10. maaliskuuta 2013

Kiirastako näyttelykoira?

Tänään kävimme mätsäreissä Nurmijärvellä hakemassa sinisen nauhan. Oli yllättävän kivat mätsärit tallilla hevosten keskellä; tunnelma oli hyvä kylmästä säästä ja pienestä maneesista huolimatta. Ehkä minä vain nautin niin paljon maalaismaisemista. Mätsärit venyivät todella pitkiksi, ja Kiira joutui odottamaan vuoroaan kaksi ja puoli tuntia, mutta silti tyttö käyttäytyi todella hyvin. Kiira ei myöskään välittänyt hevosista mitään.

Kehäkäytöksessäkään ei ollut mitään moitittavaa. Kiira väistää tuomareita hieman edelleen, mutta kerta kerralta vähemmän. Olen ilmoittanut Kiiran nyt Lahti KV näyttelyyn 28.4.2013. Harkitsin myös muutamia toukokuun näyttelyitä, mutta jää nähtäväksi viitsinkö ilmoittaa tämän karvattoman rusakon sinne. Joka tapauksessa suunnitelmissa olisi käydä huhtikuussa muutamassa mätsärissä vielä ennen näyttelyä, mutta en minä oikein usko, että Kiira oppii rentoutumaan näyttelyissä muuten kuin menemällä näyttelyyn. Mätsäreissä ei ole koskaan niin paljon väkeä. 

Kiira on laihtunut todella paljon. Sehän pääsi lihomaan viime syksynä juoksujen jälkeen, eikä paino millään ollut pudotakseen, joten saimme noottia siitä tammikuun näyttelyssä. Nyt Kiira kuitenkin on jo hyvässä painossa. Sen sijaan uusi ongelmamme on tällä hetkellä tuo karvan puuttuminen. Onko lukijoilla ideoita siihen millaisilla kikoilla voisi edistää tuota karvan kasvamista? Auttaisiko joku pellavansiemenöljy? Alla olevissa kuvissa Kiira helmikuussa 2013 ja Kiira joulukuussa 2012. Turkin ja painon muutoksen voi nähdä selvästi. 


Olen kyllä aina välillä miettinyt, että onko tämä näyttelykäytöksen treenaaminen muillekin näin vaikeaa vai pitäisikö minun vain todeta, että Kiirasta ei ole näyttelykoiraksi. Jos koira on luonnostaan ujo niin ehkä sen ei pitäisi edes tarvita pystyä kohtaamaan tuomarit. Miksi ei suosiolla jättäisi näyttelyitä luonnostaan avoimille ja reippaille koirille? Minkä takia minun pitää opettaa Kiira sietämään ventovieraiden kopelointia jossain kehässä? Arki kuitenkin toimii. Minä en edes kauheasti välitä näyttelyistä harrastuksena. Silti minä teen näin paljon töitä saadakseni Kiiran näyttelykelpoiseksi vaikka mitään takeita ei ole sen edes pärjäävän virallisissa. 

Aina välillä minä vain unohdan mitä järkeä tässä kaikessa on. Onko Kiira muka onnellisempi koira, jos se saa käydä koiranäyttelyissä? Ehkä mätsäreistä kuitenkin on ollut hyötyä Kiiran sosialisoimisen kannalta. Siitä on ehkä tullut hieman reippaampi ihmisten keskellä. Ja on siitä ainakin tullut häiriökestävämpi. Välillä minä kuitenkin mietin, että olisiko vain parempi todeta, että Kiirasta ei ole näyttelykoiraksi. Sitten taas muistan miten paljon Kiira on edistynyt ja alan vain etsiä seuraavia mätsäreitä. En ole luovuttamassa.

16 kommenttia:

  1. Nuo loppu mietteet näyttelyistä olisi voinut tulla mun suusta, samanlaisia mietteitä Nitasta ja silti aina katselen mätsäreitä ja näyttelyitä..

    Tuosta karvasta, itselläni on vaikea sano kun omistan nahkan, mutta Nita saa joka aamu ruokalusikallisen pellavasiemenäljyä. Nita on aika paljon saanut kehuja karvan laadusta ja sen pehmeydestä. Hevosillahan käytetään tosi paljon öljyjä karvanlaatua parantamaan, ehkä tämä mieltymys on tullut sieltä. Pellavasiemenöljy ei esim Vantaa puuilossa maksa kuin 8,90 ja kestää pari kk. Suosittelen kokeilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vähän kaikenlaisia öljyjä kaapissa, mutta mitään niistä ei ole annettu säännöllisesti vähään aikaan. Mietinkin että mitä niistä alkaisi antaa nyt ihan kunnolla. Tuota pellavasiemenöljyä on tosiaan suositeltu aikaisemminkin... :)

      Poista
  2. Empä usko että näyttelyissä käynti tekee yhtään koiraa sen onnellisemmaksi. :) Kannattaa kokeilla biotiinia karvan kasvatukseen, löytyy apteekista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biotiini on hyvä ajatus. Sitä meillä ei olekaan. :)

      Poista
  3. Harjakoira ihmiset on kehunut nokkostabletteja, kuulemma kasvattaa turkkia ja pitää ihon hyvänä. En sitten tiedä, että toimiiko oikeasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiennyt että nokkosta saa tablettimuodossa. :D Nokkosessa on paljon hyviä vitamiineja. Meillä nokkosrouhetta on välillä ruoan mukana. Ajaa varmaan samaan asiaan.

      Poista
  4. Mä huomasin ihan saman Deimoksessa. Läski se oli, mutta tuuhea sellainen.
    Nyt kirjaimellisesti laihana se myös on kaljumpi karvaltaan.
    Harmittaa :(

    Pellavansiemenöljy on ollu meilläkin paras, mutta musta tuntui myös että D-vitamiini auttoi kasvattamaan turkkia nopeammin :o

    VastaaPoista
  5. Hauska nähdä tuollainen ennen ja jälkeen kuva, mutta nyt Kiirasta kyllä huomaa kauniit linjat vaikka karvaa voisikin olla hitusen enemmän :) Itse olen käynyt IHAN samat ajatukset päässäni kuin mitä sulla tuossa kuvien jälkeen ja käyn edelleen..onko se itsellekkään kiva harrastus jos joutuu joka kerta stressaamaan hiukset päästään? :) ..ja etenkin kun meilläkin jo jonkun verran näytöksiä takana -eikä Sony ole siitä yhtään sen avoimemmaksi tullut vieraita lääppijöitä kohtaan, viime kädessä käytöksen ratkaisee se miten itse käyttäytyy, koira ei ole muuttunut. Olen tullut siihen tulokseen että näyttelyihin mennään kun alkaa tekemään mieli käydä taas kokeilemassa..mutta ei me sitä varten eletä. Meistä on kiva voittaa ihan ansaitulla työllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. En usko hetkeäkään Kiiran nauttivan näyttely- ja mätsäripäivistä. Mieluummin se olisi tekemässä jotain ihan muuta. Mutta jotenkin minä kai ajattelen, että Kiiran elämänlaatu paranee, jos se vähän oppii rentoutumaan ja kohtaamaan ihmisiä. En tiedä. Kai loppupeleissä kyse on siitä, että minä tahdon käydä näyttelyissä.

      Poista
  6. Pelkkä "raju" laihduttaminen voi tiputtaa karvat, niin ihmiseltä, kuin koiraltakin.
    Meillä oli Pupun kanssa ongelmia turkin kasvun kanssa barffatessa (kun ei noilta villoilta tipu, niin kasvussa huomasi eron). Meillä karva lähti kasvamaan kun muista syitä jätimme barffin sivuun ja palasimme nappulalle... Eli ilmeisesti siitä barf-ruokavaliosta puuttui jotain oleellista.
    Biotiinia mekin käytämme turkin ylläpitoon, sekä öljyjä tuplamäärä suosituksiin nähden (turkkirotu tarvitsee enemmän öljyjä). Itse mietin aina noita kasviöljyjä, että tekeekö koira niillä mitään, koira on lihansyöjä ja parhaiten hyötykäyttää eläinperäisiä rasvoja. Itse syötä noita öljyjä jatkuvasti vaihdellen, joka kerta ostan siis eri pullon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että Kiiran turkki hyötyisi rasvaisemmasta ruoasta. Nyt on menty aika vähärasvaisella linjalla, kun on yritetty tuota painoa pudottaa. Kaikki öljytkin ovat jääneet vähemmälle. Jokin on siis meidänkin ruokavaliossa varmaan pielessä. :D

      Poista
  7. Vähän vanhaan postaukseen kommenttia, mutta anna ennemmin eläin- kuin kasvirasvaa. Osta rasvaista kalaa ja anna sitä usein. Kananmunat on mukavan huokeita ja ihan loistavaa kamaa, koska turkki tarvitsee myös proteiineja. Lisäravinteista toi aiemmin ehdotettu biotiini on paras, mutta ei välttämättä hintansa väärti, jos on mahdollista antaa usein lohta, kananmunia ja rasvaisia lihoja. Kannattaa myös syöttää mahdollisimman paljon punaista lihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä syödään tosi harvoin rasvaisia lihoja (sika, nauta) eikä ihan hirveästi edes lohta (kerran kahteen viikkoon). Sillä muuten varmasti on merkitystä siihen, että tuo karva ei juuri koskan ole ollut mikään pisin ja tuuhein mahdollinen.

      Poista
  8. Suosittelen lisäämään punaista lihaa menuun. Ihan jo siksikin, että sen aminohappokoostumus on paljon lintujen ym. otusten lihoja parempi koiralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyöksnyöks. Täysin totta. Meillä kun syödään pääasiassa riistaa ja siipikarjaa. Pitää vain olla tarkkana, että rasvaisien lihojen kanssa ei pääse lihomaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.