4. huhtikuuta 2013

Rotujalostus on umpikujassa

Rotukoirat kärsivät monista sairauksista kapean geenipoolinsa takia. Sitä ei voi painottaa tarpeeksi. En puhu ainoastaan rakenteellisesti sairaista roduista vaan kaikista rotukoirista. Usea tutkimus on todistanut, että sukusiitos johtaa elinvoimaisuuden vähenemiseen ja useisiin perinnöllisiin sairauksiin. Jokainen rotu on luotu  jonkin asteisella sukusiitoksella, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä sukusiittoisemmaksi kanta muuttuu. Tämä ei ole enää edes mielipide asia. Kun suljettu kanta lisääntyy ainoastaan keskenään, ajaudumme lopulta geneettisen umpikujaan.

Minä pidän koirissa niiden erilaisuudesta ja monimuotoisuudesta. Minä pidän koiraroduista. Minä kuitenkin väitän tämän hetkisen rotujalostuksen olevan järjetöntä. Tämän hetkinen rotukoirajalostushan perustuu sille ajatukselle, että rotupuhtaus tekee toisista koirista arvokkaampia kuin toisista, minkä takia ainoastaan näitä puhdasrotuisia käytetään jalostukseen. Miettikää nyt! Koirien jalostamisessa ensisijaisin kriteeri ei ole terveys, luonne tai edes ulkonäkö vaan jokin niin abstrakti kuin rotupuhtaus.

Mitä rotupuhtaus sitten on? Se ei ole mitään. Se on täysin aattelinen käsite, vähän samanlainen kuin aateluus, jota ei voi järjellä perustella. Puhdasrotuisia ovat ne koirat, joilla on jonkun aatteellisen yhdistyksen rekisteripaperit. Tällaisia yhdistyksiä ovat esimerkiksi FCI ja ACK. Meinasin ensin kirjoittaa, että puhdasrotuisia ovat ne koriat, joiden linjat voidaan vetää niihin muutamiin kantakoiriin, jotka rodun ovat aloittaneet, mutta itse asiassa puhdasrotuisuuden määrittää nimenomaan se, että ne ovat jossain näistä rekistereistä. Toisaalta taas nämä rekisterit eivät myönnä toistensa koiria puhdasrotuisiksi vaan ainoastaan omansa.

Joka tapauksessa itse en pidä tuota rekisteritunnusta (sarja numeroita ja paperilappu) oikein minkään arvoisena. Sen sijaan minä kyllä arvostan rotujen tarjoamaa mahdollisuutta valita erityyppisistä koirista itselle se sopivin. Mutta se, että koiria ei enää jalostettaisi sen perusteella onko niillä rekisteripapereita, ei tarkoita sitä, että koirien moninaisuuden rikkaus kadotettaisiin. Se tarkoittaisi vain sitä, että koiria risteytettäisiin ensisijaisesti niiden ominaisuuksien, eikä niiden sukupapereiden perusteella.

Olenko minä ainoa, joka on sitä mieltä, että tässä on jokin pahasti vinossa? Näkeekö kukaan muu tätä järjettömyyttä? Tämän päivän rotujalostuksen tärkein kriteeri on se, että koirat ovat jotain sukua keskenään. Minkä saa ihmiset ajattelemaan, että ainoastaan saman kannan sisällä lisääntyminen on ainoa oikea tai edes järkevä ratkaisu? Mikä saa ihmiset edes ajattelemaan, että rotupuhtaus on vaalimisen arvoinen asia? Järki ei tämän ajatusmallin takana ainakaan ole.

On vain puhdas fakta, että mikäli rotuunottoja ja roturisteytyksiä ei hiljalleen aleta tehdä suuremmassa mittakaavassa, kuolevat rotukoirat sukupuuttoon. Rotukoirajalostuksessa ei voi enää mennä eteenpäin mitenkään muuten. Se ei auta, että kannasta löydetään ne muutamat terveet huippuyksilöt, joita sitten käytetään jalostukseen. Se ei poista sairauksia. Sitä paitsi vain muutaman yksilön käyttäminen johtaa vain geenipoolin nopeampaan kaventumiseen.

Toisten rotujen tilanne on huonompi kuin toisten. Usein kuulee rotukoiraharrastajien selittelevän, että ei risteytyksiä vielä tarvita, koska tämä oma rotu on vielä kohtalaisen terve. Miksi nämä ihmiset eivät ota opikseen niistä sairaammista roduista? Täytyykö se oma rotu tosiaan ensin pilata ennen kuin sen hyväksi tehdään jotakin? Tietenkin tähän liittyy monia käytännön ongelmia. Roturisteytyspennut eivät välttämättä menesty näyttelyssä, niitä ei välttämättä saa myydyksi niin hyvin ja ne saattavat tuoda rotuun yllättäviä piirteitä. Monia käytännön ongelmia voi ilmetä. Saattaa vaikka tulla värivirheellisiä koiria. Kysymys kuuluukin, että ovatko nämä ongelmat oikeasti pahemmat kuin ne ongelmat, jotka tulevat suuren sukusiitosrasitteen myötä?

Suomessa Kennelliitolla on monopoliasema koiraharrastusmaailmassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli et kannata kennelliiton aatteita, ei sinulla ole paljoakaan harrastusmahdollisuuksia. Toisin sanoen käytännössä on hyvin vaikea jalostaa sekarotuisia harrastuskoiria. Sekarotuiset seurakoirat ja työkoirat kuitenkin leviävät kaiken aikaa. Ja kaikki tällaiset eivät suinkaan ole mistään pentutehtaasta. Moni vain on ymmärtänyt, että se että koiralla on rekisteripaperit, ei tee siitä parempaa kuin jostakin toisesta koirasta. Kylmä totuus on, että usein sekarotuinen jopa on parempi, koska se ei kärsi sukusiitoksen rasitteesta.

Kaiken tämän purkautumisen jälkeen minun on sanottava, että en suinkaan vihaa rotukoiria, enkä halveksi rotukoirakasvattajia. Päinvastoin olen erittäin kiinnostunut koiraroduista. Luultavasti seuraava koiranikin tulee olemaan rotukoira. Itse asiassa minä oikein mielelläni saattaisi olla mukana jossakin rotuihin liittyvässä kasvatusprojektissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sulkisin silmäni tosiasioilta, eikä muidenkaan koiraroduista pitävien ihmisten pitäisi sitä tehdä. Rotujen tilannetta ei auteta ummistamalla silmät.

Minä toivon sydämeni pohjasta, että saan jonakin päivänä nähdä sen päivän, kun roturajat avataan. Se päivä ei tosin ihan heti taida olla koittamassa. Rotupuhtausaate on todella syvään juurtunut. Valoa tunnelin päässä on kuitenkin näkyvissä. Kennelliitto on tänäkin vuonna sallinut jo yhden roturisteytyspentueen. Yhdellä roturisteytyksellä ei koiria pelasteta, mutta minä näen sen merkkinä siitä, että yhä useampi on havahtunut ymmärtämään missä tilanteessa rotukoirat tänä päivänä ovat.

Lue lisää:

Rotujalostuksen ongelmat

15 kommenttia:

  1. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Rodut ovat hyviä auttamaan löytämään se itselle paras yksilö. On kuitenkin kamalaa mitä jossain roduissa tapahtuu. Toivottavasti Kennelliitto heräisi ajoissa eikä ajaisi kaikkia rotukoiria sukupuuttoon.

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava teksti! Onneksi sekarotuisilla ja rekisteröimättömilläkin koirilla voi harrastaa jonkun verran, näyttelyihin ei tosin ole asiaa kuin mätsäreissä. Koiraan liittyy aina riski, sekarotuinen on ehkä suurempi arpa kuin rotukoira, mutta yhtälailla yllätys ongelmia ilmenee rotukoirissa varmasti pian ellei jo, jopa suuremmalla todennäköisyydellä juuri sukusiitoksen tuomien sairauksien tähden. Ajatus maailma rotupuhtaudesta, on todellakin vanhan aikaista..mahtaako juuri mitään sääntöjä olla nykyaikaistettu 2000-luvulle sitten perustamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus rotupuhtaudesta on tosiaan vanhanaikainen. Jännä, että vaikka ihmisten kanssa siitä ajattelutavasta on päästy eroon, yhteiskunta ei enää jakaudu aateliin ja rahvaaseen, eläinten kanssa sitä viedään koko ajan pitemmälle.

      Poista
  3. Todellakin asiaa! Näitä lisää! :)

    VastaaPoista
  4. Hitto kun mä tykkään lukea sun blogias kun sä kirjoitat rentoja ja hauskoja postauksia mutta myös tämmöistä oikeaa asiaa jota ei ole tylsä lukea! :)
    Mä taidan liittyä ihan vakituiseks lukijaks kun tähän asti oon lueskellut vaan aika anonyymina täällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :3 Ja tervetuloa lukijaksi.

      Poista
  5. Hyvää tekstiä taas! Näitä asioita pitäisi tosissaan kuuluttaa enemmän, jotta ihmiset oikeasti valveutuisivat ja asia voisi jopa tällä vuosituhannella kulkeutua ihan sinne Kennelliitolle asti siten, että jotain toimintaa oikeasti tapahtuisi. Kyllä, yksi sallittu roturisteytyspentue on hyvä alku, mutta ei alkuunkaan riittävä.

    Yhdestä kaikki alkaa, mutta näitä äärirajoillaan olevia rotuja, jotka kipeästi huutaen tarvitsisivat roturisteytyksiä tai rotuunottaja, on järisyttävän paljon. Geenipoolit vain kaventuvat kaventumistaan, eivätkä asiat parane pelkästään puhumalla, kirjoittamalla tai ylipäätään ne tiedostamalla, vaan niiden eteen täytyy tehdä töitä, töitä ja töitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Yhdestä se lähtee... Mitä enemmän kasvattajat alkavat kannattaa roturisteytyksiä ja mitä enemmän niihin anotaan lupia, sitä nopeammin Kennelliittokin alkaa hiljalleen muuttaa kantaansa. Muutenhan se menettää asiakkaansa.

      Poista
  6. Matadori-uroksia vastaan täälläkin.
    Siksihän Vienakin saapui Suomeen, haluan tehdä jotain erilaista tulevaisuudessa ;)

    Ja ollaanhan me nähty jo belgejen intervariaatiot, sentään jotain!
    Ilmeisesti myös muutamaa vesikoirarotua saa risteyttää keskenään.
    Nyt kun joku keksisi vielä puuttua niiden sairaimpien rotujen jalostukseen niin olis tosi jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intervaatiot belgeillä ovat tosiaan aivan huippujuttu. Kun samalla linjalla jatketaan niin jotain rotuja ehkä tosiaan saadaankin pelastettua. :D

      Poista
  7. Tämä oli asiaa! En ole itse ikinä miettinytkään näin perinpohjaisesti näitä jalostusjuttuja, mutta tämä kyllä todella avasi silmät. Varsinkin kun meillä nimenomaan asustaa noita aika pahasti jo sairaan rodun edustajia. Jossain maassahan cavalierin jalostus on kielletty jo kokonaan, että saa nähdä mihin koko asia sitten loppujen lopuksi johtaa. Itse en tiedä noista juuri hölkäsen pöläystä ja tässäkin tekstissä oli pari epäselvää kohtaa minulle. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että enää toista sairasta koiraa tahtoisi omistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihana kuulla, että teksti herätti ajatuksia. :D

      Poista
  8. Vau. En voisi olla asioista tämän enempää samaa mieltä. Loistava teksti, peukut tälle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.