27. helmikuuta 2013

Kiharavahtina II

Huhhuh. Viimeinkin neljän koiran meno alkaa rauhottua täällä porukoilla. Viime päivät ovat olleet todella levottomia. Kun yksi alkaa haukkua niin kaikki muut yhtyvät kuoroon ja kun yksi alkaa riehua niin kaikki muut riehuvat perässä. Uusi rytmi ja vieras talo väsyttävät koiria, joten turhaa yliväsynyttä pelleilyä on tosiaan ollut. Vielä toissapäivänä meno oli aika villiä, mutta onneksi tänään alkaa olla jo aika rauhallista. Nytkin kaikki koirat nukkuvat.

Yöt ovat kuitenkin onneksi sujuneet sitä ensimmäistä yötä lukuunottamatta kohtalaisesti. Kaikki neljä ovat nukkuneet sängyssä, eli aika ahdasta on ollut, mutta enää ei sentään ole riehuttu. Myös lenkit ovat menneet paljon mutkattomammin kuin olisin odottanut. Aurinko on paistanut ihanasti ja päivisin olemme kulkeneet pitkiä metsälenkkejä. Muut pissatukset olemme hoitaneet pääasiassa takapihalla, koska hihnalenkille en neljän hulivilin kanssa lähde. 

Tänään kävimme heti aamusta tapaamassa koko porukalla Elsaa. Otimme ensin parkkipaikalla lyhyen treenin ja menimme sitten koirapuistoon. Kiira teki oikein kivaa seuraamista. Olen nyt viime aikoina treenannut nimenomaan pysähtymisiä ja käännöksiä saadakseni niistä tiiviimpiä. Samba ja Prinssi tekivät molemmat hieman yksinkertaisia tokojuttuja.

Puistossa Prinssi yllätti minut rakastumalla bretonityttöön täysin. En olekaan pitkään aikaan nähnyt Prinssin leikkivän niin kivasti. Ei Prinssi noiden paimenien kanssa samalla tavalla paini ja pompi kuin tänään Elsan kanssa. Kiira ja Neira pääasiassa vain haluavat leikkiä jahtausleikkejä, joten oli kiva nähdä Prinssi taas omanlaisensa leikkijän seurassa.

23. helmikuuta 2013

Kiharavahtina I

Vanhempani lähtivät kymmeneksi päiväksi Karibianristeilylle, joten minä muutin Kiiran kanssa porukoilleni vahtimaan Prinssiä ja Sambaa. Olen ns. kiharavahtina. Minun on paljon parempi olla täällä porukoillani ison aidatun pihan ääressä kuin neljän koiran kanssa opiskelijamörskässäni. Neirakin on täällä lauman jatkeena ainakin osan aikaa ja Neiran mukana tietenkin kämppiksen auttava käsipari. 

Takapiha onkin täällä asumisen ehdottomasti paras puoli. Kiira etenkin on aivan riemuissaan. Se ei missään muualla olisikaan kuin takapihalla, ja koska se osaa avata ovia, livahtaa se tuon tuostakin sinne. Tälläkin hetkellä koirilla on riehuleikit tuolla hangessa ja minä vain katselen niiden menoa ikkunasta. Kahvikuppi pöydällä ja läppäri sylissä. Mahtava aamupissatus.

Vielä toistaiseksi meno on aika levotonta. Tämä lauma ei ole tottunut olemaan keskenään näin pitkää aikaa, eivätkä koirat oikein osaa rauhoittua vaan koko ajan pitäisi olla leikkimässä ja riehumassa. Mitään sen suurempaa kitkaa ei kuitenkaan ole vielä ollut. Ruoka-aikoina on tosin iso tappeluriski, koska Kiira ja Neira haluaisivat tyhjentää myös Kiharoiden kupit ja Kiharat eivät uskalla syödä, kun paimenet härkkivät lähellä. Kiira syökin tästä lähtien ulkona takapihalla ja Neira kylpyhuoneessa oven takana. 

Ensimmäinen yö oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Aamuyöllä kahdesta neljään koirat haukkuivat naapurista kuuluville äänille. Äänet eivät edes olleet kovia, mutta yleensä täällä on niin hiljaista, että tuo pieni musiikki oli muutosta tarpeeksi. Neira oli haukkujista pahin, mutta eivät Kiira ja Samba juuri hiljaisempia olleet. Toivottavasti tulevana yönä osataan jo rauhoittua hieman paremmin. 

22. helmikuuta 2013

Lahtireissu ja Lohjareissu

Tällä viikolla ei ole treenailtu kovinkaan paljoa. Ainoastaan vähän olemme harjoitelleen seuraamista oikeassa asennossa ja pysähtymistä suoraan perusasentoon. Sen sijaan olemme ulkoilleet useita tunteja päivässä ja käyneet tapaamassa todella paljon koirakavereita. Olemme myös matkustaneet todella paljon uuden lenkkiseuran toivossa. Tiistaina kävimme Lahdessa ja torstaina kävimme Lohjalla. 

Lahdessa tapasimme Hekaa ja Kitkaa. Hekaa olenkin joskus tavannut Prinssin kanssa, mutta Kitka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Mukavan oloinen pentu. Neira tosin ei jostain syystä tullut sen kanssa ollenkaan toimeen, mutta Neiralla onkin ollut viime aikoina vähän ongelmia tulla toimeen joidenkin toisten koirien kanssa. Kiira sen sijaan käyttäytyi oikein mallikkaasti eikä jyrännyt pentua.

Lisää kuvia Lahtireissusta



Lohjalla tapasimme puolestaan Femmaa ja Aurinkoa. Tarkoitus oli nimenomaan mennä lenkittämään Sambaa toisen nuoren villakoiratytön kanssa. Otin kuitenkin mukaan sekä Neiran että Kiiran niin pääsisivät nekin juoksemaan samalla. Isot olivat kämppiksen kanssa isojen puolella sillä aikaa kun minä olin Samban kanssa pienten puolella tutustumassa Femmaan ja saman talouden sekarotuiseen Aurinko neitiin. 

Samba oli aluksi hieman ihmeissään. Sen kanssa ei olekaan käyty kovinkaan montaa kertaa leikkimässä ilman, että mukana on ollut joku muu lauman jäsen. Samba ei toisin sanoen oikein tajunnut mitä sen pitää tehdä. Muutamat kihararallit Femma ja Samba kuitenkin saivat aikaiseksi vaikka paljon Samba vain kökki minun jaloissanikin turvassa. Seuraavalla kerralla Samba varmasti on jo reippaampi. 

Lisää kuvia Lohjareissusta

16. helmikuuta 2013

Ensimmäinen tokomölli

Tänään se nakkimölli nyt sitten oli ja hyvin meillä meni; 143/160 p. Tuomarit olivat laskeneet meille pisteiksi 132,5 mutta kotona huomasin, että he ovat laskeneet pisteet aivan päin mäntyä. Olimme kuitenkin 5. sijalla tuomarien laskemien pisteiden mukaan. Mukana jännittämässä oli myös Jenni ja Elsa, jotka sijoittuvat hienosti toisiksi 153 pisteellä. Onnea heillekin!

Olin edellisenä päivänä pitänyt rauhallisen lepopäivän Kiiralle, koska halusin sen olevan innokas tänään mölleissä. Suunnitelma toimi muuten hyvin, Kiirahan oli ihanan innokas kehässä, mutta rauhoittuminen vuoroa odotellessa oli tänään vaikeaa. Kiira olisi halunnut leikkiä Elsan kanssa, hyppiä Jenniä vasten ja öristä kilpailijoille. Se näytti muutaman kerran hampaitaan lähellä oleville koirille. Toisin sanoen Kiira oli hyvin levoton.

Osittain Kiiran levottomuus (ja örinä uhkaaville koirille) johtui varmasti minun jännityksestäni. Kuitenkin mielestäni me molemmat pidimme hermomme kasassa poikkeuksellisen hyvin. Ainoa säikähdys tuli, kun ennen kehään menoa tuomari tarkasti koirat ja Kiira pelkäsi takapuolta paperilla tutkivaa tuomaria melko paljon. Sama tuomari oli kuitenkin ihan okei hetken päästä luoksepäästävyydessä.


Kyseessä oli siis nakkimölliluokka eli liikkeet hihnassa ja muutenkin helpotettuina. Sai myös palkata liikkeiden aikana, mutta minä en tehnyt sitä kuin luoksepäästävyydessä. Palkkasin kuitenkin Kiiran jokaisen liikkeen jälkeen ja syötin sille todella paljon maksaa liikkeiden välissä. Hihnan otin pois ainoastaan hypyssä, mutta olisi pitänyt ottaa pois muutenkin, koska hihna selvästi häiritsi Kiiraa. 

luoksepäästävyys
9,5
Tämä meni yllättävän hyvin. Puoli pistettä menetettiin, koska Kiira nousi seisomaan ja yritti aavistuksen väistää.
paikalla makaaminen
9
Helpotettu puoleen minuuttiin. Makasi täysin liikkumatta ja hienosti suorassa mutta ennakoi sivulletulon.
seuraaminen kytkettynä
8,5
Vähän haahuili hajujen perässä käännöksessä. Seurasi myös koko ajan aika poikittain ja perusasennot olivat järjestäen todella vinot. Ei kuitenkaan ollut lahna. 
maahanmeno seuraamisesta    
10
Aavistuksen turhan hidas maatemeno.
luoksetulo
10
Iloinen luoksetulo ja suora perusasento.
seisominen seuraamisesta
10
Tuli sivulle hieman vinoon, mutta muuten ei ongelmia. 
estehyppy
5
Ei hyvä. Karkasi hypylle, kun sanoin tuomarille olevani valmis. Otin hypyn uudestaan. Uusintakerralla asettui ihmeen vinoon hypyn taakse ja ennakoi tässäkin sivulletulon. 
kokonaisvaikutus
9,5
Kiira oli innokas ja näytti haluavan tehdä minulle töitä. Suurin ongelma ennakoinnissa.

Parannettavaa olisi melkeinpä kaikkien liikkeiden ärsykekontrollissa, koska joka kerta, kun kutsuin Kiiran perusasentoon ja sanoin tuomarille olevani valmis, Kiira pomppasi seisomaan valmiina tekemään töitä. Se reagoi siis tuomarille suunnattuihin puheisiini. Tuomari neuvoikin harjoittelemaan sitä, että pyydän Kiiran ihan vain sivulle, enkä lähdekään tekemään mitään liikettä tai teen jotain todella yllättävää. Kiira kun yrittää ennakoida kaikessa. Ennakoiminenhan oli meillä ongelma myös muissakin tilanteissa (esimerkiksi tuossa hypyssä ja parissa sivulletulossa).

Perusasennot olivat myös todella vinoja enemmän tai vähemmän koko ajan. Eli sanoisin tämän perusteella, että meidän täytyy kaikkein eniten työstää seuraamista ja siihen liittyviä pysähtymisiä ja perusasentoa. Ennakoiminen meillä on myös pitkään ollut ongelma eri tilanteissa. Ei siis tullut yllätyksenä, että Kiira tälläkin kertaa ennakoi kaikenlaista. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että jäväät eivät menneet sekaisin.

15. helmikuuta 2013

Möllijännitystä

Ääääk! Huomenna ne ovat. Minun ja Kiiran ensimmäiset tokomöllit. Turha varmaan sanoa, että vaikka kyseessä on pelkkä nakkileluluokka, olen todella jännittynyt. En niinkään siitä mitä pisteitä me keräämme ja kuinka hyvin tokoliikkeet menevät vaan siitä kuinka paljon Kiira ottaa häiriötä ympäristöstä. Pelkään Kiiran paineistuvan minun jännityksestäni. Uudet tilanteet ovat jännittäviä - meistä molemmista. 

Itse asiassa minun ja Kiiran tokoliikkeet ovat ihan hyvällä mallilla. Jääväongelma on hiljalleen ratkeamassa ja lahnabelgi on pysynyt kurissa. Tällä hetkellä tarvitsemme nimenomaan häiriötreeniä. Huomenna minä keskitynkin tekemään tapahtumasta mahdollisimman kivan Kiiralle. Olen ostanut möllejä varten lampaan maksaa ja suunnitelmana onkin syöttää Kiira liikkeiden välissä ähkyyn. 

Ja kun sanon, että me tarvitsemme häiriötreeniä, tarkoitan tosiaan meitä molepia, koska tässä on yhtä paljon opittavaa sekä minulla että Kiiralle. Molemmat olemme ihan noobeja tässä harrastuksessa. En ole aivan varma kumpi meistä kahdesta ottaa huomenna enemmän häiriötä tilanteesta. Ehkä minun pitäisi ottaa mukaan nameja ihan itselleni. 

Loppuun vielä video toissapäivän treeneistä. Pidin Kiiran hihnassa, koska vieressä oli kohtalaisen vilkas tie ja möllien nakkileluluokassa koira pidetään kiinni. Otan tosin jonkun kevyemmän hihnan kuin tuon paksun monitoimihirviön. Kiira teki hihnasta huolimatta hyvin. Meillä on tuo seuruu parantunut ihan muutamassa päivässä todella paljon ja myös jäävät menevän kerta kerralta harvemmin sekaisin. Saas nähdä miten huomenna käy...

14. helmikuuta 2013

Ja ainahan me ollaan ystäviä?

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa Kiiran parhaista ystävistä. Neira ja Prinssi ovat varmasti kaikkien aikojen parhaimpia leikkikavereita, mutta ne kuuluvat enemmän tai vähemmän samaan laumaan, joten niitä ei nyt lasketa mukaan. Tämä postaus on omistettu lauman ulkopuolisille koirakavereille.


"Tessu, olet kaikkein paras ystäväni."
"Sinäkin minun, Topi."
"Ja ainahan me ollaan ystäviä, eikö?"
"Jep, aina!"

(Topi ja Tessu)
Ensinäkin on tietenkin Yilan. Tämä beussipoika on aivan omaa luokkaansa Kiiran kaverilistalla ollen ehkä Kiiran kaikkien aikojen paras ystävä. Kiiralla vain tuntuu synkkaavan Yilanin kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että Yilan sietää Kiiran tuittuilun monen muun ärsyyntyessä irvistelyyn. Lisää kuvia näiden kahden ystävyydestä voi katsoa postauksestani Kiira ja Yilan.


Sitten on shetlanninlammaskoirat Lilly ja Viola. Molemmat asuvat porukoideni naapurissa ja ovat enemmän kiharoiden ystäviä kuin Kiiran. Etenkin Prinssi on leikkinyt Lillyn kanssa ihan pikkupennusta asti. Minulla on tapana hakea aina silloin tällöin naapurin koirat porukoiden pihalle leikkimään omieni kanssa. Nyt emme olekaan nähneet shelttejä vähään aikaan, mutta kesät ovatkin otollisempaa aikaa pitää silmällä kuutta koiraa takapihalla.

Kiira leikkiikin ehkä parhaiten juuri muiden paimenkoirien kanssa. Sillä onkin aika monta belgikaveria. Ehkä kaikkein kivoimmat Kiiran mielestä ovat belgipojat Sinister, Deimos ja Zeus. Näistä etenkin Deimos taitaa olla Kiiran ihastuksen kohde. Heti belgipoikien jälkeen tulee varmaankin isosisko Ninja - jota Kiira aina seuraa tähdet silmissä. Muitakin belgejä ollaan tavattu pariinkin kertaan, kuten esimerkiksi puoliveli Sony, mutta parhaiten Kiira on leikkinyt näiden yllä mainittujen kanssa. Poikakoirat ovat tällä hetkellä tosin aika vaikeita kavereita, sillä Kiira on ilmeisesti erittäin kauniissa iässä, kun eivät pojat jätä sitä yhtään rauhaan.


Mudi Oran kanssa Kiiralla on myös ollut todella kivat leikit. Nyt emme ole tyttöjen vartuttua tosin tavanneet pitkään aikaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti läpi Kiiran lyhyen eliniän olemme myös tavanneet sekarotuista Meeriä ja sekarotuista Cujoa. Molemmat ovat enemmänkin treenikavereita. Uutena treenikaverina on myös mainittava bretoni Elsa. Itse asiassa Elsan kanssa kävimme leikkimässä viikonloppuna ja leikit näyttivät todella kivoilta ja iloisilta. Toivottavasti Elsasta saadaan meille vielä ihan vakioleikkikaveri.

12. helmikuuta 2013

Prinssin pentuaika


Prinssi on minun ensimmäinen koirani. En voi sanoin kuvata sitä onnea joka minut valtasi tämän pienen kiharan liityttyä perheemme jatkoksi. Olin aivan käsittämättömän onnellinen kun viimeinkin monen vuoden odottamisen jälkeen pitelin omaa koiranpentua sylissäni. Muistan olleeni suorastaan mykistynyt kun ajoimme takaisin kotiin kasvattajalta.

Prinssi oli pentueen rohkein poika. Kaikki kolme pentua juoksivat todella reippaasti meidän syliimme puremaan hihoja ja sormia, mutta Prinssi oli jengin pomo, mikä ilmeisesti viehätti äitiäni, koska hän halusi ehdottomasti Prinssin. Nimi sille oli annettu jo kasvattajalla ja päätimme pitää sen ihan vain ironisen huumorintajumme takia.


Itse asiassa Prinssi ei ollut mikään helppo pentu. Yhdessä vaiheessa sillä oli pitkään raivostuttava tapa jahdata jalkoja ja näykkiä paljaita pohkeita. Yleensä ihan vain saadakseen huomiota. Se oli myös hyvin kärsimätön alusta asti. Mikään ei ollur Prinssistä niin rasittavaa kuin jäähylle joutuminen liiasta riehumisesta tai syliin rauhoittuminen kesken mahtavien riehumisleikkien.


Prinssin kanssa käytiin pentukoulussa. Itse asiassa pennun ABC -kurssi oli siinä samassa koirakoulussa missä yhä edelleen käyn Kiiran kanssa tokoilemassa. Prinssi osoittautui nopeasti erittäin älykkääksi koiraksi, jolla kuitenkin oli sevästi itsehillintäongelmia ja jonka oli todella vaikea käsittää, että kaikkea haluamaansa ei saa nyt ja heti. Alusta asti kurssilla taukoharjoittelu oli sille erittäin vaikeaa. Oikeastaan se piippasi lähes tauokoamatta ensimmäisillä kerroilla.


Prinssi oli pentuna erittäin tottelevainen. Se oli kiltti ja herkkä poika, joka rakasti kaikkia ja hurmasi olemuksellaan kaikki. Prinssi on todella persoonallinen koira. Se on myös oikeastaan aina ollut sinänsä helppo koira arjessa, sillä se ei pelkää mitään, eikä reagoi mihinkään terävästi. Prinssi ei koskaan hauku turhia ja kotona se oppi kyllä rauhoittumaan.

Prinssi oli toisaalta pennusta asti todella saalisviettinen, eikä epäröinyt sännätä liikkuvien asioiden perään, jos silmä vain hetkeksi vältti. Yhdessä vaiheessa muistan sen jahdanneen autoja. Keväällä taas lehtien jahtaamisesta tuli todella raivostuttava tapa ja kesällä Prinssi alkoi jahdata suurella intohimolla perhosia. Myös linnut ja myyrät ovat aina kiinnostaneet Prinssiä.


Minä muistan parhaiten Prinssistä kaikki rauhalliset metsälenkit. Nuo hetket yhdessä maailmaa tutkimassa olivat minulle kaikkein tärkeimpiä. Prinssi tosiaan ulkoili pentuna kanssani useita tunteja päivässä vapaana. Olen kuitenkin aika varma, että Prinssin pentuajoista äiti muistaa aivan eri asiat, kuten luultavasti lenkiltä väsyneen pennun kainalossa ja pitkät aamuiset harjaushetket.


Mitä lähemmäs kevät, ja kuuden kuukauden maaginen murkkuikä, kuitenkin tuli sitä vaikeammaksi Prinssi muuttui. Hajut alkoivat viedä voiton kaikesta. Jälleen kerran myös kiihkeysongelmat nostivat päätään. Prinssi oli oikein tottelevainen koira, teki aina niin kuin sanoin, mutta tietyissä tilanteissa se ei vain hallinnut itseään. Ohitukset alkoivat muuttua vinkukonsertiksi ja ryhmätreeneissä alkoi taas olla ongelmia. 

Kevään ja kesän aikana aloimme kuitenkin Prinssin kanssa harrastaa agilityä. Se rakasti sitä yli kaiken. Kuitenkin laji kiihdytti Prinssiä niin pahasti, että lopulta talvella 2012 lopetimme kurssilla käymisen. Nyt agility on ollut todella pitkällä tauolla. Toivon yhä, että aikuistumisen myötä voisimme varovasti aloitella agilityä taas vaikka kisakoiraksi Prinssistä ei taida koskaan olla.


Tänä päivänä Prinssi asuu vanhempieni luona siskontyttönsä Samban kanssa. Prinssi on ollut alusta asti äitini koira, eikä minulla ollut koskaan aikomusta ottaa sitä mukaani muutettuani pois kotoa, sillä vaikka minä puuhasin todella paljon Prinssin kanssa, on se äidin elämän koira isolla K:lla. En minä voinut sitä mukaani ottaa. Muistelisin ensimmäisten öiden olleen omassa kodissani melko yksinäisiä. Muistan ikävöineen Prinssiä niin paljon että teki ihan kipeää.

11. helmikuuta 2013

Mitä tänään syötäisiin?

Siitä on nyt puoli vuotta, kun päätin aloittaa barffaamisen. Lukekaa ihmeessä postaukseni Barffatako vai eikö? mikäli mietitte mistä kaikki tämä lähti. Nyt puoli vuotta tuon postauksen jälkeen voin sanoa, että barffaus ei ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin aluksi pelkäsin. Vaikka ei tämä ihan helppoakaan ole ollut. Minulla tosiaan on mennyt näin monta kuukautta ennen kuin olen löytänyt Kiiralle sopivan ruokavalion. Esimerkiksi syksyllä Kiira pääsi lihomaan juoksujen aikana. Talvea vasten vähentyi liikunta, enkä tajunnut pienentää annoskokoja. Siihen kun vielä yhdisti juoksut niin johan pääsi tyttö turpoamaan.

Meillä syödään nykyään kerran päivässä noin 400g. Kaksi kertaa päivässä oli liian usein, sillä ruoka ei selvästi maistunut aamuisin. Joka toinen päivä pyrin antamaan lihaisia luita ja joka toinen päivä lihaa tai sisäelimiä. Olen toisin sanoen siirtynyt 60/40 mallista 50/50 malliin. Lohta Kiira syö kerran viikossa. Meillä yleisimmin tarjotut lihat ovat poro, lammas ja kalkkuna sekä usein myös sika ja kana. Hevosta ja nautaa on suurinpiirtein yhtä usein. Olen myös kokeillut koirilleni ankkaa, hanhea ja hirveä. Tällä hetkellä pakastimessa odottaa kokeilua peura ja fasaani.

Kiira on aina syönyt kaiken minkä vain keksin tarjota, mutta riistasta se ei selvästi erityisemmin pidä.  Poron ja hirven luut syödään hitaasti. Tykkään kuitenkin antaa riistaa koska se yleensä on melko vähärasvaista. Sian jauheliha ja possun kylkiluut taas ovat Kiiran ehdottomia suosikkeja. Kiira myös selvästi pitää kaikista kovista luista, vaikka niiden antamista olen nyt vähentänyt reilusti alkuajoista lähtien, koska ne vetivät vatsan todella kovaksi todella helposti.

Pakastimessa odottavat peura ja fasaani ovat Murren Murkinan uutuustuotteita. Kauppaan on nyt ilmestynyt Alkuvoima niminen tuotemerkki. Kyseessä on raaka valmisateria. Näissä tuotteissa on käytetty hieman erikoisempia lihoja, kuten nyt esimerkiksi peuraa ja fasaania, minkä takia itse päädyin kokeilemaan tätä ruokaa. Katsotaan miten nämä tulevat maistumaan. Saman tuotemerkin pakastetut kasvissosepalat (pinaatti, parsakaali, porkkana) meni kuin kuumille kiville kun tarjoilin sitä jäisenä makupaloiksi. 

Olen aika innoissani tästä uutuudesta. Toivon, että tästä voisi tulla hyvä ruoka Prinssille ja Samballe, sillä tuote on pakastettu 100g levyiksi. NEUn sahaaminen oikean kokoisiksi paloiksi on nimittäin melko rasittavaa. Toivottavasti nirsot Kiharat vain suostuvat syömään tätä ruokaa. Soitinkin heti äidille ja ehdotin kokeilemaan. Tämä ruoka on tosin mielestäni todella kallista. Kilon pussi maksaa viidestä seitsemään euroon. Ei tulisi mieleenkään ruokkia Kiiraa ja Neiraa tällä ruoalla, mutta Prinssi ja Samba syövät sen verran paljon vähemmän, että ajatus ei ole mahdoton.

Omasta mielestäni barffauksessa parasta on se, että saa kokeilla kaikkea uutta, kuten nyt esimerkiksi tämä alkuvoima tuotemerkki. Varmasti se on koirastakin kivaa maistaa uusia asioita. Ja jotenkin koen tärkeänä, että koiralla on tekemistä ruokansa kanssa. Kaikista erikoisin ostokseni viime aikoina on varmasti ollut kokonaiset lampaan sydämet. Kiira toisin sanoen sai pyöritellä pitkin asuntoa kokonaista sydäntä, eikä minua edes ällöttänyt, vaikka joskus olis ajatus varmasti etonut. Kai sitä vain on jo niin tottunut puolen vuoden jälkeen.

Paitsi että barffaaminen on hurjan hauskaa, koska koira saa käyttää hampaitaan joka päivä siihen mihin ne on tarkoitettu ja koira saa maistaa koko ajan uusia ihmeellisiä asioita, on barffaus selvästi parantanut Kiiran vointia. Kertaakaan emme ole joutuneet soittamaan eläinlääkärille. Nyt puoli vuotta seurattuani Kiiran vointia, minun on sanottava, että ikinä en tule siirtymään takaisin nappulalle. Silmät eivät rähmi enää juuri koskaan, hampaat ovat vitivalkoiset, hengitys ei haise, vatsa toimii loistavasti ja turkki on hyväkuntoinen. Ja ennen kaikkea Kiira nauttii syömisestä. 

8. helmikuuta 2013

11 + 11 + 11 + 11

Meille iski 11 asian ja 11 kysymyksen -haaste peräti kuuteen kertaan. Luvassa on toisin sanoen aika pitkä postaus täynnä sekalaista tietoa. Haasteena on kertoa 11 satunnaista asiaa itsestäni, vastata 11   saamaani kysymykseen, keksiä 11 uutta kysymykstä ja haastaa 11 bloggaajaa. Koska tämä tarkoittaisi minun tapauksessani 66 kysymystä vastauksineen, aion hieman oikaista ja valita kaikista saamistani kysymyksistä yksitoista suosikkiniani. 

11 ASIAA


1. Olen aina rakastanut eläimiä. Kaikkia eläimiä.

2. Jos joku tarjoaisi minulle mahdollisuuden tulla katsomaan ja hoitamaan omistamiaan vuohia, lehmiä, kirahveja, norsuja (ihan mitä vain) suostuisin välittömästi. Tämän takia minulla on jatkuvasti hoitokoiria talossani. Minä vain niin tykkään eläimistä. Vielä toistaiseksi ei ole ollut hoitokirahvia.

3. Minulle tulee aika varmasti olemaan aina ainakin yksi kani. Ihana eläin. Tällä hetkellä unelmoin  kääpiörotuja suuremmasta kanista seuraavaksi vemmelsääreksi. Isompi kani pärjäisi paremmin Kiiran kanssa ja minulle on tärkeää saada pitää kaniani vapaana asunnossani.  

4. Minulla tulee myös aika varmasti olemaan vielä muitakin eläimiä kuin kani, koira ja papukaija.

5. Kiinnostukseni eläimiin on enemmänkin kiinnostusta niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen kuin kiinnostusta silitettävään seuralaiseen. Voisin hyvin ottaa esimerkiksi terraarioeläimen. 

6. Kaikesta tästä kiinnostuksestani luonnontieteeseen huolimatta opiskelen parhaillani yliopistossa humanistisia aineita. Pääaineeni on historia. 

7. Harkitsin aikanani myös hakevani opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä. 

8. Kirjahyllyssäni on yli 500 kirjaa.  

9. Tällä hetkellä lukujonossa on Morten Egtvedtin tokokirja Lydnadsträning i teori och praktik ja Scott Lynchin fantasiaromaani The Republic of Thieves. Molemmat luen heti, kun saan ne käsiini. 

10. Rakastan Tolkienia. Suosikkikirjani onkin ehdottomasti Taru Sormusten Herrasta.

11. Vietän paljon aikaa roolipelien parissa. Pääasiassa vedän kaveripiirilleni omaa MERP -inspiroitua kirjallista tarinankerrontapeliä, mutta viihdyn myös tietokoneroolipelien ja klassisten pöytäroolipelien parissa. 


11 VASTAUSTA

1. Millainen sinun ja koirasi suhde on?

Kiira on minun rakkain ja parhain ystäväni.

2. Tuleeko koirasi toimeen muiden eläinten kanssa?

Juu. Yksi Kiiran parhaita ystäviähän on Esme. Kiira osaa luonnostaan olla hyvin rauhallisesti pienemmän eläimen kanssa. Hyvin harvoin joudun ärähtämään Kiiralle, kun se innostuu paimentamaan hieman liian innokkaasti. Nymfiä sen sijaan Kiira ihmettelee edelleen jonkin verran. Vapaana lentelevä papukaija on aivan käsittämättömän kummallinen ja vaatii kyllä todella paljon itsehillintää Kiiralta olla juoksentelematta papukaijan perässä. Ongelma varmaan vähenisi, jos Kiira saisi haistella Nymfiä, mutta koska lintu pelkää koiria, ei sellainen tulisi kysymykseenkään.

Minkään muunkaan eläimen kanssa Kiiralla ei ole ollut mitään ongelmia. Kissoja Kiiraa osaa väistää ja hevosetkin se ohittaa rauhallisesti. Lampaitakin Kiira haluasi vain pussata. Villien eläinten kanssa Kiiralla ei ole myöskään sen suurempia ongelmia. Sillä ei ole ristaviittiä, eikä se lähde hajujen perään, mutta se saattaa kyllä sännätä näköärsykkeestä nopeasti liikkuvien eläinten perään. Kiinnostus loppuu kuitenkin pian eläimen kadottua näkyvistä tai pysähdyttyä. 

3. Viimeisin koiramaisin ostoksesi?

Viimeisin ostokseni taitaa olla vetovaljaat- ja hihna. Tai sitten joku lelu. Minä ostan aina leluja.

4. Mikä on lempi koiranharrastusvälineesi?

Naksutin. Minä en oikein osaa käyttää mitään muuta markeria, joten tunnen itseni ihan avuttomaksi ilman naksutinta. Olen niin tottunut siihen, että se roikkuu ranteessa, että huomaan ottavani sen hajamielisyydessäni mukaan ruokakauppaankin. Naksuttimesta on ehkä tosiaan tullut osa rannettani, mutta koiriin liittyvät suosikkitavarani, joita ostelen jatkuvasti lisää, ovat kuitenkin erilaiset koirien lelut. 

5. Mikä on koirasi lempilelu?

Ehdottomasti kepit. Jossain määrin Kiira myös tykkää tennispalloista ja pehmoleluista. Yleensä vinkulelut eivät ole Kiirasta mistään kotoisin, mutta Barbaba (kuvassa) on poikkeus. Kiirasta tuo hirvittävältä kuulostava ruma pinkki lelu on iiiiihana.

6. Mitä mieltä olet näyttelytoiminnasta?

Näyttelyt ovat mielestäni aika turhanpäiväisiä, mutta sinänsä ihan hauska koiraharrastus. Minusta näyttelyissä on toisin sanoen kiva käydä tapaamassa kavereita ja katsomassa sukulaiskoiria. En kuitenkaan arvosta näyttelytitteleitä kovinkaan paljoa ja pelkään näyttelypainotteisen jalostamisen pilaavan monet rodut. 

7. Kumman valitsisit: toko vai näyttelyt?

Toko.

8. Mitä treenasit koirasi kanssa viimeksi?

Eilen illalla harjoittelimme leikkimistä ohjatulla tokokurssilla. Kiiraa on niin vaikea saada innostumaan leikkimisestä pahoissa häiriöissä. Maanantaina puolestaan olimme treenaamassa vetoa. 

9. Tykkääkö koirasi uida?

Kyllä! Kiirassa tosin on hauskaa sellainen, että se ei uskalla mennä uimaan kuin ainoastaan tutuista rannoista, eikä se koskaan mene uimaan muuten kuin keppien perässä. 


10. Mikä on lempikoirarotusi ja miksi?

Varmaan kaikista maailman roduista eniten mielessäni pyörinyt on siperianhusky. Eikös tuollainen sinisilmäinen kotisusi ole ollut meidän kaikkien unelmarotu jossain vaiheessa? Kaunein koira maailmassa onkin mielestä punainen sinisilmäinen husky. Tähän on varmasti vaikuttanut yksi lapsuuteni lempielokuvista Balto. Luonteeltaan husky ei kuitenkaan ole toistaiseksi sopinut tarpeisiini. Ehkä joskus. 

Oma Kiirani on kuitenkin aika unelmarotuni. Haluaisin kovasti omistaa toisen belgianpaimenkoiran ja miksipä en myös hollanninpaimenkoiran tai valkoisenpaimenkoiran. Myös mudi olisi kiva. Paimenkoirat ovat toistaiseksi vastanneet parhaiten unelmarotuani kauniin ulkomuotonsa ja ihanteellisen luonteensa ansiosta. Joskus haaveilin shetlanninlammaskoirasta, mutta nyt kaikki collietyyppiset paimenet ovat jääneet taka-alalle. Saattaisin silti jonain päivänä ottaa bordercollien. Kuvia katsellessa olen myös ihastunut harvinaiseen australialaiseen koolieen. 

Jonain päivänä haluaisin myös akitan. Sellaisen kouluttaminen olisi todella mielenkiintoista. Oikeastaan mistään muusta samantyyppisestä koirasta en olekaan kiinnostunut, enkä oikein tiedä tuleeko akita koskaan sopimaan elämäntilanteeseeni, mutta juku ne ovat kyllä komeita! Sinänsä hauska olisi myös vaihtelun vuoksi omistaa seisoja, setteri tai spanieli. En ole kuitenkaan kiinnostunut metsästyksestä, joten lintukoira ei sen takia ole tullut kysymykseenkään, mutta kaikki tapaamani yksilöt ovat olleet aivan ihastuttavia. Ovat ne kuitenkin sen verran erilaisia kuin paimenet.

11. Mikä on ensimmäinen lemmikkisi? 

10-vuotiaana sain risteytyskani Sissin. Se ei ehinyt olla luonani kuin puoli vuotta, ennen kuin se karkasi ulkohäkistään, eikä koskaan enää palannut. Pari kuukautta sen jälkeen sain uuden risteytyskanin. Senkin nimeksi annoin Sissi. Jälkimmäinen Sissi oli valkoinen ja eli neljävuotiaaksi asti. Sissien jälkeen minulla on ollut monen monta kania ennen kuin lopulta perheeseemme muutti Prinssi. 

  


11 KYSYMYSTÄ

1. Voiko omia koiriaan laittaa suosikkijärjestykseen?
2. Kuinka paljon rapsuttelet koiraasi?
3. Nukkuuko koirasi sängyssäsi?
4. Kuinka suuri on koirasi lelulaatikko?
5. Onko koirallasi hellittely- tai lempinimiä?
6. Mikä on ensimmäinen koskaan lukemasi koirakirja?
7. Mikä koirakirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Mitä kirjaa voisit suositella?
8. Kuka on opettanut sinut kouluttamaan koiria? Mistä koirankoulutustaitosi ovat peräisin?
9. Arvostatko erityisesti jotakuta tiettyä koirankouluttajaa? 
10. Ihailetko jotakin tiettyä koiraa?
11. Mikä koira on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ja jättänyt pysyvimmän tassunjäljen sydämeen?

11 HAASTETTUA

Ylempänä olevat kysymykset lähtevät seuraaville blogeille: