21. huhtikuuta 2013

Myytti johtajuudesta

Yksi koiramaailman syvimmälle juurtuneista myyteistä on käsitys johtajuudesta. Se on ajatus siitä, että koira näkee ihmisen johtajanaan, koska ihminen on korvannut susilauman johtajan paikan. Tämän käsityksen pohjalta on jopa luotu monenlaisia pääasiassa rangaistuksiin pohjautuvia koulutusmetodeita. Nykytutkimusten valossa voimme kuitenkin aika varmasti sanoa, että kyseessä tosiaan on pelkästään myytti, jolla ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Johtajuusteoria perustuu muutamiin 1940-luvulla tehtyihin tutkimuksiin susien käyttäytymisestä. [1] Käsityksen voimankäyttöön perustuvasta dominoinnista susilaumassa popularisoi aikanaan teos How To Be Your Dog's Best Friend (1978). [2] Pian tämän jälkeen siirryttiin ajattelemaan, että ihmisperhe on koiralle kuin lauma sudelle, joten ihmisen täytyy olla koiransa johtaja. Yhä edelleen tämä 70-luvulla syntynyt myytti elää todella voimakkaana koirapiireissä vaikka useat uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet täysin päinvastaista. Sudet käyttävät todella harvoin voimaa dominoidakseen. [3]

On sitä paitsi vähintäänkin kummallista, että koirien käyttäytymistä selitettäisiin susien käyttäytymisellä. Koira ei ole susi. Se on oletettavasti polveutunut sudesta, ja onkin geneettisesti hyvin samankaltainen, mutta on nykyään täysin oma lajinsa. Lajien välillä on paljon eroja aivojen koossa, sisäsyntyisissä käytösmalleissa ja  lisääntymiskäyttäytymisessä. [4] Puhumattakaan siitä miten erilaiselta koirat näyttävät. 

Koira ei myöskään ole kesytetty susi. Vanha legenda koiran alkuperästä kertoo, että ihminen aikanaan otti nuoren sudenpennun pesästä ja kesytti tästä itselleen kumppanin metsästykseen. Tarina ei kuitenkaan saa mitään tukea tieteestä, sillä sudenpennusta ei tule koiraa vaikka sen ottaisi kotin asumaan, eikä alkuihminen olisi mitenkään pystynyt saamaan sellaista arkaa eläintä lisääntymään vankeudessa. [5]  Uusimmat tutkimukset puoltavat ajatusta siitä, että susi kehittyi koiraksi itsenäisesti alkaessaan hyödyntää ihmisasutusten jätteitä. [6][7][8] 

Esiintyykö dominanssia lainkaan koirien parissa? Kyllä esiintyy. Tärkeä huomio on kuitenkin, että koiraeläimet eivät pakota toisiaan alistumaan vaan alistuminen toisen dominoiville eleille on aina vapaaehtoista. [9] Koirat eivät myöskään muodosta niin tiukkaa laumahierarkiaa kuin usein väitetään vaan johtajaroolit ovat joustavia ja muuttuvia. Saman lauman sisällä eri koira voi toimia johtajan asemassa eri tilanteissa. [10] 

Koko teoria dominanssista ihmisen ja koiran välillä perustuu ajatukseen, että koira tosiaan pitää ihmisiä omana laumanaan. Näin ei ole. Koirat kyllä osaavat erotella koirat ja ihmiset. Ihminen ei pysty viestimään hännällään ja korvillaan, eikä ihmisen suupielet taivu koiramaisiin irvistyksiin, joten on aika kaukaa haettua väittää, että koira ei ymmärtäisi ihmisen olevan eri lajin edustaja. [11] Ihmisen on näin ollen turha yrittää korvata laumanjohtajan paikkaa.

Koirat eivät yritä jatkuvasti ottaa ihmisen paikkaa laumanjohtajana. [12] Muutamat koirankoulutuskoulukunnat väittävät, että kaikki koulutusongelmat hihnassa vetämisestä lähtien johtuvat johtajuuden puutteesta. Koira yrittää kuulemma dominoida ihmistä vetämällä tätä perässään hihnassa.  Höpöhöpö. Todellisuudessa koira vain uteliaana ja nopeana eläimenä haluaa päämääräänsä mahdollisimman pian. Koirat eivät todellakaan vietä päiviään juonien kuinka kaappaisivat vallan ihmisiltä. [13]

Yksi kenties vahingollisimmista ja yleisimmistä johtajuusteorian käsitteistä on ns. alfakaato. Siinä koira pakotetaan kyljelleen tai selälleen makaamaan. Koiran ei anneta nousta tästä halutessaan vaan sitä pidetään alistuneessa asemassa väkisin. Tämän metodin kuvitellaan vahvistavan ihmisen asemaa johtajana. Todellisuudessa se on ainoastaan fyysinen rangaistus, jonka koira kokee pahimmassa tapauksessa kivuliaaksi, mutta vähintäänkin hyvin ahdistavaksi ja epämukavaksi. Koira ei pysty ymmärtämään minkä takia omistaja kiusaa sitä. Koiramaailmassa koirat eivät koskaan pakota toisiaan alistumaan. [14] [15]

Johtajuus käsitteenä on muutenkin todella inhimillinen. Koirat eivät ajattele ihmisten sanoin, eivätkä näin ollen ymmärrä mitä johtajuus on. Sinänsä sillä ei siis ole väliä millä sanalla koiran ja ihmisen suhdetta kuvataan.  Johtajuus kävisi sanana siinä missä mikä tahansa muukin, mutta koska siihen liitetään niin paljon ajatuksia rangaistuspohjaisesta kouluttamisesta, että minä heittäisin koko sanan mielelläni romukoppaan. Puhuisin enemmin vanhemman tai ohjaajan roolista kuin johtajuudesta. 

Vanhemman roolin puolesta puhuvat myös Raymond ja Lorna Coppinger. Koiran ja suden aivot ovat syntyessään samanlaiset, mutta koiran aivot eivät koskaa kehity niin pitkälle kuin suden. Tämän takia koira käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin pentususi. [16] Olisikin paljon mielekkäämpää toimia koiran kanssa ennemmin kuin kannustava vanhempi kuin alistava johtaja. [17] Johtaja on terminä vaarallinen koirapiireissä siihen liittyvien perinteiden ja assosioiden takia.

Sinänsä sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä kutsummeko itseämme koiriemme johtajiksi, jos johtajuus tarkoittaa meille sitä, että asetamme koirille rajat, pidämme niistä huolta ja koulutamme ne hyvin. Nykytutkimus kuitenkin on todistanut, että koirien ja susien välillä on suuria eroja, eivätkä edes sudet muodosta niin tiukkaa hierarkiaa kuin mitä on alunperin ajateltu. Johtajuusteoria on toisin sanoen vanhanaikainen. Silti se yhä neljänkymmenenkin vuoden jälkeen elää voimakkaana myyttinä koiramaailmassa. 

Lue lisää:

Mistä koiran ja ihmisen suhde sai alkunsa?

Linkkilista:

Kuka tässä johtaa ja ketä?
Seuraa johtajaa! Eiku...
Mihin tarvitaan johtajuusharjoituksia?
The Dangers of "Dog Whispering"
The Dominance Controversy
David Mech's Theory on the Alpha Role
___________________________________________
[1] [2] [3] [8] [10] [14] Handelman, Barbara. Koirien elekieli ja käyttäytyminen. Kuvitettu opas. Karisto 2011.
[3] [11] [12] [13] Eaton, Barry. Dominanssi - totta vai tarua? Sanasilta 2012.
[4] [5] Coppinger, Raymond & Coppinger, Lorna. Artikkeli Miksi koiraa kannattaa tutkia? 1999. Teoksessa: Koira? Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta. Sanasilta 2005.
[6] Raevaara, Tiina. Koiraksi ihmiselle. Teos 2011.
[7] [9] [15]  Kaimio,Tuire. Koiran käyttäytyminen. WSOY 2007
[16] [17] Telkänranta, Helena. Koirasi on pentususi. Tiede 1/2006. http://www.tiede.fi/artikkeli/535/koirasi_on_pentususi (katsottu 6.4.2013)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.