27. toukokuuta 2013

Ei mitään asiaa

Koska koolla on väliä....


Kesä on tullut. Kaikkialla on vihreää ja valoisaa, eikä ulos mentäessä tarvitse heittää kuin kengät jalkaan, joten sanomattakin varmaan selvää, että Kiira on ulkoillut paljon. Mitään erikoista emme kuitenkaan ole tehneet. Treenaaminen on jäänyt selvästi vähemmälle. Tosin ne muutamat kerrat kun olemme treenanneet, niin Kiira on ollut aivan unelmainnokas. Tauko tekee sille selvästi hyvää. Ja koska inspiraatio on edelleen melko vähäinen, jatkuu taukomme oletettavasti vielä jonkin aikaa. 

Uimassa olemme käyneet monta kertaa. Kiira onkin osoittautunut tänä kesänä paljon rohkeammaksi uimariksi kuin viime kesänä, mutta esimerkiksi rohkeaan pikku Vienaan verrattuna se ei ole mikään vesipeto. Kiira suostuu hakemaan vedestä vain parhaat kepit. Näytän varmaan aika mielenkiintoiselta, kun viskon koiralle veteen metrin halkoja, kun mikään pienempi keppi ei kelpaa.  

Kiiran juoksut aiheuttavat minulle tällä hetkellä päänvaivaa. Se tiputti yhtenä iltana - tai paperilla tutkiessa huomasi sen tiputtavan - pari viikkoa sitten, joten peruin kaikki kisat ja tapaamiset, mutta sen jälkeen juoksuista ei ole kuulunut mitään. Kaikki muut merkit viittaavat kyllä juoksuun. Kiira merkkailee ulkona, haistelee poikkeuksellisen paljon, on hellyydenkipeä kotona ja kärttyinen ulkona ja kaiken lisäksi alapää oli pitkään turvonnut. Varmuuden vuoksi olen pitänyt matalaa profiilia, emmekä ole tavanneet poikakavereita, mutta olen kyllä vähän pihalla nyt, että ovatko nämä sellaiset hiljaiset juoksut vai kiusaako Kiira minua vain. 

Joku lukijoista voisi ehkä auttaa minua ymmärtämään paremmin tätä tilannetta? Tiedän hirvittävän vähän niistä hiljaisista juoksuista. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Kiira vasta aloittelee juoksujaan ja kaikki tämä käytös on sitä. En tosin ymmärrä siinä tapauksessa ollenkaan mitä se tiputtaminen silloin pari viikkoa sitten oli. Arh. En enää ikinä ota narttukoiraa. 

20. toukokuuta 2013

Kiharamiitti

Lauantaina teimme retken Tampereelle tapaamaan Samban ja Prinssin kiharakarvaisia sukulaisia. Kaikki kiharajengiläiset pääsivät paikalle. Etenkin olin todella iloinen Samban kaikkien sisarusten näkemisestä - etenkin kahden muun harmaan tytön. Miten erilaisiksi ja kuitenkin niin samanlaisiksi ne ovatkaan kasvaneet! Siskojen lisäksi paikalla oli veli, eno, äiti ja isoisä. Kivaa oli. Kuvat kertokoot enemmän.

Cira, Pörrö ja Samba

Tirppi

Mökö ja Prinssi

18. toukokuuta 2013

Ja askel taaksepäin


Juuri kun olin viimeinkin uskaltautunut laittamaan ilmoa menemään virallisiin tokokokeeseen, joudunkin ottamaan askelen taaksepäin, sillä Kiira päätti olla täysin eri mieltä tulevasta kisaurasta. Kiira aloitti  nimittäin juoksunsa. Tämä tarkoittaa sitä, että jouduin perumaan tokokoneen 25. päivä, enkä pääse toukokuuksi ohjatulle tokokurssille. Toko jää siis kaikinpuolin tauolle. Harmittaa. Varmaan menee nyt sitten heinäkuulle ennen kuin pääsemme korkkaamaan tokouramme kunnolla.

En minä sinänsä kauheasti ole tokoillut Kiiran kanssa viime aikoina. On ollut vähän inspiraation puutetta ja varmaan koejännityksen takia olen vältellyt treenaamista. Eilen illalla kävimme kuitenkin pitkästä aikaa treenaamassa ihan kunnolla vaikka koesuunnitelmat nyt sitten vivästyvätkin. Myöhäiet kello yhdeksän iltatreenit menivät hämmästyttävän hyvin. Kiira seurasi kuin unelma ja leikki innoissaan hallissa.

Teimme Kiiran kanssa myös hyppyä, putkea ja kokeilimme matalaa A-estettä. Minulla ei ole mitään agilitysuunnitelmia Kiiralle, mutta putki ja hyppy löytyvät myös rallypuolelta, joten niihin tutustuminen ei varmasti ole pahitteeksi. Meidän lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muutenkin kaikenlaiset hassut ja turhat kesäharrastukset. Jälkeä olemme esimerkiksi kokeilleet. Siitä kirjoittelen varmaan myöhemmin.

Ainoa lähitulevaisuuden tapahtuma Salon ryhmänäyttely 8.6. Toivottavasti juoksut siihen mennessä ovat loppuneet tai toivottavasti ainakaan silloin ei ole tärppipäivät. En haluaisi niitäkin näyttelyitä perua, mutta varmaan on vähän katsottava miten haahuksi juoksut Kiiran tekevät, sillä turha sinne kehään on mennä maata haistelemaan. Miten te muut narttujen omistajat olette tehneet juoksujen yllättäessä?

13. toukokuuta 2013

Näyttelyviikonloppu

Viikonloppuna olemme Kiiran kanssa käyneet kahdessa näyttelyssä. Ensin lauantaina Helsingissä ja sitten Haminassa sunnuntaina. Molemmissa näyttelyissä Kiira oli todella huonolla tuulella, mikä on saanut minut epäilemään taas, että juoksut alkavat ihan kohta. Kehäkäytös on molempina päivinä kuitenkin ollut oikein reipas. Lauantaina oli vähän ongelmia ravaamisen kanssa ja sunnuntaina Kiira ujosteli hampaiden näyttämistä.

Lauantain näyttelyssä tuomarina oli Petr Rehanek, jonka mielestä Kiira oli väärän värinen ja liian karvaton, joten sille ropsahti EH2. Sunnuntaina tuomarina oli Jesper Andersson, joka antoi Kiiralle ERI1, koska Kiira oli luokkansa ainoa koira. SA jäi uupumaan oletettavasti Kiiran hieman haukahdeltua tuomarille tämän lähestyessä ja väistettyä hampaiden katsomista. 

Olen kuitenkin todella tyytyväinen Kiiran käytökseen ja siihen miten paljon se on edistynyt. Yhä edelleen tulee tietenkin silloin tällöin takapakkia, kuten nyt sunnuntaina tuo pieni väistäminen, mutta kun katsoo kokonaisuutta, Kiira on edistynyt aivan hurjan paljon. Väistettyään sunnuntainakin hieman hampaiden katsomista, se palautui säikähdyksestään nopeasti handlerin löysättyä hihnaa ja kannustettua namilla kohtaamaan tuomarin. 

"23 moth very nice head. Sissor bite. Ears well set. Eye dark. Neck musc & well set chest, deep & broad back. Straight tail. Well set movement, free elbows & feel, narrow hindquaters. Short coat." EH

"23 månader sandfärgad feminin tik. Lite blyg i tandvisning. Medellångt huvud. Utmejslad. Korrekt huvudlinje. Bra stop. Bra mask. Välformade mörka ögon. Lite långa öron, en aning brett ansatta. Bra hals. Tillräckligt bröstkorg för åldern. Bra benstomme. Tåar ut ngt fram. Ngt långa tassar. Brant överarm. Ngt brant suldra. Bra bakvinkel. Rör sig med tllräcklig steglängd, hastrång. Lösa armbågar." ERI

10. toukokuuta 2013

Karkumatka mökille

Terveisiä sateisesta kevätmetsästä! Nalan kuoleman jälkeen päätimme kämppiksen kanssa lähteä hautaamaan sitä mökille. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että missasin kauan suunnittelemani ja jo maksamani möllitokon, mutta kiinnostus tokoon on tällä hetkellä nollassa. Osittain koska olen surullinen kärttymummon takia, mutta myös osittain siksi, että toko tulee hiljalleen korvista ulos. Parin päivän tauko tekee varmasti hyvää. 

Hautakuopan kaivamiseen osallistui kolme auttavaista palveluskoiraa. Viena kaivoi innoissaan kuoppaa, Kiira repi esiin tulleet juuret ja Neira... haukkui. Yhteisvoimin saimme siis kivikkoiseen maahan väännettyä sopivan kuopan. Nyt Nala lepää järven rannassa. Viimeinkin se on päässyt Ristonsa luokse - nyt se voi sateenkaarisilloilla jäkättää sille maailman loppuun asti.

Muuten täällä mökillä on eletty meille tyypillistä mökkielämää eli olemme käyneet kävelemässä kaikki tutut reitit ja heitelleet koirille keppejä järveen. Aika paljon me olemme nauttineet mökkielämästä tyypilliseen kaupunkilaiseen tapaan tietokoneiden äärestä. Sade ei koiria haittaa, mutta omistajia se ärsyttää. Kuitenkin koska naapurit eivät ole paikalla, voi koirat päästää pihalle, vaikka itse jäisi sisään sateensuojaan. Paimenet eivät lähde pihapiiristä minnekään.

Paitsi että kyllä ne kerran lähtivät. Olivat mokomat karkuteillä monta minuuttia. Varmaan kävivät puolen kilometrin päässä tapaamassa erästä irlanninsetteriä. Onneksi ei ole mitään isoa tietä lähimaillakaan, eikä paimenet ole kiinnostuneita riistanhajuista, joten mistään retkestä tuskin pitkä tulee, mutta toisaalta ei siihen auton alle jäämiseen tarvita kuin yksi auto. Kiira ja Neira olivat kuitenkin vain poissa muutaman minuutin.

8. toukokuuta 2013

R.I.P. Nala

"Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään"

Nala 2.3.2006 - 8.5.2013

5. toukokuuta 2013

Askel kohti virallisia


Ääääääk! Nyt se on tehty. Kiira on ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen 25. toukokuuta Kirkkonummelle. Tuomarina toimii Marita Packalén. Sanomattakin selvää, että minua jännittää ihan kamalasti, vaikka toisaalta olen myös innoissani. Joskushan tämäkin askel on otettava ja möllikisat ovat yleensä menneet meillä ihan hyvin. Kiira on aika häiriövarma.

Viime aikoina olemme työstäneet tokossa pääasiassa paikalla makaamista ja istumista. Pitkillä etäisyyksillä paikkamakuussa ja luoksetulossa on Kiira nimittäin osoittanut epävarmuuden merkkejä. Paikkamakuuhan on todella varma lyhyellä etäisyydellä. Itse asiassa pari päivää sitten oli treenikentällä niinkin paha häiriö kuin teinipoika mönkijänsä kanssa. Kiira pysyi paikallaan vaikka mönkijä hurisi koko kaksi minuuttia edes takaisin kymmenen metrin päässä. Olin tosin hyvin lähellä Kiiraa. 

Toinen työn alla ollut yksityiskohta ovat olleet jäävät. Olenkin tehnyt leikkimisharjoituksia. Tutulla kentällä Kiira innostuukin jo leikkimään, joten olen ottanut lyhyitä seuruupätkiä ja yllättäviä jääviä vauhdikkaalla lelupalkalla. Makaaminen ja seisominen eivät mene sekaisin tässä tilanteessa. Jännä, että ne silti menevät yhä jossain määrin sekaisin kokonaista liikettä tehdessäni, vaikka yhdessä vaiheessa kuvittelin selättäneeni ongelman. Ehkä minulla on taas tullut sinne joku piilovihje jota en taaskaan huomaa?

Perusasentoa olen myös hionut. Sitä pitää ehdottomasti saada kestävämpi. Toistaiseksi Kiira ei malta odottaa perusasennossa kovinkaan pitkää aikaa vaan rupeaa yrittämään kaikenlaista (makaamista, seisomista) mikäli mitään ei hetkeen tapahdu. Omaa huolimattomuuttani olen myös jälleen saanut sivullaolosta vinon eli olen mennyt palkkaamaan huonosta perusasennosta. Pitäisi ottaa myös kokeenomaisia treenejä, sillä mölleissä Kiira on välillä reagoinut liikkurin "käsky" sanaan tai minun "valmis" sanaan. 

Seuraavaksi minun pitäisi ehdottomasti alkaa työstää meidän suurinta ongelmaa: perusasennon ennakointia liikkeen lopussa. Tätä ongelmaa ei esiinny treeneissä vaan Kiira tuntuu yhdistäneen liikkeen lopussa tulevan perusasennon kisatilanteisiin. Suunnitelmaan kuuluu tällä hetkellä treenata pelkkää koiran luokse palaamista ja vahvistaa todella paljon oikeassa asennossa pysymistä. En kai voi muuta kuin toivoa, että taito siten siirtyy kokeisiin. Olisiko lukijoilla jotain ideoita siitä miten saisin treenattua tätä?

Mitä tokokokeeseen tulee niin tämä kaikkihan olisi osattava tehdä ilman palkkaa. Koska Kiira on niin älykäs, minun lienee turha vain mennä tekemään liikkeitä kokeeseen ilman palkkaa ja toivoa, että koira tekee ne tämän yhden kerran onnistuneesti ilman namia. Kiira muistaisi aivan sata varmasti seuraavassa kokeessa että kehänauhojen sisällä ei saa palkkaa. Vaihtoehdoksi jää koko liikesarjan ketjuttaminen kokonaiseksi paketiksi.

Kuukausi aikaa tokokokeisiin ja vielä olisi vaikka kuinka paljon hiottavaa. Tavoitteeksi kokeeseen taidan ottaa ihan vain sen, että Kiira ei paineistuisi minun jännitykseni takia, eikä kumpikaan meistä menisi sen suurempaan paniikkiin kesken suorituksen. Vinkkejä siitä miten kokeeseen kannattaa valmistautua otetaan mielellään vastaan!

Kahden kulttuurin koira

Koiramaailma on vienyt minut täysin mennessään - kaikki vapaa-aikani kuluu enemmän tai vähemmän koirani kanssa. Olenkin siksi miettinyt viime aikoina paljon koiran olemusta. Mikä on koira? Mihin koira kuuluu? Koira on eläimenä ainutlaatuinen ja sen takia se joutuukin usein voimakkaan inhimillistämisen kohteeksi vaikka loppupeleissä se on yksi eläin muiden joukossa. Kaikista eläimistä sillä on kuitenkin merkittävin asema kulttuurissamme ja pisin historia kanssamme. Onhan se "ihmisen paras ystävä".

Koiran ja ihmisen suhde on alkanut niin kauan sitten, että voimme melkein väittää, että koira on ollut ihmisen kumppani niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen on 10 000 vuotta sitten alkanut viljelemään maata ja perustamaan kaupunkeja, on koira ollut ihmisen rinnalla. Koira on aina ollut siinä. Alusta asti.  

Koira on niin oleellinen osa kulttuuriamme, että mielestäni "paras ystävä" ei alkuunkaan riitä kuvaamaan meidän suhdettamme tähän eläimeen. Koiraan ei myöskään suinkaan ole aina suhtauduttu kuin parhaaseen ystävään, sitä on useissa kulttuureissa jopa halveksittu ja vihattu, mutta kuitenkin se on aina ollut läsnä tavalla tai toisella. Millään muulla eläimellä ei ole näin montaa roolia yhteiskunnassamme. Koira on aivan hyvin voinut olla toisaalta kunnioitettu metsästystoveri ja toisaalta saastainen katukulkuri. Aivan kuten ihminenkin lajina on voinut olla arvostettu ja halveksittu. Koiraan on peilattu kautta aikojen kaikkia ihmisten maailman rakenteita. 

Missään maailmassa koiraa ei kuitenkaan ole palvottu lajina niin kuin esimerkiksi kissoja. Varmaan siksi, että ne ovat olleet niin selvä osa ihmisen kulttuuria, että niihin ei ole kiinnitetty huomiota. Koira on ilmiönä ollut aina niin tavanomainen ja itsestäänselvä. Kirjallisuudestakaan koira ei ole mikään tyypillinen teema vaikka koira kyllä vilahtaa ja esiintyy lähes kaikissa länsimaisissa klassikoissa. Koiraa vain ei yksinkertaisesti tarvitse selitellä. Se kuuluu niin oleellisesti ihmisen kulttuuriin, että on mahdotonta kertoa ihmisistä kertomatta koirasta ja on mahdotonta kertoa koirasta kertomatta ihmisestä. 

Tänäkin päivänä koira on aivan eri jalustalla kuin yksikään muu eläin. Ainoastaan koiria jaotellaan puhdasrotuisiin ja sekarotuisiin yhtä kiihkeästi kuin aikanaan ihmisiäkin jaoteltiin. Ainoastaan koiriin voi kohdistua niin suurta vihaa, että niitä yritetään myrkyttää lenkkipolkujen viereen laitetuilla ansoilla ja ainoastaan koirista saadaan niin paljon keskustelua aikaiseksi, että joka ikinen kevät jaksetaan lehdissä saarnata koirankakoista. Koira herättää enemmän tunteita kuin yksikään toinen kotieläimistämme. Koska koira ei ole vain yksi eläin muiden joukossa vaan koira on koira ja koirana oleminen on jotain aivan erityistä. 

Tavallaanhan koira on kahden kulttuurin asukas. Se on kahden maailman välissä. Se on eläin kaikkine eläimille tyypillisine käytöksineen, mutta toisaalta taas se on merkittävä osa ihmisen kulttuuria. Koiraa tuskin olisi olemassa ilman ihmistä, mutta olisiko ihmistäkään olemassa ilman koiraa? Koiran ja ihmisen kehitys on kulkenut käsikädessä niin monta vuosituhatta, että niiden irrottaminen toisistaan edes ajatusleikin ajaksi on lähes mahdotonta. 

Koira ei ole ihmisen paras ystävä vaan koira muistuttaa mielestäni enemmänkin ihmisen varjoa tai peiliä. Varjo on kulkenut ihmisen perässä aina ja aina se on matkinut ihmisen liikkeitä. Ihminen näkee koirassa itsensä. Koira on hyvin sopeutuvainen eläin ja ihmisen rinnalla se on tuhansien vuosien ajan sopeutunut mitä eriskummallisimpiin tehtäviin ja olosuhteisiin. Koiraan on aina liitetty ja liitetään yhä edelleen kaikenlaisia odotuksia, tunteita ja myyttejä. Usein esimerkiksi näemme omien koiriemme olevan kaltaisiamme.

Vaikka koiran asema onkin ihan ainutlaatuinen, ei se silti saisi joutua liian inhimmilstämisen kohteeksi. Koska aivan yhtä paljon kuin se kuuluu ihmisen maailmaan, se kuuluu myös eläinten maailmaan. Se on eläin ja eläimenä sen pitäisi saada elää. Kuitenkin se on eläin, jonka paikka on aivan selkeästi ihmisen rinnalla. Siinähän sen viehättävyys taitaakin olla. Koira elää kahden maailman välissä. 

3. toukokuuta 2013

Kirjavinkki: Kasvata koirasta kunnon kaveri

Harkitsetko ensimmäisen koiran ostamista? Koiraa ei missään nimessä saisi ottaa kevyin perustein, sillä parhaimmassa tapauksessa se elää kanssasi seuraavat 15 vuotta, eikä arki koiran kanssa aina ole ihan helppoa. Mikäli sinulla ei ole kokemusta koiran omistamisesta, suosittelen lukemaan Noora Valkilan uuden kirjan Kasvata koirastasi kunnon kaveri (Tammi 2013). Se on hyväntuulinen kuvin varustettu kirja, joka esittelee kaiken koira-arkeen liittyvän hauskasti ja helposti. 

Kirjan kirjoitustyyli on oikein miellyttävä, ja muistuttaakin enemmän kevyttä rupattelua kuin vakavasti otettavaa asiatekstiä. Sisältö tekstissä ei kuitenkaan ole mitään diipadaapaa vaan tuohon pieneen kuvin täytettyyn kirjaan on saatu mahtumaan yllättävän paljon asiaa. Kirja neuvoo koiranhankintaan ja rodunvalintaan liittyvissä kysymyksissä, antaa ohjeita pienen pennun tapakasvatukselle ilman pakotteita ja kannustaa lukijoita myöhemmin erilaisten koiraharrastusten piiriin. 

Erittäin paljon pidin kirjassa olevista koira-ammattilaisten kirjoittamista lyhyistä tekstinpätkistä. Niissä on haastateltu erilaisia koira-alan ammattilaisia laidasta laitaan (mm. kouluttaja, trimmaaja, tutkija). Niiden avulla saa mielestäni oikein monipuolisen kuvan koirasta eläimenä, ja saa samalla myös kuulla erilaisia mielipiteitä siitä mihin kannattaisi oman koiran kanssa panostaa. 

Jäin kuitenkin itse kirjasta kaipaamaan perus käyttäytymistieteiden ja oppimispsykologian käsitteiden ja periaatteiden esittelemistä. Ne saattavat nimittäin aloittelevalle koirankouluttajalle olla täysin vieraita asioita. Kirjassa kuitenkin on paljon käytännön koulutusvinkkejä, mutta olisin toivonut hieman syvempää suhtautumista koirankoulutukseen. Toisaalta taas kenties aloitteleva koiranomistaja hyötyy enemmän käytännön vinkeistä. 

Kasvata koirastasi kunnon kaveri on mukava uusi koirakirja. Siinä ei ole kokeneelle koiraharrastajalle paljoakaan luettavaa tai opittavaa, mutta aloitteleville koiranomistajille suosittelen kirjaa lämpimästi. Kirja ohjaa koiranpennun positiiviseen kouluttamiseen ja kannustaa lukijoita ottamaan kaiken ilon irti koiristaan opettamalla ne hyväkäytöksisiksi ja kokeilemalla eri harrastuksia. Hyväntuulinen helppolukuinen koirakirja.  

2. toukokuuta 2013

Koiramainen vappu

Meillä vappua ei vietetty perinteisesti. Kuitenkin vappuaattona me kävimme vappumarkkinoilla kämppiksen kanssa mukanamme Kiira ja Viena. Kiira pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Se itse asiassa yllätti minut käyttäytymällä poikkeuksellisen hyvin. Ilmeisesti kaikki se pentuna tehty sosialistaminen (viikottainen kaupungilla ravaaminen) alkaa viimeinkin nyt näkyä. Kiira oli aivan kotonaan kaiken sen ihmisvilinän ja puheensorinan keskellä. Se pystyi täysin ongelmitta ottamaan myös pari pätkää tokoa.

Pakko myös hehkuttaa sen verran, että Kiira ei edes reagoinut pelottaviin vappupallojen myyjiin tai vappupaukkujen pamauksiin. Uskomatonta. Toisaalta ainahan minä olen tiennyt, että Kiira ei ole luonteeltaan mitenkään erityisen arka, se vain on reaktioherkkä, epäluuloinen ja pidättyväinen. Koskaan se ei ole ääniä tai alustoja pelännyt. Se saattaa kyllä hätkähtää, ja pehmeänä muistaa pitkään, mutta toimintakyky ei kovinkaan usein katoa. 

Toisin sanoen en usko, että voin Kiiran edistymisestä täyttä kunniaa ottaa vaan luulen, että myös kypsymisellä ja kasvamisella on ollut vaikutusta. Murrosikä väistyy. Ailahteleva hormonitoiminta ei enää sekoita epävarman koiran päätä entisestään - todellinen luonne alkaa paljastua nuoruuden epävarmuuksien alta. Ja Kiirastahan on kasvanut todella kiva koira! Se saikin rauhallisella käytöksellään paljon kehuja vappumarkkinoilla. 


Vappupäiväkin oli menoa täynnä päätapahtuma Collieyhdistyksen järjestämät mätsärit Sahaajankadulla. Mukana kyydissämme oli ihmekoirat Laika ja Loltsi ja mätsäreissä törmäsimme myös belgipoikiin Sinisteriin, Deimokseen ja Zeukseen eli kavereita riitti koko päiväksi. Mätsäreissä Kiira oli SIN3 huonosta päivästään huolimatta, mutta muuta sijoittumista ei meidän kokoonpanollemme tullut, vaikka mielestäni ihana Viena olisi ansainnut reippaudellaan ruusukkeen.


Mätsäreiden jälkeen olikin sitten vuorossa riehumista belgiporukalla Firalla. Belgiporukassa Kiira ottikin tämän kesän ensimmäiset uintiliikkeet hyytävän kylmässä vedessä. Kaksi kertaa se pallon haki uimalla, mutta koska vesi oli sen verran kylmää, ei se sen enempää tahtonut uida. Ihan hyvä vain. Vaikka Kiira ei kovin helposti palele, ei sen varmasti ole hyvä viettää koko päivää jäävedessä.


Sitten vielä illalla lähdimme ulkoiluttamaan kiharoita (Prinssi, Samba ja Laika) Haarajoen hiekkakuopalle.  Kaikki tulivat ihan kivasti juttuun vaikka puuhasivatkin pääasiassa omiaan. Prinssi löysi kaikki lätäkön kuolleet kalat ja kieriskeli niissä oikein antaumuksella. Samba puolestaan keskittyi ohikiitävän Laikan metsästykseen ja kovaääniseen kiroilemiseen. Sanoisin siis kiharoillani olleen kivaa.


Sellainen perus koriaharrastajan vappu meillä. Mites te muut olette vappunne viettäneet? Pakko sanoa, että kun viimeinkin pääsin kotiin illalla, olin todella väsynyt, mutta koska edessä oli noin tuhannen kuvan läpikäyminen, ei nukkuminen ihan heti tullut kysymykseen. Seikkailkaa siis etsimään enemmän kuvia Kiharagalleriaan.