8. huhtikuuta 2013

Treenikentät, sulakaa jo!

Käsi ylös kaikki, jotka ovat lopen kyllästyneet talveen! Miten tuo lumi edes voi sulaa näin järjettömän hitaasti? Minä haluan jo kuralätäköitä, hiirenkorvia ja valkovuokkoja! Eilen illalla kehtasi vielä sataa lisää lunta. Ehdin jo toivoa, että viikon sisään kaikki treenikentät olisivat sulaneita ja pääsisimme treenaamaan lenkkareissa ja kollareissa. Olen nimittäin myös todella kyllästynyt toppatakkiin. Tahdon jo säät, jolloin ulos mennessä ei tarvitse kuin vetää treeniliivi päälle ja laittaa kunnon kävelylenkkarit jalkaan, eikä treenatessa tule liian kylmä eikä liian kuuma. 

Projektina Kiiran kanssa on tällä hetkellä leikkiminen. Lauantain lyhyissä treeneissä se itse asiassa jopa innostui leikkimään kanssani kepillä vaikka olimme täysin vieraalla kentällä. Otettiin leikin yhteydessä ihan muutaman askelen seuruupätkiä. Jatkossa yritän aina leikkiä ennen kuin otan mitään tokoa. Toivottavasti se siitä lähtisi sujumaan myös häiriöisemmässä paikassa. Kiva olisi myös jos Kiira innostuisi joku päivä leikkimään jollain muullakin kuin kepeillä. 

Toinen projektimme koskee noutamista. En tiedä onko minut kirottu vai mikä siinä on, mutta minä vain en saa opetettua sitä pirun kapulan hakemista. Olin jo päässyt niin pitkälle, että Kiira nosti kapulan ylös maasta ja odotti, että saan napattua sen käteeni. Ihan hyvä alku. Sitten yritin naksauttaa siitä, että Kiira liikahtaisi minua kohti tai toisi kapulaa oma-alotteisesti käteeni, mutta sen sijaan sain aikaan koiran, joka ottaa kapulan suuhunsa ja pakittaa muutaman askelen taaksepäin. Arrrg! Ja ennen kuin tajusinkaan olin epähuomiossa vahvistanut noista peruuttavista askelista vaikka kuinka monta kertaa. 

Minulla on siis tällä hetkellä tokokoira, jonka nouto on sitä, että se ottaa kapulan suuhunsa ja pakittaa minusta poispäin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Yritän nyt korjata tätä palkan suunnalla. Annan palkan ihan sylistäni, kun aikaisemmin olen naksautuksen jälkeen heittänyt palkan jonnekin taaksepäin, joten ehkä se tästä nyt sitten lähtee korjaantumaan. Yritän myös olla aktiivisemmin naksauttamatta niistä liikahduksista poispäin vaan ainoastaan liikahduksista minua kohti. 

Meillä on muuten jälleen tokomöllit viikonloppuna. Katsotaan miten nämä menevät ja jos sitä sitten pitäisi ilmoa lähtemään virallisiin. Voisihan virallisissa ainakin käydä kokeilemassa ja katsomassa millaista siellä on. Onneksi noutaminen ei kuulu alokasluokan liikkeisiin, sillä muuten emme varmaan koskaan olisi kisavalmiita. Vaikka kyllähän meidän peruutusnoudosta pitäisi vähintäänkin tyylipisteitä saada. 

11 kommenttia:

  1. Minäkin haluan sulat treenikentät!! :-D Tsemppiä mölleihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen mistä haluan jo eroon, ovat nuo perhanan ladut, jotka ovat tiellä kaikissa parhaissa lenkkeilymaastoissa. :D

      Poista
  2. Täällä on onneksi treenikentät sulaneet (ainakin osittain).;) Täältäkin tsemppiä mölleihin, olisipa täälläkin möllejä noin usein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne olivat sulat ihan hetken, mutta sitten satoi lisää lunta. Yhyy. Koska se kevät sieltä tulee?

      Poista
  3. Mulla oli Ziran kanssa hyvin paljon sama ongelma noudossa. Ootko kokeillu "kateellisuustreenejä"? Meillä toimi niin että laitoin Ziran remmin päähän ja lykkäsin toisen pään pikkuveljelle ja viskelin pihalla keppejä ja kapuloita isälläni asuville koirille. Jossain vaiheessa Ziraa alko ketuttamaan kun touhusin muiden kanssa ja se keksi että saa herkkuja ja kehuja siitä että hakee jotain ja palauttaa sen mulle. Kateus on yleensä hyvä treenikeino ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kateellisuus on toiminut leikkimisessä melko hyvin. Kiiraa kiinnostaa yhtäkkiä leikkiä ihan hirveän paljon, kun olen ensin leikkinyt jonkun toisen koiran kanssa ja Kiira on joutunut ainoastaan katsomaan sivusta. :D

      Poista
  4. Joo tota, Laikan noudon alkeet on menneet aika lailla perse edellä puuhun -metodilla eli hetsasin sitä kapulalla, heitin sen ja kehuin ihan sikana palautuksesta. Tosin kyseessä on saalisviettinen ja noutohalukas koira. Nätin palautuksen voin hioa ajan kuluessa. Alkuun haluan kuitenkin koiran, jolla on korkea motivaatio tehdä, ja joka palkkautuu itse liikkeiden suorittamisesta. Oon, myönnettäköön, myös vähän traumatisoitunut, koska onnistuin aikanaan syömään Loltsin toko-motivaation aika lailla täysin. Long story short: ehdotan yllä kirjoittaneen tavoin superhauskaa noutoa, kateellisuustekijällä tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän en ole saanut Kiiraa edes tuomaan palloja ja keppejä. xD Joskus satunnaisesti se muistaa palauttaa heittämäni kepin, mutta sittenkin suurin piirtein kolmen metrin päähän musta.

      Poista
  5. Löysin juuri blogisi, ja täytyi tulla ihan sanomaan, että kylläpä on harvinaisen nätti koira! Itse olen aina haaveillut belgistä, ehkä joku kaunis päivä sitten semmoinen rantautuu meillekin... Ja tuosta noudosta, oppiminen koirillakin menee niin, että kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse. Suuntaa ensin koiran ajatukset luoksetuloon, ja lisää sitten kapula. Meillä on myös peruuttaminen auttanut, tällöin koira yleensä hakeutuu minua kohti. Kyllä se siitä, älä lannistu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiira harvoin saa kehuja. <3

      Poista
  6. Olen haastanut sinut! Haasteen löydät blogistani: http://hopatapopata.blogspot.fi/2013/04/14-haaste.html

    ps. Kiva postaus ja kuvat :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.