12. helmikuuta 2013

Prinssin pentuaika


Prinssi on minun ensimmäinen koirani. En voi sanoin kuvata sitä onnea joka minut valtasi tämän pienen kiharan liityttyä perheemme jatkoksi. Olin aivan käsittämättömän onnellinen kun viimeinkin monen vuoden odottamisen jälkeen pitelin omaa koiranpentua sylissäni. Muistan olleeni suorastaan mykistynyt kun ajoimme takaisin kotiin kasvattajalta.

Prinssi oli pentueen rohkein poika. Kaikki kolme pentua juoksivat todella reippaasti meidän syliimme puremaan hihoja ja sormia, mutta Prinssi oli jengin pomo, mikä ilmeisesti viehätti äitiäni, koska hän halusi ehdottomasti Prinssin. Nimi sille oli annettu jo kasvattajalla ja päätimme pitää sen ihan vain ironisen huumorintajumme takia.


Itse asiassa Prinssi ei ollut mikään helppo pentu. Yhdessä vaiheessa sillä oli pitkään raivostuttava tapa jahdata jalkoja ja näykkiä paljaita pohkeita. Yleensä ihan vain saadakseen huomiota. Se oli myös hyvin kärsimätön alusta asti. Mikään ei ollur Prinssistä niin rasittavaa kuin jäähylle joutuminen liiasta riehumisesta tai syliin rauhoittuminen kesken mahtavien riehumisleikkien.


Prinssin kanssa käytiin pentukoulussa. Itse asiassa pennun ABC -kurssi oli siinä samassa koirakoulussa missä yhä edelleen käyn Kiiran kanssa tokoilemassa. Prinssi osoittautui nopeasti erittäin älykkääksi koiraksi, jolla kuitenkin oli sevästi itsehillintäongelmia ja jonka oli todella vaikea käsittää, että kaikkea haluamaansa ei saa nyt ja heti. Alusta asti kurssilla taukoharjoittelu oli sille erittäin vaikeaa. Oikeastaan se piippasi lähes tauokoamatta ensimmäisillä kerroilla.


Prinssi oli pentuna erittäin tottelevainen. Se oli kiltti ja herkkä poika, joka rakasti kaikkia ja hurmasi olemuksellaan kaikki. Prinssi on todella persoonallinen koira. Se on myös oikeastaan aina ollut sinänsä helppo koira arjessa, sillä se ei pelkää mitään, eikä reagoi mihinkään terävästi. Prinssi ei koskaan hauku turhia ja kotona se oppi kyllä rauhoittumaan.

Prinssi oli toisaalta pennusta asti todella saalisviettinen, eikä epäröinyt sännätä liikkuvien asioiden perään, jos silmä vain hetkeksi vältti. Yhdessä vaiheessa muistan sen jahdanneen autoja. Keväällä taas lehtien jahtaamisesta tuli todella raivostuttava tapa ja kesällä Prinssi alkoi jahdata suurella intohimolla perhosia. Myös linnut ja myyrät ovat aina kiinnostaneet Prinssiä.


Minä muistan parhaiten Prinssistä kaikki rauhalliset metsälenkit. Nuo hetket yhdessä maailmaa tutkimassa olivat minulle kaikkein tärkeimpiä. Prinssi tosiaan ulkoili pentuna kanssani useita tunteja päivässä vapaana. Olen kuitenkin aika varma, että Prinssin pentuajoista äiti muistaa aivan eri asiat, kuten luultavasti lenkiltä väsyneen pennun kainalossa ja pitkät aamuiset harjaushetket.


Mitä lähemmäs kevät, ja kuuden kuukauden maaginen murkkuikä, kuitenkin tuli sitä vaikeammaksi Prinssi muuttui. Hajut alkoivat viedä voiton kaikesta. Jälleen kerran myös kiihkeysongelmat nostivat päätään. Prinssi oli oikein tottelevainen koira, teki aina niin kuin sanoin, mutta tietyissä tilanteissa se ei vain hallinnut itseään. Ohitukset alkoivat muuttua vinkukonsertiksi ja ryhmätreeneissä alkoi taas olla ongelmia. 

Kevään ja kesän aikana aloimme kuitenkin Prinssin kanssa harrastaa agilityä. Se rakasti sitä yli kaiken. Kuitenkin laji kiihdytti Prinssiä niin pahasti, että lopulta talvella 2012 lopetimme kurssilla käymisen. Nyt agility on ollut todella pitkällä tauolla. Toivon yhä, että aikuistumisen myötä voisimme varovasti aloitella agilityä taas vaikka kisakoiraksi Prinssistä ei taida koskaan olla.


Tänä päivänä Prinssi asuu vanhempieni luona siskontyttönsä Samban kanssa. Prinssi on ollut alusta asti äitini koira, eikä minulla ollut koskaan aikomusta ottaa sitä mukaani muutettuani pois kotoa, sillä vaikka minä puuhasin todella paljon Prinssin kanssa, on se äidin elämän koira isolla K:lla. En minä voinut sitä mukaani ottaa. Muistelisin ensimmäisten öiden olleen omassa kodissani melko yksinäisiä. Muistan ikävöineen Prinssiä niin paljon että teki ihan kipeää.

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.