10. toukokuuta 2013

Karkumatka mökille

Terveisiä sateisesta kevätmetsästä! Nalan kuoleman jälkeen päätimme kämppiksen kanssa lähteä hautaamaan sitä mökille. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että missasin kauan suunnittelemani ja jo maksamani möllitokon, mutta kiinnostus tokoon on tällä hetkellä nollassa. Osittain koska olen surullinen kärttymummon takia, mutta myös osittain siksi, että toko tulee hiljalleen korvista ulos. Parin päivän tauko tekee varmasti hyvää. 

Hautakuopan kaivamiseen osallistui kolme auttavaista palveluskoiraa. Viena kaivoi innoissaan kuoppaa, Kiira repi esiin tulleet juuret ja Neira... haukkui. Yhteisvoimin saimme siis kivikkoiseen maahan väännettyä sopivan kuopan. Nyt Nala lepää järven rannassa. Viimeinkin se on päässyt Ristonsa luokse - nyt se voi sateenkaarisilloilla jäkättää sille maailman loppuun asti.

Muuten täällä mökillä on eletty meille tyypillistä mökkielämää eli olemme käyneet kävelemässä kaikki tutut reitit ja heitelleet koirille keppejä järveen. Aika paljon me olemme nauttineet mökkielämästä tyypilliseen kaupunkilaiseen tapaan tietokoneiden äärestä. Sade ei koiria haittaa, mutta omistajia se ärsyttää. Kuitenkin koska naapurit eivät ole paikalla, voi koirat päästää pihalle, vaikka itse jäisi sisään sateensuojaan. Paimenet eivät lähde pihapiiristä minnekään.

Paitsi että kyllä ne kerran lähtivät. Olivat mokomat karkuteillä monta minuuttia. Varmaan kävivät puolen kilometrin päässä tapaamassa erästä irlanninsetteriä. Onneksi ei ole mitään isoa tietä lähimaillakaan, eikä paimenet ole kiinnostuneita riistanhajuista, joten mistään retkestä tuskin pitkä tulee, mutta toisaalta ei siihen auton alle jäämiseen tarvita kuin yksi auto. Kiira ja Neira olivat kuitenkin vain poissa muutaman minuutin.

2 kommenttia:

  1. Kiiran pää näyttää tosi isolta tossa kuvassa, missä on kaikki kolme. No, isot aivot. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.