aiheuttaa pahennusta, että joku etsii uutta kotia koiralle, mutta oikeasti pitäisi ajatella, että se on rohkeaa ja ihailtavaa. Miksi elää vaikeassa tilanteessa, jossa koira tai ihminen kärsii. Yleensä se on koiran paras, jos koti etsitään huolella. Pääpointti pitäisi olla MIKSI joku ottaa koiran. Koiria otetaan niin kevyin perustein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Ehkä ydinongelma tosiaan on siinä, että ihmiset ottavat koiria liian kevyin perustein. Ei pitäisi kysyä miksi koirista luovutaan niin helposti, vaan miksi niitä otetaan niin helposti, että niistä on niin helppoa luopua.

      Poista
  4. Itellä ollut luonnoksissa iät ja ajat kirjoitus samaisesta aiheesta. Kirjoitit aiheesta tosi hyvin ja musta on hienoa että nähdään kolikon molemmat puolet joita on joutunut itse näkemään millaisista paikoista kodin vaihtajia tulee. Ainoa huonopuoli siinä on, että kerran kodinvaihtaja meinaa olla useamminkin kodinvaihtaja :/

    VastaaPoista
  5. Minunkin on ihan pakko kommentoida tuohon metsästyskoira-aiheeseen. Itse en - kahden metsästyskoiran omistajana - hyväksy koiran antamista/myymistä pois, mikäli se ei toimi metsällä. Meille koira tulee ensisijaisesti kumppaniksi, ystäväksi ja perheenjäseneksi kuten harrastekoiratkin. Se, että metsästykoira ei toimikaan toivotulla tavalla, ei ole mielestäni syy luopua koirasta. Silloin sille tulisi etsiä tekemistä, mikä sitä kiinnostaa.

    Onhan se ikävää, jos ei hyvää metsäkumppania saakaan, mutta se riski aina on. Enää metsästys ei ole elinehto. Valitettavasti itse tiedän tapauksia missä useampi koira on lähtenyt kiertoon kun ei ole toiminut hyvin. On harmillista, kun jotkut metsästäjät odottavat koiran toimivan heti täydellisesti, sillä koira saattaa alkaa toimia vasta vaikkapa parivuotiaana.

    Tietty juurikin nuo mainitut sairaudet yms. ovat hyväksyttäviä, ja jos se metsäkoira ei ihan todentotta toimi eikä itsellä ole koiralle muuta annettavaa, on varmastikin koiralle onnellisempaa jos se saisi pysyvän kodin, jossa harrastetaan sille mieleisiä asioita. Mutta meiltä ei ainakaan yksikään pikinokka taikka ajokas lähde siksi, ettei se toimi. :)

    VastaaPoista
  6. Ja pakko vielä mainita, että muutamaan otteeseen olen kuullut metsäkoiramiehien mainitsevan (yhtään asiaansa häpeilemättä), että piti pistää koira monttuun kun ei ruvennut toimimaan halutulla tavalla. Se pistää aina vihaksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan suruksi pistää tuollainen. Voisihan sille koiralle hankkia uuden kodin eikä lopettaa täysin tervettä koiraa. Toisaalta taas tästä me pääsemme siihen filosofiseen kysymykseen, että kärsiikö koira kuolemasta, ja se on jo aivan oman kirjoituksensa aihe. :D

      Poista
  7. Yhdestä koirasta olen joutunut luopumaan ja voin sanoa, että helppoa se ei ollut ja helppoa se ei ole edelleenkään heikkoina hetkinä. Vaikka koiralla on maailman paras koti maalla ystäväni luona. Vaikka koiraa nähtyäni, se on paljon onnellisempi kahden rauhallisen aikuisen taloudessa, kuin ylivirittyneenä koiralaumassa ja 4 lapsen keskellä. Silti... En halua joutua kokemaan tuota enää koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus koirasta on kuitenkin parempi luopua. Kuten yllä kirjoitin, koirat ovat yksilöitä. Joskus vain käy niin, että pennusta kasvaa sellainen koira, joka ei alkuunkaan sovi omaan elämään. Koiran ei ole hyvä olla yliviritettynä päivästä toiseen. Hyvä omistaja tietää myös koska koiralla olisi parempi jossain muualla.

      Poista
  8. Mä haluan kans kommentoida. Me on kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten luovuttu koirasta. Kaunotar oli ainakin ajokkia ja lapparia sisältävä rämäpäinen nuori neiti. Hankittiin meille lapsille ja toiselle koirallemme kaveriksi. Ei ollut taitoa/aikaa tuolloin riittävästi kouluttaa ja aktivoida. Koira söi oman koppinsa seinän, rikkoi lämmityksen, kaulapannat, vaijerin ja kettingin. Mahdotonta pitää pihakoirana kun karkaili ja rikkoi kaikki varusteensa. Ei myöskään isompana tullut oikein juttuun toisen koiramme kanssa ja lopulta vanhemmat päättivät luopua siitä. Meitä lapsiahan on tosiaan neljä, ja olimme tuolloin 1-5vuotiaita, joten ymmärrän hyvin, että yksi kuriton koira oli siinä kohtaa liikaa. Kaunotar meni perheeseen jossa oli isompia lapsia ja saimme sieltä viestejä, miten koira oli koulutettu ja sillä meni hyvin. Oli koiralle parempi vaihtoehto. Muistan toki senkin, miten itkin kun jouduin rakkaan koiran antamaan jollekin toiselle.

    VastaaPoista
  9. Todella hyvä ja mietteitä herättävä teksti. Kuitenkin tuohon metsästyskoira asiaan on pakko kommentoida, vaikkakin koiralla ei olisi metsästysviettiä se on kuitenkin perheenjäsen. Meillä on karjalankarhukoira josta piti tulla metsästyskoira (tuli huippu suvusta ja kaikki piti olla kohdallaan), mutta koiralle ei vain napannut metsästys, eikä se toiminut lajissa ollenkaan. Ei kuitenkaan myyntiin mennyt, vaan elää rauhaisaa kotikoiran elämää. Vaikkei siitä tullut metsästyskoiraa, maailman paras vahtikoira ainakin :)

    VastaaPoista
  10. Itse ymmärrän tästä metsästyskoirakysymyksestä kyllä molemmat puolet. En usko koiran kärsivän siitä yhdestä kodinvaihdosta, mikäli metsästäjä haluaa myydä ei metsällä toimivan koiran ja ottaa tilalle jonkin paremman, mutta kuten jonna sanoi, kerran kodinvaihtaja tuppaa olemaan sitä uudestaan. Ja useista kodinvaihdoksista koirakin alkaa kärsiä.

    Itselleni koirat kuitenkin ovat perheenjäseniä, enkä voisi kuvitellakaan myyväni koiraa tuollaisesta syystä. En silti väitä että koirien täytyisi olla kaikille omistajilleen maa ja taivas. Koiria voi myös pitää hyötyeläiminä. Kunhan koirasta pidetään hyvää huolta, kaikin puolin, ei sillä sinänsä ole väliä mistä syystä omistaja sitä pitää tai mitä omistaja koiraansa kohtaan tuntee.

    VastaaPoista
  11. Itse olin joskus nuorempana koiran luopumista vastaan täysin ja paheksuin jos kuulin jonkun luopuvan koirasta.

    Kuitenkin meille tuli sitten se tilanne, että oli pakko luopua kahdesta koirasta. Tuli omakotitalosta muutto kerrostaloon ja millään ei kaikkia koiria onnistunut ottaa mukaan ja laumanvartijan vieminen kerrostaloon on mielestäni väärin. Koirat ovat hyvissä kodeissa ja elelee tälläkin hetkellä onnellisena. Kamalaa se oli, mutta tärkeintä on sen koiran hyvinvointi.

    Nykyään olen ennemmin niitä ihmisiä vastaan jotka nimenomaan ottaa sen koiran "väärin" perustein. Ja jos joku tuttu tms. joutuu pakkotilanteeseen, että joutuu luopumaan koirasta niin mielelläni autan sitten etsimään sitä uutta kunnollista ja hyvää kotia :)

    VastaaPoista
  12. Mielummin kuulen vietittömän metsästyskoiran antamista hyvään kotiin jossa sitä rakastetaan vaikkei viettiä olekkaan, Metsästyspiireissä kuulen liian paljon sitä kun koira viedään suoraan piikille kun ei mettässä toimi.

    Meillä on ollut jonkun verran ajokoiria toiset parempia toiset huonompia, mutta kenestäkään ei oo huonouden takia luovuttu. Syy voi löytyä siitäkin, että me ei perjaatteessa metsästetä vaan harrastetaan ajokoiria. Koiria käytetään säännöllisesti mettällä, mutta saaliit jäävät niille ketkä sitä enemmän tahtovat. On ihmisiä joiden mielestä metsästys on se tärkein ja koira on apuväline.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.