13. tammikuuta 2013

Kiiran ensimmäinen näyttely

Tänään heti aamusta suuntasimme matkan kohti Lahden ryhmänäyttelyä. Kiira oli tänään EH ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Tuomarina oli Rainer Vuorinen. Arvostelussa valiteltiin turkin puuttumista ja liikakiloja kyljissä. Totta molemmat. Muuten arvostelu oli kuitenkin mielestäni oikein hyvä ja olen oikein tyytyväinen ensimmäisen näyttelyn tulokseen. Tuomarilta ei niin vain ERIä saanut.

"Mittasuhteet sopivat, mutta koira lihavahkossa kunnossa. Hyvä pään muoto. Kookkaat, oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja. Etuosan liikkeessä vähän löysyyttä. Ei parhaassa karvapeitteessä." EH






Tervujen kehä alkoi hieman ennen kahtatoista ja olimme paikalla joskus kymmenen jälkeen. Aluksi Kiira suhtautui hälinään ja vilinään kohtalaisen välinpitämättömästi. Liukas lattiakaan ei jännittänyt. Mitä enemmän koiria kuitenin halliin valui, sitä stressaantuneemmaksi Kiira kävi. Se hakeutui läähättäen makoilemaan jalkoihini.

Kun lopulta tuli Kiiran vuoro, oli se melko stressaantunut. Ei se olisi halunnut mennä kehään, eikä varsinkaan olisi halunnut juosta, vaan olisi halunnut takaisin luokseni makoilemaan. Sai Erica (handlerin kertomus) sen ravaamaan jotenkuten kuitenkin. Vaikka tulokseen olenkin ihan tyytyväinen minua, jäi harmittamaan Kiiran käyttäytyminen. En oikein osaa sanoa mitä se säikähti niin paljon. Ongelma kuitenkin oli nimenomaan jokin säikähdys, sillä tavanomaisesta poiketen ei tuomari puolestaan ollut juuri lainkaan pelottava. Kiira antoi tuomarin katsoa hampaat. 

Seuraavaksi meillä on sitten edessä mätsäreitä ja uudet näyttelyt joskus keväällä. Kiira tarvitsee näköjään yhä  edelleen lisää treeniä. Ja jos haluan sen menestyvän, Kiiran täytyisi pudottaa kilo tai pari. Se keräsi tuota rasvaa syksyn juoksujen aikoihin. Samoihin aikoihin taisi liikuntakin vähentyä päivien lyhetessä. Kevääseen mennessä pitäisi toisin sanoen saada kaikki ylimääräinen pois.



Tapasimme muuten näyttelyssä Kiiran sukulaisia. Minusta se on ihan yksi näyttelyiden parhaista puolista, jos ei itse asiassa kaikkein paras. Paikalla oli Kiiran veli Aapo (Hard Candy's Born to Follow) jonka olen tavannut ainoastaan kerran aikaisemmin. Kylläpä on muuten komea harmaa tervupoika! Paikalla oli myös Kiiran puolisisko Ruki ja tuttu kaveri Deimos

Keskityin pääasiassa kuvaamaan tuttuja koiria kehän ulkopuolella. Jotenkin koirista, ja näyttelyistä ylipäätään, vain saa mielestäni kivempia kuvia kehän ulkopuolella omiaan puuhatessa kuin kehässä ympyrässä juostessa. Ja kuten sanottu niin kehän ulkopuolella koirasukulaisia rapsutellakseni minä näyttelyissä tykkäänkin käydä. Lisää kuvia kihagalleriassa.

15 kommenttia:

  1. Voi harmi kun Kiira jotain pelästyi. Elsallakin saattaa yhtäkkiä ilman kummempaa syytä alkaa kauhee stressaaminen. Joskus vaan käy näin, kyllä se silti aina harmittaa joka kerta.:(

    Näyttelyiden sosiaalista puolta ei pidä unohtaa. Tuttujen ja koirien sukulaisten lisäksi aina tutustuu uusiin rodun harrastajiin.:) Yleensä aika menee kehän laidalla tosi nopeesti kun vaihtelee kuulumisia tuttujen ja uusien ihmisten kanssa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sellaista tämä kuitenkin on näiden koirien kanssa treenatessa. Ylä- ja alamäkiä. Kiira esiintyi kuitenkin jotenkuten, ei siinä mitään, mutta itse olen niin tarkka tuosta arkuudesta, kun sen eteen on tehty niin paljon töitä. Heti alkaa kauhea analysoiminen. :D

      Poista
    2. Mä oon hirveesti tehnyt töitä Elsan arkuuden eteen. Tuntuu usein että se on niin hidasta, mutta kun alkaa tarkemmin miettimään vaikka alkusyksyä niin Elsa on tullut itse asiassa paljonkin eteenpäin. Ei sitä edistymistä niin helpolla huomaa kun on sen koiran kans päivittäin. Harmittaa etten videoinut niitä syksyn mätsärikehiä, vois nyt verrata.

      Poista
    3. Pitäisi aina yrittää ajatella niitä onnistumisia. Se vain on niin pirun vaikeaa. :P Esimerkiksi Kiira säikähdyksestä huolimatta ravasi jotenkuten ja seisoikin sinnepäin. Ja ennen kaikkea, se ei reagoinut tuomariin. Eli vaikka töitä yhä on niin ei Kiira ihan katastrofaalinen ollut. Eli ollaan sitä edistytty vuoden takaisista pentunäyttelyistä.

      Poista
  2. Ensi kerralla reilusti ennen kehää sinä häviät ja koira jää handlerille. Silloin siitä on mukava toimia esittäjän kanssa, eikä kaipaile sinun jalkoihin makaamaan :) (Meillä Jekun on maattava pöydällä, jos saa lökötellä häkissä ennen kehää, ei sieltä lämpimästä vällyjen välistä millään huvittaisi nousta :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Kiira on tosi paljon mun perään. Erica vei Kiiran mätsäreihin ilman minua ensin aiemmin syksyllä, ja nyt myöhemmin olen jo päässyt mukaan, eikä ongelmia ole ollut. Kai sitä vain olisi pitänyt varmuuden vuoksi helpottaa tilanne näyttelyihin jäämällä kotiin.

      Poista
  3. Ei sun tarvii varmaan kotiin jäädä, vartti ennen kehää häviät vaan ihmisjoukkoon ja kurkit kehää jostain vähän syrjemmältä :) Näin meillä Pupun kaa tehtiin, kun sitä esitti joku muu kuin minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Vissiin aika yleistä koirilla, että omistajien näkeminen kehän laidalla saa ne haluamaan vain sinne.

      Poista
  4. Me ollaan Sonyn kans käyty joskus ennen halli näyttelyitä istuskelemassa metrolaiturilla ja helsingin rautatieasemalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiran kanssa ei olekaan hetkeen käyty keskustassa. Voisi varmaan käydä taas ennen seuraavia näyttelyitä. :)

      Poista
  5. Mun mielestä Kiira piti hermonsa kunnossa erinomaisesti. Vaikka pelotti, se piti päänsä, mikä on todella ihailtavaa koirassa.
    Siinä oli muitakin ensikertalaisia, yksi lähti HYL kanssa ja toinen H:n kanssa.

    Erikoisnäyttelyssä katselin narttujen kehässä muutamaa hysteerisen pelokasta tärisevää koiraa, joilla ei häntää näkynyt mahan alta ollenkaan.
    Kiira silti porskutti hirveässä paineessa eteenpäin, ja se on koira isolla K:lla!

    Oon tavattoman ylpeä Kiirasta, Ericasta ja susta!

    Sinisterhän oli todella lähellä saada vaarallisen koiran ilmoituksen ekasta näyttelystään aggressiivisen hysteerisen käytöksen takia.
    Se tuskin saa koskaan EH:ta parempaa. Oman EH:nsa se sai silleen että sitä pideltiin täydellä voimalla hallinnassa kun se huusi, sylki ja yritti taistella vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. Kiirahan kyllä seisoi ja ravasi jotenkuten, eikä vain hysteerisenä säntäillyt sinne tänne. Pitäisi aina muistaa ne hyvät puolet. :D Me olemme edistyneet vuoden aikana tosi pajon.

      Poista
  6. Ps. Deimos oli todella rajusti ylipainoinen kun sai Rotunsa Parhaan erikoismuototuomarilta :D
    Joten jos kiira on lihava niin mulla on joulukinkkufarmi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :P Belgipiireissä arvostetaan sellaista tosi laihaa koiraa. Kiira ei ole liian lihava, mutta jos haluaa näyttelyissä pärjätä, on sen oltava hoikemmassa kunnossa. Jännä. Joissain roduissahan se menee toisin päin eli koiran on oltava hieman lihava pärjätäkseen.

      Poista
    2. Näinpä. Esim labradorit taitaa olla sellanen rotu jonka olis hyvä näyttää valaalta :/

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.