6. maaliskuuta 2013

Kiharavahtina IV


Aika kiharavahtina lähenee loppuaan. Apuhoitajani on muuttanut takaisin kotiinsa Neiran kanssa, koska hänen elämäänsä kuuluu nyt suuria uutisia. Käykää katsomassa trikkihirmun blogi. Itse olen kuitenkin toistaiseksi yhä täällä porukoillani hoitamassa Prinssiä ja Sambaa vielä muutaman päivän. Kolmen koiran kanssa onkin selkeästi helpompi pärjätä kuin neljän. Etenkin kun kolmesta kaksi ovat pieniä. 

Tokoilu on jäänyt hieman taka-alalle viime aikoina, sillä olen lopen kyllästynyt treenaamaan tuolla lumen keskellä, mutta olemme me kuitenkin jotakin Kiiran kanssa tehneet. Lauantaina meillä oli itse asiassa sisätila vuokrattuna ja torstaina meillä oli tavan mukaisesti ohjatut treenit. Olen yrittänyt Kiiran kanssa hioa pysähtymisiä ja seuraamista. Ja mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. 

Tosin lauantaina oli lahna tullut takaisin. Huoh. Varmaan Kiiraakin alkaa hiljalleen kyllästyttää samojen liikkeiden hiominen kerta toisensa jälkeen. Vaikka olenhan minä vähän ottanut jo uusiakin liikkeitä kuten esimerkiksi kaukoja ja noutoa. Maaliskuun aiheeksi ohjatulla tokokurssillakin pyysin luoksetulosta pysähtymistä. 

Nouto on aina ollut minulle yksi iso mörkö, sillä en ole vielä koskaan saanut opetettua sitä yhdellekään koiralle, mutta Kiiran kanssa onneksi jo edistytään. Sheippaamalla minä sen Kiiralle aion opettaa. Nyt olemme jo siinä vaiheessa, että Kiira nostaa kapulan maasta ja käännähtää minua kohti. Saas nähdä miten saan sen tuomaan kapulan minulle käteen. Yritän käyttää kädenkoskemista (opetettu Kiiralle pentuna) apuna. 

Olen harkinnut virallisia kisoja viimeistään toukokuussa. Haluaisin vielä yhdet tai kahdet möllit käydä tässä välissä, mutta muuten parissa kuukaudessa minun pitäisi saada Kiira treenattua kisoihin niin hyvin kuin nyt ikinä vain itse osaan. Ensimmäisiä kisojen jälkeen sitä varmaan vasta näkee mitä pitää treenata. Enhän minä edes tiedä mitä siellä kokeessa pitää osata. Odottaa vuoroa hiljaa? Olla reagoimatta liikkuriin? Siirtyä sulavasti liikkeiden välillä?

Samba osaa nyt tulla sivulle moitteettomasti ja seurata muutaman askelen pätkiä. Nyt olenkin yrittänyt hinkata vaikka kuinka pitkään yksinkertaista paikallapysymistä, mutta se tuntuu olevan Samballe todella vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Se ei malttaisi sitten millään. Lisäksi kylmään maahan on ikävä istua ja kylmässä tuulessa kurja treenata. Samba on vähän sellainen prinsessa. 

2 kommenttia:

  1. Onnea teille kisoihin! Pidän teille peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä saanko meitä ilmoitettua mihinkään... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.