29. maaliskuuta 2013

Kuinka monta koiraa on tarpeeksi?

Tässä viime päivinä olen pyöritellyt ajatusta useamman koiran omistamisesta. Mikä on liian monta? Yksi koirahan on pakko olla. Tietenkin. Mutta lähes kaikilla koiraharrastajilla tuntuu olevan vähintään se kaksi. Kolme tai neljäkään ei ole harvinainen lukema. Viisi ja kuusi sen sijaan alkavat jo olla paljon. Ellet ole kasvattaja, sinua katsotaan hieman kieroon, kun kerrot omistavasi kuusi koiraa. Kasvattajilla jostain syystä hyväksytään helpommin suuri koiramäärä kuin muilla. Silti kasvattajiakin aletaan katsoa hieman pitkään mikäli koiramäärä lähenee kymmentä. 

Voisimmeko tästä vetää sen johtopäätöksen, että kymmenen alkaa olla maksimi hyväsytty koiramäärä? Toisaalta minä kyllä uskon, että joku pystyy pitämään yli kymmenestäkin koirasta hyvää huolta, mikäli on tarpeeksi tilaa (oma tarha - kymmentä koiraa tuskin kukaan pystyy pitämään sisällä) ja koirien kanssa harrastetaan sellaista lajia, että niiden aktivoiminen hoituu pääasiassa yhtäaikaa (vetoharrastus - tavoitteelinen agility kymmenen koiran kanssa lienee mahdotonta). 

Varmasti on myös eroja siinä kuinka monta aktiivisesti koiria hoitavaa ihmistä taloudessa on. Kuusi koiraa on helpompi nähdä sellaisessa perheessä, jossa vaikkapa kolme ihmistä hoitavat koiria yhdessä, koska siinä tapauksessahan koirat jakaantuvat kolmelle ihmiselle. Vaikka koirilla olisikin eri ohjaajat, alkaa kuusi koiraa samassa taloudessa silti olla aika paljon. Mitä enemmän koiria sitä todennäköisempää, että joistakin resursseista tulee pulaa, mikä taas johtaa riitoihin. Tila on usein aliarvioitu resurssi. Jos koiralla ei ole tarpeeksi tilaa väistää tai vetäyty rauhaan, aiheuttaa se aivan varmasti kitkaa lauman sisällä. 

Entä vaikuttaako koiran koko asiaan? Onko neljä pientä koiraa eri asia kuin neljä suurta koiraa? Monen mielestä kyllä on, ja itsekin olen kallistumassa tähän suuntaan. Äitini villakoirasekoitukset ovat huomattavasti helpommat ottaa hoitoon kuin kämppikseni aktiiviset paimenkoirat. Näppärän kokonsa ansiosta kääpiökoiria on helpompi kuljettaa paikasta toiseen, niiden ylläpito on reippaasti halvempaa ja usein pienet seurakoirarodut ovat luonteeltaan säyseämpiä. 

Tästä pääsemmekin toiseen usein keskusteltuun aiheeseen eli siihen millä aikavälillä koirat tulisi ottaa. Tyypillisin malli lienee se, että toinen koira otetaan sitten, kun ensimmäinen on kaksi tai kolme vuotta vanha. Se on se hyväksytty malli. Mikäli otat kaksi pentua yhtä aikaa, sinua katsotaan todella pahasti, sillä ajatellaan, että sinulla ei mitenkään voi olla molemmille pennuille aikaa. Paitsi jos olet kasvattaja. Kasvattajilla jostain syystä ajatellaan aina olevan enemmän aikaa koirille kuin muilla koiraharrastajilla.  

Itse tahtoisin kolme koiraa. Se olisi mielestäni hyvä lukumäärä. Yksi selkeästi muita vanhempi eläkeläinen ja kaksi nuorempaa tai sitten kaksi veteraanikäistä ja yhden nuoremman. Sellainen olisi mielestäni hauska lauma. Kaksi koiraa ei vielä muodosta selkeää laumaa ja siksi kolme koiraa olisi kiva omistaa. Kaksi aktiivisessa harrastusiässä olevaa koiraa vielä menee, mutta kolme alkaa olla hieman liikaa, joten siksi en kolmea koiraa välttämättä haluaisi ihan tasaisilla kahden vuoden ikäeroilla. Samasta syystä en myöskään ottaisi kolmea pentua saman tien tai adoptoisi kolmea aikuista koiraa yhtä aikaa.  

Joskus haaveilin seitsemästä koirasta, mikä lienee itselleni se ehdoton maksimimäärä, mutta toistaiseksi en ole tällaista lukumäärää pitänyt missään mielin realistisena. Hauska ajatusleikki se silti on. Kolme siperianhuskya vetoon, kaksi paimenkoiraa tokoon, yksi pystykorva pihanvahdiksi ja yksi seurakoira halittavaksi. Heh heh. Seitsemän koiraa voisin omistaa, jos asuisin maalla, eikä minulla olisi muuta tekemistä kuin vahtia koiriani. Ja se harrastus, jota koirien kanssa haluaisin harrastaa, vaatisi todellakin niin monta koiraa. Ja minulla olisi pari käsiparia lisää auttamassa koirien hoitamisessa. Ja voittaisin lotossa. 

Itse näen kahdesta neljään koiraa sellaisena sopivana määränä yhdelle ihmiselle riippuen hieman koiran roduista ja omistajan harrastuksista. Loppupeleissä jokainen itse varmasti tietää parhaiten kuinka montaa koiraa juuri itselle on se oikea määrä. Niin kauan kuin koirista pidetään hyvää huolta, ei varmasti ole mitään merkitystä millä ikäerolla koirat on otettu tai kuinka monta niitä sattuu saman katon alla asumaan. Eli, lukijat, mikä on teidän mielestänne sopiva koiramäärä yhdelle ihmiselle? Monta koiraa teillä itsellänne on ja kuinka monesta koirasta haaveilette?

Kolme saman katon alla asuvaa koiraa. Kuvassa Kiiran kanssa kämppäkaverin Neira ja Viena.

38 kommenttia:

  1. Onpa hauska toi et kuvateksti tulee kuvan päälle! Mistä sä tuon koodin oikein repäsit? :) Mulla on kaamee ongelma ton oman blogin kanssa kun en saa tota alapalkkia sopimaan, se heittää liikaa vasemmalle... Sä tunnut blogisi perusteella tietävän koodeista yhtä sun toista, joten osaisitko auttaa?

    Ihan näin tekstin lukeneena oma mielipiteeni on, että yksi koira on ihan tarpeeksi. Mä en ainakaan jaksa harrastaa aktiivisesti kahden kanssa (vaikka meillä on Simo, mutta se ei ole mun koirani). Tietysti jos ikäluokka vaihtelee niin, että on eläkeläinen, harrastaja ja teini, niin kyllähän siinä jo kolme koiraa menee helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikävän kyllä osaa auttaa tuon alapalkin kanssa. Ensimmäisenä tosin tulee mieleen, että ovathan taustakuvat varmasti saman levyisiä? Ja sijoitettu samaan kohtaan? Kuvatekstin koodi on muuten repäisty täältä http://www.bloggertrix.com/2012/10/add-animated-css-image-labels-for.html

      Yhden koiran omistamisessa on kyllä puolensa. Se on sanottava. Sitä voi panostaa yhteen kaikella energiallaan. Mä olen toistaiseksi ollut tyytyväinen siihen tilanteeseen, että on vain yksi oma koira, jonka kanssa treenata, mutta lähipiirissä on kuitenkin sitten enemmän koiria, joiden menoa ja meininkiä seurata. Vuoden parin päähän kaipailisin kuitenkin toista ikiomaa harrastuskaveria... :D

      Poista
  2. Aattelen oikeestaan tismalleen samoin tosta koiramäärästä, ku mitä sä kirjottelit. :) Ihmis-, rotu- ja harrastuskohtaista se aika pitkälti on, että mikä on ns. sopiva määrä ja mikä taasen liikaa. Aikaa ja aktiviteetteja pitää riittää kaikille, nii sitte on hyvä.

    Itellä vie toi yks aivan tarpeeks aikaa tällä hetkellä, mut toinen tulee kaveriks jossain vaiheessa ja joskus vuosien päästä ois unelmana omistaa se kolme tai neljä koiraa samaan aikaan, mut se vaatii sitte jo täysin nykyisestä poikkeavan asuinpaikan eli sen omakotitalon omine pihoineen. Ei sillä, etteikö kerrostalossa vois neljän koiran kanssa pärjätä, koosta riippumatta, mut ite en semmosta kuviota jaksais. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Asuinpaikallakin on tosiaan väliä. En minä toista koiraa ottaisi tähän opiskelijamörskään, jossa kämppikselläkin on koiria, mutta voisin omaan kerrostaloasuntoon sen pari harrastuskoiraa ottaakin. Omakotitaloon enemmänkn. :)

      Poista
  3. itellä kovana haaveena olisi joskus omistaa kolme-neljä koiraa.
    en ole oikeastaan mikään pienten koirarotujen perään, omaan mieleen sattuu isompikokoiset koirat.
    haha, joskus haaveilin pienempänä omistavani viisi tanskandoggia, jälkeenpäin asialle voi vain nauraa. vaikka, miksei joskus tulevaisuudessa yksi? :D
    belgianpaimenkoira ja bordercollie tulee varmasti jossain vaiheessa hankittua sekä joku muu koirarotu lauman jatkoksi -ellei kaksikin-
    tähän koiramäärään täytyisi löytää mukavankokoinen omakotitalo, jossa iso piha koirille juosta.
    riippuen tietenkin senhetkisestä elämäntilanteesta, harrastuksista, menoista ja aikatauluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin seitsemän koiraa on sellainen lapsuuden vanha haave. :D Ei koskaan tule toteutumaan ellen nyt jostain syystä innostu valjakkoharrastuksesta tjsp :D

      Poista
  4. Pakko munkin nyt kommentoida sen verran että kun luin tuota tekstiä niin löysin sieltä hyvin paljon samoja aatteita mitä itselläni on. Kaniharrastuksen parissa huomasin aikoinaan vähän samaa sen suhteen että jos normi harrastajalla sattui olemaan vähänkin isompi lauma kanituksia niin jotkut katsoivat kieroon mutta silti kasvattajille sallittiin vielä suurempi määrä o_O Ihmisiähän ne kasvattajatkin ovat ja itse ajattelen koiramäärästä niin että se on ihan yksilökohtaista mikä kenellekin sopii. Jollekin 1-2 koiraa voi olla ehdoton maximi ja kokee että enempään ei pystyisi kun taas joku toinen pärjää mainiosti suuremman lauman kanssa :)
    Itsekin ajattelen niin että kunhan ihminen itse tiedostaa ne omat rajansa, mihin on kykenevä, miten pärjää etc. niin omistakoot niin monta kuin pystyy. En näe isomman lauman omistamisessa mitään ongelmaa jos jokaiselle koiralle pystyy tarjoamaan kaiken mitä ne tarvitsevat eikä kukaan jää vähemmälle.

    Itselleni kuitenkin 2 koiraa olisi ehdoton maximimäärä ihan sen takia koska asuintilat rajottavat niin vietävästi. Tällä hetkellä koiria on yksi mutta ajatuksena olisi hankkia toinen kunhan tämä ensimmäinen vaan on siihen valmis :) Yksi koira on myös hyvä mutta toisesta on sille kuitenkin seuraa niin paljon ja itsekin kun omistan rodun joka on erittäin ihmisläheinen ja omani jopa suorastaan takertuva usein, niin olen miettinyt että ehkä sitten joskus tulevaisuudessa se samaa rotua oleva kaveri muuttaisi asiaa vähän. Ei mua suinkaan haittaa se että koira tahtoo olla lähellä mutta voisi olla sen itsensä kannalta mukavampaa kun saisi kiehnätä sitten ihan koirakaverissa eikä aina meissä kaksijalkaisissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mulla on käynyt mielessä, että koira varmaan ihan oikeasti on onnellisempi, jos sillä on koirakaveri. Eihän tämän kaverin tietenkään tarvitse olla saman ohjaajan toinen koira, mutta että lähipiirissä olisi joku toinen koira, jonka koira kokisi laumaukseen.

      Poista
  5. Itselläni olisi tontin puolesta tilaa vaikka kymmenelle koiralle, mutta kaksi koiraa samassa taloudessa on sellainen "kultainen keskitie", kahden kanssa jaksan touhuta ja lenkkeillä ilman että jokin osa-alue kärsisi. Nythän minulla on vain yksi koira, saksanpaimenkoira, samassa taloudessa, toinen koirani asuu vanhemmillani kolmen muun koiran kanssa. Minulla on välissä yksi hoidossa (terrierimix), ja se on taas muistuttanut, että kaksi on ehdoton maksimi itselleni varsinkin noin isolla aktiviteettivaativuudella, mitä ko. koirat ovat. Samanhenkiset vaatimukset täyttää helpommin, kuin kaksi täysin eriä.

    Pääpiirteittäin meillä on kuitenkin ollut perheessä aina keskimäärin neljä koiraa, ja se on tuntunut sopivalle luvulle. Lenkittäjiä ja harrastajia on ollut useampi tietysti kun asuin vielä kotona, joten tottakai useampi koira menee helpommin. Parissa samassa rodussa ollaan pitäydytty aina (+ aina se yksi pakollinen sekarotuinen :D), ja koirat ovat olleet metsästyspainotteisia harrastekoiria, joita pystyvät lapsetkin käsitellä ja joiden kanssa ne voivat harrastaa. Kaikki onkin sujunut hyvin, jokaiselle on ollut jotakin tekemistä yhden tai kahdenkin koiran kanssa kerrallaan.

    Vanhemmillani on nykyisin tonttia vaikka muille jakaa, nykyinen rotukirjo on kuitenkin jopa hauska. Oma metsästysrotujen sekoitus, suomenajokoira, siperianhusky ja mäyräkoira. Isän kanssa käyn metsästyskoirien kanssa metsällä ja oman sekoitukseni kanssa vielä agia yms. lisäksi, kotona asuva pikkusisko hoitaa huskyn kanssa (valjakko)harrastelut ja kaikkien koirien aktivoinnit. Vaikka rotukirjo on laaja, on tämäkin systeemi saatu kuitenkin toimimaan. Enää ei heille kuulema koiria tule lisää kuolon korjattua satoa aikanaan, mutta uskon että omista sairasteluistaan huolimatta eivät he pysty olemaan ilman perheenlisäystä niin pitkään, kun koirien kanssa touhuilu onnistuu ilman että koirat kärsivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sulla nyt onkin sellainen kaikkien koiranomistajien unelmapiha. Siellä olisi tilaa pitää vaikka mitä. ^^

      Poista
  6. Koiramäärää on pohdittu täälläkin suunnalla. Tällä hetkellä kahden hengen solukämpässä asuu kaksi (toisinaan kolme) koiraa, kesällä määrä lisääntynee yhdellä ja vuodenvaihteessa olisi tarkoitus saada neljäs karvatassu laumaan. Silloinhan koiria olisi parhaimmillaan viisi samassa kämpässä, jossain vaiheessa enemmänkin, kun kesän tulokkaalle on alustavia pentusuunnitelmia muutaman vuoden päähän...
    Pienellä ikäerollahan nää tulee sitten olemaan kaikki neljä, joka on ainakin petsiessä aiheuttanut paljon paheksuntaa, mutta eipä noilla nykyisillä, päivän ikäeron omaavilla kakaroillakaan ole mitään ongelmaa ollut :)
    Tore ainakin on selvästi onnellisempi, kun sillä on koirakaveri, joka jaksaa painia ja jonka vieressä voi köllötellä. Lisäksi mä olen aina ollut sitä mieltä, että omia koiria mulla pitää olla kaksi, on sitten Torella kaveri silloinkin, kun muutetaan kämppiksen kanssa erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usean nuoren koiran omistamisessa on omat haasteensa. Meillä parhaimmillaan viisi alle kolmevuotiasta (Kiira + äidin kiharat + kämppiksen paimenet) koiraa lenkillä kahden ihmisen vahdittavana. Työlästä. Sen takia itse en toista omaa vielä ole hankkinut. Näissä lähipiirin koiranpennuissa on ollut tarpeeksi vahdittavaa. :D

      Mutta kyllä mä uskon että lyhyelläkin aikavälillä voi ottaa toisen koiran taloon ihan menestyksellä. Tai vaikka kaksi pentua samaan aikaan. On mulla tällasiakin tuttuja. Täytyy vain olla valmis järjestelemään asioita ja uhraamaan aikaa. Petsie nyt ei yleensäkään hyväksy mitään, että ei kannata siitä niin välittää. :D

      Poista
    2. Minä siis omistan Neran ja Vienan. Tämä kyseinen kaksikko hieman hakee asemiaan. Neira etenkin. Sille oli aika kova pala jakaa minut. Kiira pysyy vanhimpana narttuna lauman pomona, mutta Neira ei oikein tiedä kuinka se ottaisi pennusta valtaa, joten meillä on välillä vähän kitkaa. Uskon kuitenkin, että tämä tästä rauhoittuu, kun kaikki vain saavat tarpeeksi tilaa ja on tilaa sitten myös väistää. Aikaa vievää tämä muutos ja tilanteen rauhoittuminen tulee varmasti olemaan. :)

      Poista
  7. Olen kirjoittamasi kannalla. Jokaiselle koiralle toki tulisi olla aikaa, jotta niistä ei vain tulisi pihan koristeita. Tuo mainitsemasi esimerkki 3 henkisestä perheestä (oletetaan siis, että perheen lapsi on jo sen ikäinen, että koirien kans pärjää), niin tuolloinhan se jako olisi 2 per ihminen, ellei sitten kolmekin. Toisaalta miettii, että jos yhdellä ihmisellä on se kuusikin koiraa, niin mistä tuollainen henkilö saa rahansa koirien hoitoon? Millainen työ hänellä oikeen on, että aikaa jää koirillekin vapaa-aikana, mutta silti tienaa hyvin?

    Itselleni on jotenkin muovautunut päähän, että itselläni henkkohtaisesti se 2 koiraa olisi maksimi. Jos perheessäni joskus tulee joskus olemaan toinen koiraharrastuksista kiinnostunut, niin silloinhan taloudessa toki enempi koiria voi olla. 5 vuotta aktiivisesti suunnittelin ja haaveilin toisen, nuoremman koiran laittoa sennuikäiseni kaveriksi, mutta missään vaiheessa ei tuntunut sitten olevan sopiva aika. Vanha kuoli vajaa pari kuukautta sitten ja koiratta olin tuon ajan. Nyt sitten elämää ilostuttaa nuori koira täynnä virtaa ja mahdollisuuksia. Olen jo varovaisesti alkanut suunnittelemaan toisen koiran laittoa ensi vuoden puolelle tai ihan tämän vuoden loppuun. Nita kuitenkin jo sellaisen 9kk on ja perusteet suht' hyvin hallussa.

    Muksuna itselläkin oli haaveissa oma 12-päinen hiskivaljakko. x) Tuo vaatisi jo ison pihan ja sellaista sitoutumista, että välikausillekin koirille olisi jotain aktiviteettia. Haaveita saa ja pitää olla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuden koiran hoitaminen on kallista. Mutta ennen kaikkea se on aikaa vievää ihan niin kuin sanot. Perus arkityötä tekevällä tuskin mitenkään voi yksin olla aikaa niin monelle koiralle. Ainakaan minä en käsitä miten olisi. Koirat yksin 10 tuntia päivässä ja sitten pitäisi kuusi koiraa jotenkin saada aktivoitua illasta. Mutta onhan sitä kaikenlaisia normista poikkeavia työ- ja perhemuotoja, jotka varmasti mahdollistavat useammankin koiran hoitamisen.

      Poista
  8. Koodailetko jollain tätä sun blogia? Mistä saat koodeja?

    http://suippokuono.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiassa vain muokkaan CSS koodeja. Ihan vasta aloittelen. Mutta jotain pikkukikkoja olen napannut suoraan täältä: http://www.bloggertrix.com/ Siellä on paljon hauskoja pikkujippoja erittäin selkeillä ohjeilla.

      Poista
  9. Ydinongelma useamman koiran omistamisessa lienee se, että "hyvin hoidettu" on subjektiivinen kokemus. Jonkun mielestä koira on hyvin hoidettu, kun se saa ruokaa, se ei kärsi sairauksista ja se saa liikkua kohtalaisesti takapihan tarhassa. Toisten mielestä taas koira on hyvin hoidettu vasta sitten, kun sen rotu- ja lajityypilliset tarpeet tyydytetään virikkeistämisen ja aktivoimisen kannalta, se saa ravintorikasta tuoretta ruokaa, sen lihaksista, hampaista ja turkista pidetään huolta ja se saa tarvittavan koulutuksen pystyäkseen toimimaan yhteiskunnassa. Itse olen jälkimmäisen kannalla ja siksi en ihan heti ymmärrä miten yksi ihminen voisi pitää kymmentä koiraa. Toki kaiken tuon jälkimmäisen voi tarjota kymmenellekin koiralle, mutta yleensä sellaisessa tilanteessa kyse on useasta hoitajasta ja suurista tiloista sekä jonkinlaisesta koiriin liittyvästä yrityksestä.

    VastaaPoista
  10. Meillä on tällä hetkellä kaksi koiraa. Mielestäni kolme koiraa olisi sopiva määrä, ja ehkä meilläkin tulee olemaan joskus kolmen korian lauma. Mörön ollessa vähän vanhempi, voisi kolmatta koiraa harkita. Mutta toisaalta pitää ajatella myös vanhempaa koiraa. Olisiko Dooris jo "liian vanha" kolmannen koiran ottamiseen? Ja tosiaan riippuu paljon rodusta, montako koiraa voi pitää. Esim kolme pientä "seurakoiraa" on helpompi pitää kuin esim kolmea bortsua. Ja riippuu niin elämäntilanteesta, montako koiraa on mahdollista ja järkevää pitää.

    Mutta siis, kolme koiraa on mielestäni olisi hyvä määrä. Jos on kaksi koiraa ja toinen kuolee, jäljelle jäänyt koira jää yksin. jos koiria on kolme, toiset eivät jää yksin yhden kuollessa. Näinkin voi asiaa ajatella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mulla kävi tuo ajatus vanhan koiran ja pikkupennun yhteiselosta myös mielessä. En kuitenkaan ottanut sitä tekstiini aiheeksi. Hmm. Tuo, että joku koira olisi liian vanha uuteen kaveriin niin on varmasti ihan täysin koirakohtaista. Jos vanha koira kärsii esimerkiksi jostain sairaudesta, ehkä kannattaa pitää sen elämä stressittömänä loppuun asti, mutta muuten tuskin vanha koira voi liian vanha olla kaveriin. Kunhan vain vanhalle järjestetään tilaa vetäytyä pentujen melskeestä. :D

      Poista
  11. Itse olen kokenut hyväksi sen että ensimmäinen koira saapi ensin kasvaa aikuiseksi ja toimia sitten kokeneena oppaana tulevalle koiralle. Kolmas on minullakin haaveena, mutta varmaan vasta sitten kun asutaan siellä maalla ja toinenkin on kasvanut jo aikuiseksi :) Olisi kurjaa todeta kaikkien koirien jäävän eläkkeelle samoihin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa eläkejutussa olen kyllä aivan samaa mieltä. Mutta makuasia tämäkin. Jos nyt vaikkapa ottaa kolme koiraa parin kuukauden ikäerolla, niin kymmenen vuoden päästä ne kaikki ovat eläkkeellä, eikä yhdenkään kanssa voi harrastaa enää aktiivesti... ellei sitten ota neljättä koiraa. Toisaalta jos harrastaminen ei kiinnosta niin mikäs siinä sitten usean mummon kanssa eläessä. :P

      Itselle se unelma tosiaan olisi sellainen, että yksi koira 10 vuotta, toinen 4 ja kolmas 2. Tai sitten yksi 10, toinen 8 ja kolmas 2. Eli jos olisi kaksi hieman vanhempaa koiraa niin se kolmas sitten olisi tullut sen verran myöhempään, että ei ihan heti olisi eläköitymässä. Ainoastaan kolme koiraa olisi itselle sellainen passeli määrä harrastuskoriia.

      Poista
  12. 11 koiraa on talossa, mutta niistä omiani on viisi joiden kanssa harrastan agilityä ja näyttelyissä käydään. :)

    Tulevaisuudessa varmaan 2-3 koiraa olisi kiva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi. :D Miten menee arki 11 koiran kanssa?

      Poista
    2. Ei se oikeastaan kummempaa ole, kun on iso piha ja melkein aina joku kotona ja kun siihen on tottunut. :D Joukkohulluus on vain todella ärsyttävää, kun yksi tekee, niin muut tekee perässä. :D Muuten ei oikein ihmeempää. :)

      Poista
    3. Varmasti. :D Joukossa tyhmyys tiivistyy. Siitä on kokemusta pienemmässäkin koiralauamssa.

      Poista
  13. Onko noiden linkkien ja blogitekstin välissä tarkoituskin olla noin "paljon" (=about 100px) tyhjää tilaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläpalkin sivulinkkien ja ylimmän blogitekstin? Millä selaimella näyttää hassun isolta? :O

      Poista
  14. Minusta 1-2 koiraa on sellainen perus, mikä kaikilla suurperheilläkin saattaa pyöriä jaloissa. Kolme koiraa tarkoittaa kuitenkin jo, että on oikeasti koiraharrastaja ja tästä syystä tahtoisinkin kasvattaa tuota minun laumaani vielä yhdellä karvakorvalla. Ja oikeassa olet tuon ikähaaran suhteen, minusta kaikista helpoin ja mukavin olisi yksi eläkeläinen, yksi harrastus kaveri ja pentu ja sitten pidemmän päälle pennun kasvaessa mahdollisesti kaksiharrastuskaveria. Nyt on siis tuo pian 6-vuotias ja sitten 2v ja tuohon olisi kiva saada vielä yksi pieni pentu hännänhuipuksi. Jessekin kun on jo aika raihnainen noiden sen sairauksien kanssa...

    Pakko kyllä myöntää edelliset kommentit luettuani, että taidan katsoa tätä asiaa vähän liikaa pikkukoiraperspektiivistä. :D Kun ei ole tuota cavalieria isompaa koskaan tullut omisteettua... Mutta jos ajattelisi, että itselläni olisi belgi esimerkiksi niin kyllä se yksikin varmaan riittäisi vallan mainiosti. Pikkukoirien kanssa tulee vain usein sellainen olo, että luullaan ihan tavalliseksi tallaajaksi ellei siellä remmien päässä ole ihan kunnollinen lauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä koiria näkee useammin sen neljä tai viisi kuin isoja koiria. Usein näkee myös yhden ison ja monta pientä. Eli kyllä sillä koiran koolla taitaa tosiaan olla merkitystä. Pieniä koiria hankitaan helpommin monta. Varmaan siksi myös perussuurperheet saattavat pieniä koiria helposti hankkia kaksi tai kolmekin. :)

      Poista
  15. Mä taas sanoin aikanaan että yhtä koiraa enempää ei taloon tule. piste.
    Kolme... Täh. Mitä tapahtui!?

    Näähän on pienillä ikäeroilla, mutta oon todennu sen tosi toimivaksi. Kun Sinister on kauheen pikkuvanha, laiska laama, niin kakarat voi leikkiä keskenään ja viihdyttää toisiaan.
    Sinister on niin selkeä johtajatyyppi, ettei sen naamalle hypi yhtään kukaan, koskaan. Sinisterin kanssa oli helppo ottaa toinen koira, koska se on niin pikkuvanhus ollut aina.
    Kaikilla on suhteellisen sama aktiivisuustarve, eli lenkit, koiratreffit, ruoat, uni yms on veistetty lähes samasta puusta.

    Jakohan on se että Deimos on näyttelykoira, joka rakastaa viihdyttää ihmisiä täysillä. Sinisteriä ei taas saa kehään kirveelläkään ja se on aika pirun tehokas treeneissä taas. Zeus on se monipätevä, avoin, erittäin älykäs, mutta rauhallinen kotona.
    Sähän meidän menon tiiätkin, päätöntä touhua!

    Lenkit juoksennellaan vapaana, revitään keppejä yhessä ja heitellään frisbeetä. Jokaisella on omat. Remmissäkin osaavat kävellä yhdessä vaikka en itse niitä hihnassa pidäkään.
    Helppo lauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että sulla toimii kolmen nuoren ison uroksen lauma hämmästyttävän mutkattomasti. :D Ja tosiaan, loppupeleissä kannattaa vain katsoa niitä omia koiriaan, ja miettiä ihan niiden luonteiden kannalta, että koska on aika ottaa toinen koira.

      Poista
  16. Täällä asustaa kolme koiraa, yksi on melkein 13-vuotias eläkeläinen ja kaksi ovat parhaassa iässään. Narttu tosin hitusen huonosti toimiva harrastuskoirana eli käytännössä vain yhden kanssa harrastaminen on tällähetkellä tavoitteellista.

    Tekstin asioita olen itsekkin pyöritellyt juurikin tuolta kantilta, että välillä mieluilen isoa koiraa laumaan ja miten sitten jatkossa.
    Olen ajatellut, että näitä pieniä voi olla 3-4 nykyolosuhteissa, mutta entäs jos laumaan tuleekin sitten iso. Käytännössähän tuo meidän vanhus ei enää varmasti vuoden päästä ole laumassamme, mutta olisiko se jo liikaa, että minulla olisi kaksi pientä ja yksi iso. Ja voisinko sitten kasvattaa laumaani edelleen, sittenhän minulla olisi kolme pientä ja yksi iso tai kaksi isoa ja kaksi pientä. Iso/isohko koiralauma on aina ollut haaveissa ja ehdottomasti näitä karvakorvia tulee nurkissa pyörimään aina määrä X.

    VastaaPoista
  17. Lisäyksenä vielä tuohon ylempänä olleeseen kommenttiin viitaten, että meille tuli narttu tuon vanhuksen ollessa 10-vuotias ja viime keväänä tämä nuori uros vanhuksen ollessa 12-vuotias ja myös sairas (sydämen vajaatoiminta). Nuorempi narttu kuitenkin hoiti leikkitätin viran ja pappa sai olla sitten rauhassa. Ongelmia ei ole ollut laumassa, vanhus pitää etäisyytensä ja vaikka se on välillä huonovointisempikin niin nuoremmat kunnioittavat vanhan herran "tilan tarvetta". En usko tuon vanhuksen mitenkään kärsineen, vaikka se on kypsemmällä iällä saanut koirakavereita. Enää en ota uutta pentua ennenkuin vanhuksesta aika jättää....eikä muutenkaan vielä olisi sen aika.
    Eniten ongelmia minusta tämmöisessä laumakokoonpanossa, että on kaksi nuorta ja vetreää ja yksi vanhus, aiheutuu siitä että joudun tekemään jonkinverran eri lenkkejä, kun pappa ei jaksa pitkiä/pidettävä useammin lepopäiviä. Toinen et pappa joutuu valitettavasti joskus olemaan työpäivän jälkeen vielä jonkinaikaa yksin kotona, kun en voi ottaa sitä esim. vetohiihtolenkeille mukaan ja isäntäkään ei aina voi ottaa sitä mukaan omiin hommiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että on mennyt hyvin tuo vanhukselle kahden kaverin hankkiminen. :) Loppupeleissä taitaa kaiken ikäisten ja kokoisten koirien tottuttaminen toisiinsa yleensä mennä ihan hyvin - jos vain on valmis näkemään vaivaa. Esimerkiksi eri lenkkejä voi joutua tekemään aivan kuten sanoitkin. Ja mikäli koirien kokoero on suuri, voi leikkejä hieman joutua vahtimaan ja hillitsemään. Jne.

      Poista
  18. Nellen kaveriksi hommataan toinen koira, tosin puhdasrotuinen, sitten kun neiti on ainakin sen 4v, ensimmäisten pentujen jälkeen ja kunhan koira on steriloitu. Tarkoituksena hommatta jokin koira, jonka kanssa voisi kiertää näyttelyitä ja mahdollisesti agia kisata. Oon kiinnostunut ihan hirveästi Alaskan Klee Kaista, sellaista voisin kaavailla joskus itsellekkin, vaikkei se kovin iso koira ole.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.