31. tammikuuta 2013

Tokotytöt


Viime päivinä olen tokoillut paljon kaikkien kolmen tehotytön - Samba, Kiira, Neira - kanssa. Koska olen nyt päässyt vertailemaan kolmea nuorta koiraa keskenään, olen myös samalla uhrannut melko paljon ajatusta Kiiran tulevalle tokouralle. Onko Kiira hyvä harrastuskoira? Onko Kiirasta miten pitkälle vain? Kiirahan on minun ensimmäinen ikioma koirani, ja samalla myös ensimmäinen koira, jota yritän kouluttaa kisavalmiiksi. Neiraa ja Sambaa saan lainata niin paljon kuin ikinä tahdon, mistä olen kiitollinen, sillä Kiiran vertaaminen muihin koiriin auttaa ymmärtämään Kiiraa paremmin. 

Kiira on tokokoirana äärettömän tarkka. Siltä ei jää yksikään vartaloni liikahdus huomaamatta ja se reagoi tietenkin niihin kaikkiin liikahduksiin. Kiira on myös todella älykäs. Se oppii asiat yleensä jo kahdesta toistosta. Tästä taidosta on tosin ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Kiira esimerkiksi ketjuttaa pitkiäkin pätkiä muutamasta toistosta. Esimerkinä voisin mainita jäävien vuorottelun. Mikäli teen muutaman kerran seisomista ja maatemenoa vuoronperään, se osaa ennakoida kumpi liike tulee seuraavaksi eli se hoksaa kyllä, että niitä tehdään nyt vuoron perään.

Pidin Kiiraa helposti motivoitavana koirana aina siihen asti kunnes rupesin kouluttamaan Neiraa. Nyt en enää olekaan ihan varma. Neiran työmotivaatio on nimittäin aivan uskomaton ja se palkkautuu oikeastaan mistä tahansa. Superahneena se menisi vaikka kuuhun nakkien perässä, mutta koska se myös rakastaa jahtaamista, palkkautuu se aivan yhtä hyvin leikkimisestäkin. Neiran seuraaminen on vielä hiomatonta, mutten olen aivan ihmeissäni siitä miten innokkaasti ja tiiviisti Neira seuraa ihan luonnostaan. Neiran tokoliikkeet ovat luonnostaan nopeita ja se kiihtyy todella helposti niinkin paljon, että treenit menevät näykkimiseksi ja haukkumiseksi. 

Kiira on aivan päinvastainen. Se ei noin vain palkkaudukaan leluista, eikä suostu leikimään vieraissa paikoissa tai suuressa häiriössä. Kiira on treenatessa muutenkin harkitsevainen ja liikkeissään hidas ja tarkka. Kiira ei ole ikinä yrittänyt näykkiä lahjettani tai hihnaani seuruun aikana, eikä se ole koskaan innostunut haukkumaan kesken treenien. Tauolla Kiira makaa kyljellään rentoutumassa. Neira puolestaan vinkuu ja haukkuu turhautumistaan. Kiira tekee kaikki liikkeet tasan niin kuin olen ne opettanut. Neira tekee huolimattomuuttaan selvästi enemmän virheitä. Molemmissa koirissa on puolensa. Kiiraa on ilo treenata, mutta sanoisin silti, että Neira on harrastuskoirana oikea unelma.  

Kiira on luonteeltaan rauhallisempi kuin Neira. Joskus olen tosin miettinyt, että kuinka paljon Kiiran rauhallisuuteen on loppu peleissä vaikuttanut koulutus. Hankkiessani tulisen ja kiihkeän rodun edustajan minä todella panostin erilaisiin rauhoittumisharjoituksiin Kiiran kanssa. Kävimme todella paljon harjoittelemassa makoilemista ja rauhoittumista ruuhkaisissa paikoissa. Muistan myös opettaneeni Kiiran rauhoittumaan heti vetoleikkien päätteeksi. Treeneissä olemme aina viettäneet enemmän aikaa tauolla rauhoittumassa kuin kentällä treenaamassa.

En ole myöskään oikein koskaan opettanut Kiiraa leikkimään kanssani, koska keskityin rauhoittumisen, en leikkimisen, treenaamsieen Kiiran ollessa pentu. Ajattelin kai tuolloin sen olevan hyödyllisempi taito. Ja tavallaanhan se onkin. Neiraa sen sijaan on opetettu enemmän leikkimään kuin rauhoittumaan, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että se kokee leikin palkitsevana. Neira on valmis leikkimään millä vain ja missä vain. Kiira menee aivan hämilleen, jos yritän tuuppia sitä leikkisäksi, mikä taas Neiran mielestä on aivan mielettömän hauska leikki.

Joka tapauksessa vasta nyt vanhemmiten Kiira on alkanut tykätä palloleikeistä. Kepit ovat aina olleet Kiiran mielestä kivoja, mutta ei se niillä minun kanssani halua leikkiä vaan menee mieluummin pureskelemaan saalistaan muualle. Palloja ja keppejä tulee toisin sanoen käytettyä palkkana namien lisäksi. Kummastakaan Kiira ei kuitenkaan kiehu yli eikä kumpikaan kelpaa Kiiralle suuressa häiriössä palkaksi.

Samba eroaa kahdesta paimenesta kuin yö päivästä. Rotuero lienee suurin vaikuttava asia. Villakoirat ovat älykäitä, vilkkaita ja loistavia harrastuskoiria, mutta eivät ne palveluskoiria ole. Siinä missä Kiira jaksaa yrittää pitkäänkin palkkana pelkkä huomioni ja kehuni, kyllästyy Samba saman tien, jos ei ole tiedossa kunnon palkkaa. Samban treenaamisessa vaikeinta onkin ollut sopivan palkan löytäminen. Millä tuo pieni piraija jaksaisi kiinnostua treeneistä? Nameista Samba ei tykkää, mutta onneksi sillä on voimakas saalisviettiä, joten lähes kaikki lelut, pallot ja patukat käyvät palkaksi. Minun puudelillani on reippaasti voimakkaampi saalisvietti kuin minun belgilläni.

Rotutyypin lisäksi toinen suuri ero Samban ja paimenien välillä on se, että siinä missä Neira ja Kiira on pennusta asti opetettu mahdollisimman operanteiksi, on Samban kanssa käytetty huomattavasti enemmän houkuttelua. Samba ei osaa tarjoa itsenäisesti mitään. Tämä vaikuttaa siihen miten Sambaa opetan ja miten Samba oppii. Osittain varmasti tästä syystä minusta tuntuu siltä kuin Samba oppisi asiat hitaammin kuin Neira tai Kiira. Mikään tyhmä sekään ei kyllä ole. Samba vain vaatii hieman useamman toiston ja yleistää asiat hitaammin kuin paimenet.

Kiira on ollut rauhallisuutensa takia yhtä aikaa todella helppo ja todella vaikea. Näin jälkeenpäin on todettava, että vaikka olen kiitollinen kaikesta rauhoittumisen eteen tekemästäni työstä, minun olisi myös pitänyt harjoitella Kiiran kanssa leikkimistä. Toisaalta taas ajattelin sen tulevan tuliselta belgiltä luonnostaan. Ehkä Kiiralla ei ole niin suurta työmoottoria kuin voisi toivoa, mutta uskon kyllä, että sen kanssa voi edetä pitkällekin. Jos vain kouluttajalla riittävät taidot. 

28. tammikuuta 2013

Jääväongelmia ja jahtausleikkejä





Jääväongelmassa on tapahtunut läpimurto! Minä olen viimeinkin tainnut tajuta minkä takia Kiira on aina sekoittanut jäävät keskenään. Pitkäänhän minulla on ollut Kiiran kanssa ongelmana se, että se on mennyt makaamaan vaikka on pitänyt jäädä seisomaan tai vaihtoehtoisesti jäänyt seisomaan kun olisi pitänyt mennä maate. Nyt olen kuitenkin viimeinkin tajunnut mistä on kysymys. Kiira on oppinut liikkeestä maatemenoon ihan toisen vihjeen kuin käskysanani "maate". Kiira on oppinut menemään maate, kun liikautan vasenta olkapäätäni taaksepäin ja käännän aavistuksen katsettani koiraa kohti. Ilman tätä merkkiä Kiiran mielestä kyseessä on liikkeestä seisominen. 

Kiira on toisin sanoen ollut minua älykkäämpi. No, viime viikolla projektina onkin sitten ollut tämän huomaamattoman vihjeen häivyttäminen. Olenkin samalla saanut huomata karun totuuden siitä miten syvälle  Kiiran mieleen tämä vihje on juurtunut. Häivyttäminen ei ole ollut ihan helppoa, mutta jossain määrin olemme kyllä edistyneet. Tuskin ehdin häivyttää sitä kuitenkaan ennen möllejä. Se tuskin kuitenkaan haittaa mitään, kun kyseessä on muutenkin vain nakkiluokka ja jäävät tehdään hihnassa nami kädessä, joten tuomari tuskin kiinnittää huomiota minun olkapääni liikahduksiin. 

Samban kanssa on myös tehty viime aikoina tokoa. Sen kanssa olen ajatellut aloittaa rallytokon, joten olemme viime aikoina tehneet perusasentoa melko paljon. Samballe vain on todella vaikea jaksaa keskittyä minkäänlaiseen treenaamiseen muutamaa minuuttia pitempään. Samba on myös tuottanut minulle suuren haasteen siinä, että se ei oikein ota palkkautuakseen nameista, joten olen joutunut opettelemaan palkkaamaan lelulla. Se on vaikeaa. 

Sampsoniittia treenatessa tärkeintä on pitää treenit lyhyinä ja varoa sormiaan. Laitan tähän loppuun vielä videon yhdestä aamusta, jolloin otimme kotona lyhyen pätkän sivulle tuloa. Videosta näkyy hyvin se kuinka hyvin Samba palkkautuu tuosta pörröisen lelun jahtaamisesta. Toistaiseksi en ole ollut kovin tarkka oikeasta paikasta vierelläni, mutta seuraavaksi minun pitää ehdottomasti alkaa vaatia tarkempaa suoritusta. Ja älkää välittäkö hienoista yökkärinhousuistani. 

27. tammikuuta 2013

Mätsäriviikonloppu

Tänä viikonloppuna olemme Kiiran kanssa käyneet mätsäreissä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina kävimme Hyvinkäällä ja tänään olimme ihan täällä Vantaalla. Molemmissa mätsäreissä oli aivan mielettömästi porukkaa. Paljon enemmän kuin oletin. Valehtelematta varmastikin kaksi- tai kolmesataa koiraa - ja etenkin lauantain mätsäreissä oli todella ahdasta. 

Molempina päivinä Kiira oli ihan reippaasti sijoittumatta kuitenkaan. Lauantaina Kiira oli PUN ja sunnuntaina SIN. Kiira ei ole vielä koskaan sijoittunut mätsäreissä, mutta eipä se taidakaan olla mitenkään erityisen taitava esiintyjä tai erityisen erikoisen näköinen, joten ei ihmekään, että se ei oikein mätsäreissä pärjää. Treenaamassa me siellä olemmekin. Tarkemmin voitte lukea täältä



Lauantaina mätsäreissä oli mukana Kiiran lisäksi Samba ja Tirppi. Tirppi on Prinssin isä ja Samban isoisä.   Aivan mielettömän ihana elämäniloinen herra. Tirppi oli ihan vain turistina Samban käydessä kehässä hakemassa punaisen nauhan. Samba on aina ottanut mätsärit todella rennosti. Jopa nyt mörköjen ilmestyttyä maailmaan murkkuiän myötä. Eilenkin se kehässä käymisen jälkeen vain torkkui sylissä välittämättä ollenkaan ahtaasta kaikuvasta hallista.  



Sunnuntaina mätsäreissä oli Kiiran mukana Neira ja paikanpäällä tutut belgipojat Sinister ja Zeus. Päivä meni siinä sitten tutussa seurassa.  Kiira oli poikkeuksellisen leikkisällä tuulella ja pörräsi vähän levottomana siellä täällä. Muuten se oli oikein nätisti vuoroaan odottelemassa. Neira sen sijaan pisti haukuksi ja mörinäksi heti, kun jokin mörkö tuli turhan lähelle kallisarvoisia namiautomaatteja (=omistajia). Silläkin on nyt mörköikä ihan pahimmillaan. Kehässä Neiralla meni kuulemma kuitenkin hyvin.




19. tammikuuta 2013

Pakkasen puremat

Tänään ja eilen Suomen sää on yrittänyt päihittää Siperian. Pakkasta on ollut reippaasti yli kaksikymmentä astetta. Koska aurinko on kuitenkin paljastanut kasvonsa, olemme koirien kanssa uhmanneet siperialaista säätä ja ukoilleet reippaat pari tuntia molempina pakkaspäivinä. Aurinkoa on saanut nähdä niin harvoin viime aikoina. 

Eilen, jolloin ei vielä ollut ihan näin kylmä, liityimme Kiiran ja Neiran kanssa naapurin shelttityttöjen Lillyn ja Violan seuraan metsälenkille. Tänään puolestaan kävimme Firalla ihan vain omassa porukassa. Metsässä ei tosiaan ollut muita lenkkeilemässä melkein kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Kovin moni ei ilmeisesti ole näin hullu.

Vaikka etenkin tänään on ollut todella kylmä, en huomannut Kiiran juurikaan palelevan. Vähän haluton se oli pysymään paikallaan kuvattavana, mutta muuten se oli ihan oma hangessa kiereskelevä ja makoileva itsensä. Kiira tosiaan rakastaa talvea. Neira puolestaan vaikutti palelevan jonkin verran ja Kiharat eivät pärjää ollenkaan tässä säässä. Miten teidän koirat pärjäävät? Rakastavatko vai vihaavatko pakkasta?

Minun mielestäni tällainen aurinkoinen pakkassää on kuitenkin kaikesta purevasta kylvyydestä huolimatta kaunis. Yritin tänään ikuistaa tätä säätä kameralle, enkä nyt aivan tiedä onnistuinko, mutta ainakin sain muutaman kylmänsävyisen kuvan Kiirasta. En minä kauheasti ehtinyt kuvata ennen kuin sormet jäätyivät. Kiharagalleriassa on muutama kuva lisää. 


13. tammikuuta 2013

Kiiran ensimmäinen näyttely

Tänään heti aamusta suuntasimme matkan kohti Lahden ryhmänäyttelyä. Kiira oli tänään EH ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Tuomarina oli Rainer Vuorinen. Arvostelussa valiteltiin turkin puuttumista ja liikakiloja kyljissä. Totta molemmat. Muuten arvostelu oli kuitenkin mielestäni oikein hyvä ja olen oikein tyytyväinen ensimmäisen näyttelyn tulokseen. Tuomarilta ei niin vain ERIä saanut.

"Mittasuhteet sopivat, mutta koira lihavahkossa kunnossa. Hyvä pään muoto. Kookkaat, oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja. Etuosan liikkeessä vähän löysyyttä. Ei parhaassa karvapeitteessä." EH






Tervujen kehä alkoi hieman ennen kahtatoista ja olimme paikalla joskus kymmenen jälkeen. Aluksi Kiira suhtautui hälinään ja vilinään kohtalaisen välinpitämättömästi. Liukas lattiakaan ei jännittänyt. Mitä enemmän koiria kuitenin halliin valui, sitä stressaantuneemmaksi Kiira kävi. Se hakeutui läähättäen makoilemaan jalkoihini.

Kun lopulta tuli Kiiran vuoro, oli se melko stressaantunut. Ei se olisi halunnut mennä kehään, eikä varsinkaan olisi halunnut juosta, vaan olisi halunnut takaisin luokseni makoilemaan. Sai Erica (handlerin kertomus) sen ravaamaan jotenkuten kuitenkin. Vaikka tulokseen olenkin ihan tyytyväinen minua, jäi harmittamaan Kiiran käyttäytyminen. En oikein osaa sanoa mitä se säikähti niin paljon. Ongelma kuitenkin oli nimenomaan jokin säikähdys, sillä tavanomaisesta poiketen ei tuomari puolestaan ollut juuri lainkaan pelottava. Kiira antoi tuomarin katsoa hampaat. 

Seuraavaksi meillä on sitten edessä mätsäreitä ja uudet näyttelyt joskus keväällä. Kiira tarvitsee näköjään yhä  edelleen lisää treeniä. Ja jos haluan sen menestyvän, Kiiran täytyisi pudottaa kilo tai pari. Se keräsi tuota rasvaa syksyn juoksujen aikoihin. Samoihin aikoihin taisi liikuntakin vähentyä päivien lyhetessä. Kevääseen mennessä pitäisi toisin sanoen saada kaikki ylimääräinen pois.



Tapasimme muuten näyttelyssä Kiiran sukulaisia. Minusta se on ihan yksi näyttelyiden parhaista puolista, jos ei itse asiassa kaikkein paras. Paikalla oli Kiiran veli Aapo (Hard Candy's Born to Follow) jonka olen tavannut ainoastaan kerran aikaisemmin. Kylläpä on muuten komea harmaa tervupoika! Paikalla oli myös Kiiran puolisisko Ruki ja tuttu kaveri Deimos

Keskityin pääasiassa kuvaamaan tuttuja koiria kehän ulkopuolella. Jotenkin koirista, ja näyttelyistä ylipäätään, vain saa mielestäni kivempia kuvia kehän ulkopuolella omiaan puuhatessa kuin kehässä ympyrässä juostessa. Ja kuten sanottu niin kehän ulkopuolella koirasukulaisia rapsutellakseni minä näyttelyissä tykkäänkin käydä. Lisää kuvia kihagalleriassa.

12. tammikuuta 2013

Tokotreeniä ja näyttelyvalmisteluja

Minä heittäydyin hurjaksi tässä yhtenä päivänä ja ilmoitin Kiiran meidän ensimmäisiin mölleihin. Möllit ovat   kuukauden päästä. Kyseessä on tosin ihan vain nakkiluokka, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Tavoitteena on päästä treenaamaan kisatilannetta. Se kun on uusi asia sekä minulle että Kiiralle. Koiramäärä ja ihmishälinä tuskin tuottaa ongelmia, mutta en ole aivan varma miten Kiira reagoi minun jännitykseeni.

Tänään vuokrasimme sitten porukalla Virikkeen tilan käyttöömme tunniksi voidaksemme treenata tokoa lämpimässä. Treeneissä oli Kiiran lisäksi Neira ja Elsa. Kuvia voi katsoa enemmän täältä. Vaikka kuvista voisi päätellä Kiiran olleen pääasiassa koko ajan taolla niin kyllä me oikeasti vähän tehtiin hommiakin.

Päällimmäisenä mieleeni jäi jälleen kerran sekaisin menneet jäävät. Minun on ihan todella saatava ne kuntoon. Kiira tekee molemmat oikein hyvin, mutta siinä ei tunnut olevan mitään logiikkaa milloin se jää liikkeestä seisomaan ja milloin se menee makaamaan. Arpapeliä. Toinen mitä minun pitäisi treenata on tuo seuruu. Tänään taas oli aavistuksen turhan haahua vaikka oli tuttu ympäristö ja tutut koirat.

Tässä vielä vähän videokuvaa parista onnistuneesta liikkeestä. Hieman Kiira epäröi, ennen kuin hyppäsi tuon esteen yli, kun taisi olla ensimmäistä kertaa noin korkea. Kiira ei kuitenkaan juuri steppaile. Kiiralla tuo seisominen on muutenkin todella vahva. Huomaatte varmaan myös, että jätän täysin kutsumatta koiran perusasentoon liikkeen lopussa. Ihan tarkoituksella koska Kiira kuitenkin ketjuttaisi sen hetkessä ja sitten olisin ongelmissa ennakoinnin kanssa.



Huomenna Kiiralla on ensimmäiset näyttelyt Lahdessa. Otimme hieman ravaamista ja seisomista tänään treeneissä. Molemmat menivät hyvin, mutta kyllä minua silti jännittää. Kunpa Kiira ei söisi tuomaria! Iiik. Onneksi ei tarvitse lähteä yksin vaan mukaan lähtee sekä kämppis että äitini. Vielä olisi tänään edessä koiran harjaaminen ja laukun pakkaaminen huomista varten.


7. tammikuuta 2013

Vetoharrastuksen alkeita

Me olemme Kiiran kanssa päässeet nyt aika monta kertaa tutustumaan uuteen harrastukseen. Minun belgianpaimenkoirastani on nimittäin tullut vetokoira. Olemme päässeet kokeilemaan vetoa nyt muutaman kerran. Ja Kiira itse asiassa tuntuu pitävän tästä puuhasta todella paljon. Se ei pelkää kelkkaa ollenkaan. 

Perjantaina kävin ostamassa Kiiralle ihan omat vetovaljaat ja vetohihnan. Halusin monikäyttöiset valjaat pulkan ja kelkan vetämsieen. Onneksi paikalla oli asiantunteva myyjä, koska muuten en tosiaan olisi osannut ostaa sopivasti istuvia valjaita, enkä valita tarpeisiini sopivaa hihnaa. Maksoin näistä varusteista 62 euroa. Eihän ne ihan halvat olleet, mutta sainpa ainakin mitä halusin. 

Heti sunnuntaina pääsin kokoilemenaan Cujon omistajan kicksparkia. Samalla sain monia hyviä vinkkejä siihen kuinka Kiiran opettaisi parhaiten juoksemaan kelkan edellä. Teimme muutamia lyhyitä pätkiä siten, että minä olin kelkan takana ja kämppis palkkasi Kiiran lumikokkareella. Hyvästä muutaman kymmenen metrin vetämisestä Kiira sai palkaksi eteenpäin lentävän lumipallon. Kun se oli sujunut hyvin muutaan toiston ajan, teimme niin, että kaveri odotti Kiiraa maalissa lumikokkarepalkan kanssa. Kiira veti maaliin ongelmitta. 

Kiira ei kovinkaan luonnostaan halua olla minun edelläni ja vetää minusta poispäin. Siitä on outoa, että ohjeet tulevat selän takaa ja sen pitäisi kulkea edelläni. Nimenomaan palkan suunnalla yritimme saada Kiiran huomion eteenpäin. Uskon kuitenkin, että pääsemme tästä ongelmasta eroon kohtalaisen pian, kunhan vain jaksan treenata usein. Minun pitäisi huomenna saada käsiini ikivanha potkukelkka, joten sitten on mahdollisuus treenata muutenkin kuin vain kavereilta lainatuilla välineillä. 

6. tammikuuta 2013

Kiira ja sen belgipojat


Viikonloppuna olemme nähneet todella paljon belgianpaimenkoiria. Lauantaina kävimme tapaamassa Sinisteriä, Deimosta ja Zeusta ja tänään sunnuntaina törmäsimme lyhyesti Sonyyn, Rukiin, Caruun, Sinisteriin, Deimokseen ja Zeukseen. Belgitapaamisissa on aina kipinöitä, mutta nämä koirat tulevat ihan kohtalaisesti toimeen, mikä on aina mukava. Pysyttelimme toisesta tapaamisesta kauempana aluksi, koska emme halunneet turhaan aiheuttaa kitkaa toisilleen tuntemattomien urosten välille, mutta lopulta ohi kävellessämme päätimme käydä piipahtamassa.  

Kuvia minulla on tosin vain lauantailta. Toisesta tapaamisesta voi puolestaan katsoa kuvia täältä. Yllä olevassa kuvassa Kiira on puoliveljensä Sinisterin kanssa. Sinister on nyt talvella muuttunut todella tummaksi, mutta muuten, eivätkö olekin saman näköisiä? Muuten poikien tapaaminen meni aivan kuten ennenkin. Kiira ja Deimos kulkivat kylki kyljessä kaikkialle. Siis aivan kaikkialle. Hieman turhan paljon pojat olivat taas Kiiran selässä, mutta minkäs teet, kun Kiira on ilmeisesti vain niin seksikäs. 

Kyse ei muuten tosiaankaan ole vain näistä uroksista. Tosi monet koirapojat ovat olleet ihan mahdottoman kiinnostuneita Kiirasta nyt syksyn juoksujen jälkeen. Myös muutama vanhempi narttu on yrittänyt omistajiensa yllätykseksi Kiiran selkään. En sitten tiedä tuoksuuko Kiira vain niin ihanalta (kai sekin on yksilöllistä) vai onko Kiira vain todella kiltti (ei kauheasti sano vastaan). Kaikki kysyvät onko Kiiralla ollut juuri juoksut, kun heidän koiriensa päät menevät ihan pyörälle. Yritä siinä nyt sitten viedä koirasi leikkimään. Möh.

2. tammikuuta 2013

Raketteja ja teinejä


Meillä uusivuosi vietettiin äidin luona kokoonpanolla Neira, Kiira, Samba ja Prinssi. Porukoiden talossa on paljon hiljaisemaa ja rauhallisemaa kuin tässä minun ja kämppiksen pahvitalossa. Opiskelija-asuntojen ulkopuolella on todella meluisaa uudenvuodenaattona. Ajattelimme, että on aivan turhaa säikytellä koiria yhtään enempää, joten siiryimme pahimman paukuttelun ajaksi rauhallisemmille kulmille. 

Kukaan koirista ei kuitenaan reagoinut paukutteluihin millään tavalla. Neira ja Samba eivät edes huomanneet niitä vaan olisivat ainoastaan tahtoneet telmiä takapihalla. Prinssikään ei korviaan lotkauttanut raketeille. Kiira oli joukosta ainoa, joka selvästi huomasi, että jotakin on tekeillä. Ei Kiirakaan tosin vaikuttanut erityisen pelokkaalta vaikka hakeutui kyllä rauhallisiin ja hiljaisiin paikkoihin nukkumaan, eikä halunnut mennä ulos paukkeen kuullessaan. 

Kovin ylpeä olen etenkin naskaliprinsessastani. Eihän se edes huomannut ulkona olevaa pauketta! Koskaan Samba ei ole pelännyt mitään ääniä, alustoja tai paikkoja, joten uusivuosi ei yllätänyt minua, mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Muutenkin totesin itsekseni uutenavuotena, että naskaliprinsessastani on kasvanut jo ihan oikea iso tyttö. Tänään Samsam täyttää seitsemän kuukautta. Sisäsiisteys ja peruskäskyt alkavat olla hallinnassa. Edes ne korvakarvat eivät enää tuota ongelmia. 

Ei se kuitenkaan peloton tai täydellinen ole - Samba on epävarma vieraiden koirien kanssa. Se ilmenee pöhinänä ohitustilanteissa lenkillä ja omistajan jaloissa piilotteluna koirapuistossa. Samban keskittyskykykään ei vielä ole aivan parhaimmasta päästä. Se on hurjan älykäs, ei sillä kauaa mene hoksata tempun ideaa, mutta ei se oikein malta keskittyä kuin muutaman toiston ajan. 

Joka tapauksessa jätän nyt naskalikuulumiset -tunnisteen taakseni. Se käsittää sitten Samban pentuajan vuonna 2012. Tästä eteenpäin Samba ei ole enää blogissa virallisesti kiharapentu vaan teinikihara. Eli jäämme  nyt odottamaan tämän piraijan murkkumörköilyjen alkamista. 

 

1. tammikuuta 2013

Uudenvuodenlupaukset 2013

Hyvää uutta vuotta! Kiira ja Kiharat toivottavat kaikki lukijat mukaan seuraavan vuodenkin seikkailuihin. Vuonna 2013 on oletettavasti luvassa Samban murrosiän huolia ja Kiiran ensimmäisiä kokeita. Toivottavasti myös itse kehityn kouluttajana. Ja toivottavasti kaikki koirat pysyvät terveinä.

Ajattelin kirjoittaa ylös muutamia päässäni pyörittelemiä ajatuksia tulevalle vuodelle.  Koska en ole mikään himoharrastaja, eivät uudenvuodentavoitteeni ole niin kunnianhimoisia kuin monella muulla, mutta ajattelin kuitenkin julkistaa ne. Heh. Minun tavoitteeseeni ei kuulu valioituminen vaan ihan vain itseni ylittäminen. Minä aion nimittäin yrittää uskaltautua kisoihin ja kokeisiin.

KIIRA
  • ensimmäiseen möllitokoon uskaltautuminen alkuvuodesta
  • tähtäimenä olisi saada ensivuodelle se ALO1 -tulos
  • muutama näyttely ja muutama mätsäri
  • uusien harrastuksien (esim. viesti, jälki) kokeileminen
  • tokon rinnalle voisi löytää jonkin toisen ns. oman lajin
  • uusi silmäpeilaus joulukuussa ja ehkä samalla selän kuvaaminen

SAMBA
  • muutamassa mätsärikehässä pyörähtäminen
  • aikuiseksi kasvaminen ilman sen suurempia käytösongelmia
  • harrastuspuolella rallytokon ALO -kyltit haltuun

PRINSSI
  • ennen kaikkea terveenä pysyminen
  • lisää itsehillinnän harjoittelua muiden koirien läsnäollessa
  • harrastuspuolella voisi omaksi iloksi tehdä vähän agilityä ja tokoa

MINÄ
  • treenipäiväkirjan pitäminen
  • treenisuunnitelmien tekeminen
  • omien hermojen treenaaminen mölleihin osallistumalla