5. toukokuuta 2013

Kahden kulttuurin koira

Koiramaailma on vienyt minut täysin mennessään - kaikki vapaa-aikani kuluu enemmän tai vähemmän koirani kanssa. Olenkin siksi miettinyt viime aikoina paljon koiran olemusta. Mikä on koira? Mihin koira kuuluu? Koira on eläimenä ainutlaatuinen ja sen takia se joutuukin usein voimakkaan inhimillistämisen kohteeksi vaikka loppupeleissä se on yksi eläin muiden joukossa. Kaikista eläimistä sillä on kuitenkin merkittävin asema kulttuurissamme ja pisin historia kanssamme. Onhan se "ihmisen paras ystävä".

Koiran ja ihmisen suhde on alkanut niin kauan sitten, että voimme melkein väittää, että koira on ollut ihmisen kumppani niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen on 10 000 vuotta sitten alkanut viljelemään maata ja perustamaan kaupunkeja, on koira ollut ihmisen rinnalla. Koira on aina ollut siinä. Alusta asti.  

Koira on niin oleellinen osa kulttuuriamme, että mielestäni "paras ystävä" ei alkuunkaan riitä kuvaamaan meidän suhdettamme tähän eläimeen. Koiraan ei myöskään suinkaan ole aina suhtauduttu kuin parhaaseen ystävään, sitä on useissa kulttuureissa jopa halveksittu ja vihattu, mutta kuitenkin se on aina ollut läsnä tavalla tai toisella. Millään muulla eläimellä ei ole näin montaa roolia yhteiskunnassamme. Koira on aivan hyvin voinut olla toisaalta kunnioitettu metsästystoveri ja toisaalta saastainen katukulkuri. Aivan kuten ihminenkin lajina on voinut olla arvostettu ja halveksittu. Koiraan on peilattu kautta aikojen kaikkia ihmisten maailman rakenteita. 

Missään maailmassa koiraa ei kuitenkaan ole palvottu lajina niin kuin esimerkiksi kissoja. Varmaan siksi, että ne ovat olleet niin selvä osa ihmisen kulttuuria, että niihin ei ole kiinnitetty huomiota. Koira on ilmiönä ollut aina niin tavanomainen ja itsestäänselvä. Kirjallisuudestakaan koira ei ole mikään tyypillinen teema vaikka koira kyllä vilahtaa ja esiintyy lähes kaikissa länsimaisissa klassikoissa. Koiraa vain ei yksinkertaisesti tarvitse selitellä. Se kuuluu niin oleellisesti ihmisen kulttuuriin, että on mahdotonta kertoa ihmisistä kertomatta koirasta ja on mahdotonta kertoa koirasta kertomatta ihmisestä. 

Tänäkin päivänä koira on aivan eri jalustalla kuin yksikään muu eläin. Ainoastaan koiria jaotellaan puhdasrotuisiin ja sekarotuisiin yhtä kiihkeästi kuin aikanaan ihmisiäkin jaoteltiin. Ainoastaan koiriin voi kohdistua niin suurta vihaa, että niitä yritetään myrkyttää lenkkipolkujen viereen laitetuilla ansoilla ja ainoastaan koirista saadaan niin paljon keskustelua aikaiseksi, että joka ikinen kevät jaksetaan lehdissä saarnata koirankakoista. Koira herättää enemmän tunteita kuin yksikään toinen kotieläimistämme. Koska koira ei ole vain yksi eläin muiden joukossa vaan koira on koira ja koirana oleminen on jotain aivan erityistä. 

Tavallaanhan koira on kahden kulttuurin asukas. Se on kahden maailman välissä. Se on eläin kaikkine eläimille tyypillisine käytöksineen, mutta toisaalta taas se on merkittävä osa ihmisen kulttuuria. Koiraa tuskin olisi olemassa ilman ihmistä, mutta olisiko ihmistäkään olemassa ilman koiraa? Koiran ja ihmisen kehitys on kulkenut käsikädessä niin monta vuosituhatta, että niiden irrottaminen toisistaan edes ajatusleikin ajaksi on lähes mahdotonta. 

Koira ei ole ihmisen paras ystävä vaan koira muistuttaa mielestäni enemmänkin ihmisen varjoa tai peiliä. Varjo on kulkenut ihmisen perässä aina ja aina se on matkinut ihmisen liikkeitä. Ihminen näkee koirassa itsensä. Koira on hyvin sopeutuvainen eläin ja ihmisen rinnalla se on tuhansien vuosien ajan sopeutunut mitä eriskummallisimpiin tehtäviin ja olosuhteisiin. Koiraan on aina liitetty ja liitetään yhä edelleen kaikenlaisia odotuksia, tunteita ja myyttejä. Usein esimerkiksi näemme omien koiriemme olevan kaltaisiamme.

Vaikka koiran asema onkin ihan ainutlaatuinen, ei se silti saisi joutua liian inhimmilstämisen kohteeksi. Koska aivan yhtä paljon kuin se kuuluu ihmisen maailmaan, se kuuluu myös eläinten maailmaan. Se on eläin ja eläimenä sen pitäisi saada elää. Kuitenkin se on eläin, jonka paikka on aivan selkeästi ihmisen rinnalla. Siinähän sen viehättävyys taitaakin olla. Koira elää kahden maailman välissä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.