31. tammikuuta 2013

Tokotytöt


Viime päivinä olen tokoillut paljon kaikkien kolmen tehotytön - Samba, Kiira, Neira - kanssa. Koska olen nyt päässyt vertailemaan kolmea nuorta koiraa keskenään, olen myös samalla uhrannut melko paljon ajatusta Kiiran tulevalle tokouralle. Onko Kiira hyvä harrastuskoira? Onko Kiirasta miten pitkälle vain? Kiirahan on minun ensimmäinen ikioma koirani, ja samalla myös ensimmäinen koira, jota yritän kouluttaa kisavalmiiksi. Neiraa ja Sambaa saan lainata niin paljon kuin ikinä tahdon, mistä olen kiitollinen, sillä Kiiran vertaaminen muihin koiriin auttaa ymmärtämään Kiiraa paremmin. 

Kiira on tokokoirana äärettömän tarkka. Siltä ei jää yksikään vartaloni liikahdus huomaamatta ja se reagoi tietenkin niihin kaikkiin liikahduksiin. Kiira on myös todella älykäs. Se oppii asiat yleensä jo kahdesta toistosta. Tästä taidosta on tosin ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Kiira esimerkiksi ketjuttaa pitkiäkin pätkiä muutamasta toistosta. Esimerkinä voisin mainita jäävien vuorottelun. Mikäli teen muutaman kerran seisomista ja maatemenoa vuoronperään, se osaa ennakoida kumpi liike tulee seuraavaksi eli se hoksaa kyllä, että niitä tehdään nyt vuoron perään.

Pidin Kiiraa helposti motivoitavana koirana aina siihen asti kunnes rupesin kouluttamaan Neiraa. Nyt en enää olekaan ihan varma. Neiran työmotivaatio on nimittäin aivan uskomaton ja se palkkautuu oikeastaan mistä tahansa. Superahneena se menisi vaikka kuuhun nakkien perässä, mutta koska se myös rakastaa jahtaamista, palkkautuu se aivan yhtä hyvin leikkimisestäkin. Neiran seuraaminen on vielä hiomatonta, mutten olen aivan ihmeissäni siitä miten innokkaasti ja tiiviisti Neira seuraa ihan luonnostaan. Neiran tokoliikkeet ovat luonnostaan nopeita ja se kiihtyy todella helposti niinkin paljon, että treenit menevät näykkimiseksi ja haukkumiseksi. 

Kiira on aivan päinvastainen. Se ei noin vain palkkaudukaan leluista, eikä suostu leikimään vieraissa paikoissa tai suuressa häiriössä. Kiira on treenatessa muutenkin harkitsevainen ja liikkeissään hidas ja tarkka. Kiira ei ole ikinä yrittänyt näykkiä lahjettani tai hihnaani seuruun aikana, eikä se ole koskaan innostunut haukkumaan kesken treenien. Tauolla Kiira makaa kyljellään rentoutumassa. Neira puolestaan vinkuu ja haukkuu turhautumistaan. Kiira tekee kaikki liikkeet tasan niin kuin olen ne opettanut. Neira tekee huolimattomuuttaan selvästi enemmän virheitä. Molemmissa koirissa on puolensa. Kiiraa on ilo treenata, mutta sanoisin silti, että Neira on harrastuskoirana oikea unelma.  

Kiira on luonteeltaan rauhallisempi kuin Neira. Joskus olen tosin miettinyt, että kuinka paljon Kiiran rauhallisuuteen on loppu peleissä vaikuttanut koulutus. Hankkiessani tulisen ja kiihkeän rodun edustajan minä todella panostin erilaisiin rauhoittumisharjoituksiin Kiiran kanssa. Kävimme todella paljon harjoittelemassa makoilemista ja rauhoittumista ruuhkaisissa paikoissa. Muistan myös opettaneeni Kiiran rauhoittumaan heti vetoleikkien päätteeksi. Treeneissä olemme aina viettäneet enemmän aikaa tauolla rauhoittumassa kuin kentällä treenaamassa.

En ole myöskään oikein koskaan opettanut Kiiraa leikkimään kanssani, koska keskityin rauhoittumisen, en leikkimisen, treenaamsieen Kiiran ollessa pentu. Ajattelin kai tuolloin sen olevan hyödyllisempi taito. Ja tavallaanhan se onkin. Neiraa sen sijaan on opetettu enemmän leikkimään kuin rauhoittumaan, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että se kokee leikin palkitsevana. Neira on valmis leikkimään millä vain ja missä vain. Kiira menee aivan hämilleen, jos yritän tuuppia sitä leikkisäksi, mikä taas Neiran mielestä on aivan mielettömän hauska leikki.

Joka tapauksessa vasta nyt vanhemmiten Kiira on alkanut tykätä palloleikeistä. Kepit ovat aina olleet Kiiran mielestä kivoja, mutta ei se niillä minun kanssani halua leikkiä vaan menee mieluummin pureskelemaan saalistaan muualle. Palloja ja keppejä tulee toisin sanoen käytettyä palkkana namien lisäksi. Kummastakaan Kiira ei kuitenkaan kiehu yli eikä kumpikaan kelpaa Kiiralle suuressa häiriössä palkaksi.

Samba eroaa kahdesta paimenesta kuin yö päivästä. Rotuero lienee suurin vaikuttava asia. Villakoirat ovat älykäitä, vilkkaita ja loistavia harrastuskoiria, mutta eivät ne palveluskoiria ole. Siinä missä Kiira jaksaa yrittää pitkäänkin palkkana pelkkä huomioni ja kehuni, kyllästyy Samba saman tien, jos ei ole tiedossa kunnon palkkaa. Samban treenaamisessa vaikeinta onkin ollut sopivan palkan löytäminen. Millä tuo pieni piraija jaksaisi kiinnostua treeneistä? Nameista Samba ei tykkää, mutta onneksi sillä on voimakas saalisviettiä, joten lähes kaikki lelut, pallot ja patukat käyvät palkaksi. Minun puudelillani on reippaasti voimakkaampi saalisvietti kuin minun belgilläni.

Rotutyypin lisäksi toinen suuri ero Samban ja paimenien välillä on se, että siinä missä Neira ja Kiira on pennusta asti opetettu mahdollisimman operanteiksi, on Samban kanssa käytetty huomattavasti enemmän houkuttelua. Samba ei osaa tarjoa itsenäisesti mitään. Tämä vaikuttaa siihen miten Sambaa opetan ja miten Samba oppii. Osittain varmasti tästä syystä minusta tuntuu siltä kuin Samba oppisi asiat hitaammin kuin Neira tai Kiira. Mikään tyhmä sekään ei kyllä ole. Samba vain vaatii hieman useamman toiston ja yleistää asiat hitaammin kuin paimenet.

Kiira on ollut rauhallisuutensa takia yhtä aikaa todella helppo ja todella vaikea. Näin jälkeenpäin on todettava, että vaikka olen kiitollinen kaikesta rauhoittumisen eteen tekemästäni työstä, minun olisi myös pitänyt harjoitella Kiiran kanssa leikkimistä. Toisaalta taas ajattelin sen tulevan tuliselta belgiltä luonnostaan. Ehkä Kiiralla ei ole niin suurta työmoottoria kuin voisi toivoa, mutta uskon kyllä, että sen kanssa voi edetä pitkällekin. Jos vain kouluttajalla riittävät taidot. 

6 kommenttia:

  1. No Kiira onkin ihan kuin omistajansa! Yhtä pohtivainen ja tarkka on kirjoittajakin. :D

    VastaaPoista
  2. Sinisterin kanssa tehtiin myös rauhoittumisharjoituksia paljon, mutta sillä on se yli- ja ympäri ylikierrosmoottori löydettävissä helposti. Se on purrut käsiin, jalkoihin, kasvoihin, repinyt vaatteita, huutanut ja vaikka kunto loppuu sen on tehtävä lisää. Sillä on olemassa ihan fanaattinen vieteillä toimiva moottori.
    Sinister on aina oppinut hitaasti, johtuen kai siitä ettei se ole yhtään ahne. Koskaan nuorena se ei ottanut nameja ja niistä oli tulla melkein rangaistus. Ruokaansakin se vihasi.
    Kunnes tajusin että sillä on viettiä, paljon.
    Hidas se on aina ollut, ja jotenkin kankean muotoinen rakenteeltaan.

    Deimos taas on apina. Ohjaajapehmeä, sählä, mielistelijäkin. Se yrittää kaiken vähän sinnepäin.

    Zeus tekee samalla "hampaasta käteen"-tekniikalla kuin Sinister. Jaksaa pitkiä toistoja ja ylikuumenee helposti. Nopeat reaktiot, tulta ja menoa löytyy + ahneutta.
    Zeus on melkeimpä paranneltu versio Sinisteristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti sekä Kiirassa että Sinisterissä on jotakin rauhallista ihan perimänkin puolesta. Molemmissa on jotakin samaa rauhallista suhtautumista ympäristöön ja molemmilla on melko rauhallinen tapa liikkua(verrattuna esim. Deimosiin). Sinister taitaa myös tosiaan olla siskoaan vietikkäämpi. Ja Deimos nyt on <3 Mä luulen, että Deimosin kouluttaminen on todella kivaa. Eihän se hyväntuulisuus voi olla tarttumatta. :D

      Poista
  3. Kyllä koirien välillä on suuria eroja ja olisi tyhmää ruveta yleistämään jostain tietystä asiasta esim. koulutuksessa. Koirat ovat eriluonteisia ja niitä pitää opettaa erilailla. Joillekkin käy jokin koulutusmuoto ja joillekkin taas toinen.

    Tuli tuosta Neirasta aivan oma koira mieleen. Paitsi, että ei ole ehkä aivan unelmien harrastuskoira tokoon kun työ motivaatio katoaa kentällä ja ulkona kokonaan. Meidänkin olisi pitänyt panostaa enemmän rauhoittumiskoulutuksiin, koska nyt tosiaan on vaikea saada koira rauhalliseksi uusissa paikoissa tai kun kyläillään vierailla, mutta eihän rauhoittumisen opettamista vieläkään ole liian myöhäistä aloittaa :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Sehän koirien kouluttamisesta tekeekin niin kivaa - jokainen koira on omanlaisensa ja jokaisessa koirassa on omat haasteensa. :) Ja sinäpä sen sanoit, ei varmaan olisi myöhäistä opettaa Kiirakin leikkimään. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.