30. joulukuuta 2012

Koulutustekniikan workshop

Tänään kävin Virikkeen koulutustekniikkaa käsittelevällä luennolla. Oikeastaan se oli workshop eli saimme myös harjoitella käytännön asioita. Joka tapauksessa se oli hurjan mielenkiintoinen luento, jossa käsiteltiin koulutukseen liittyviä mekaanisia taitoja, kriteerien suunnittelua ja koulutustilanteiden järjestämistä. Osallistujat pääsivät toisin sanoen harjoittelemaan naksuttelua oikeaan aikaan ja kirjoittamaan paperille koulutussuunnitelmia.

Teimme muun muassa klassisen tennispalloharjoituksen heittämällä palloa ilmaan ja yrittämällä naksuttaa juuri sillä hetkellä, kun pallo osuu maahan. Ei muuten ole ihan helppoa. Huomasin tämän harjoituksen aikana myös sen, että olen auttamattoman huono naksuttelemaan vasemmalla kädellä, koska olen nyt vuoden naksuttanut oikealla kädellä ja palkannut vasemmalla. Tätä minun on ihan pakko harjoitella. Kiira tietää jo tasan tarkkaan kumpaa kättä kannattaa seurata ja katsoa. 

Minun pitäisi myös kehittyä oman kehoni tarkkailun kanssa. On ihan hirveän vaikeaa olla viemättä kättä namitaskuun juuri ennen naksautusta. Käden pitäisi aina seurata naksautusta. Ei toisinpäin. Ja sitten pitäisi vielä muutenkin osata olla niin liikkumatta kuin mahdollista, jotta ei vahingossa opettaisi koiralle jotain tahattomia eleitä vihjeeksi. Meillä on tokossa vielä ihan liikaa kaikenlaisiai eleitä. Esimerkiksi minä liikautan kättäni kun haluan Kiiran korjaavan perusasennon. 

Mieleen jäi kuitenkin ehkä päällimmäisenä treenien etukäteen suunnittelun tärkeys. Minulla on huono tapa vain mennä kentälle häsläämään ja sähläämään. Nostan kriteerejä esimerkiksi aina aivan liian nopeasti enkä malta pitää tarpeeksi taukoja. Sitä voisi jatkossa yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, ja ensinäkin suunnitella yksittäiset treenit etukäteen ja toiseksi tehdä aina uusille asioille koulutussuunnitelma. 

Noutamisen opettaminen on jostain syyst ollut minulle aina iso mörkö. Olen yrittänyt monta kertaa pilkkoa noutamista sheipattaviin osiin, mutta aina se on kaatunut johonkin, enkä ole sitten kuitenkaan onnistunut. Tänään kuitenkin kotiin tultuani aloin saman tien luennolla tekemäni kirjallisen suunnitelman mukaan opettamaan koiraa pitämään esinettä suussaan. Ja, hei, sehän onnistui! Kolme kertaa yksi minuutti treeniä ja nyt Kiira nostaa esineen maasta ja pitää sitä kaksi sekuntia suussaan. Eli ei se ollut yhtään niin vaikeaa kuin ajattelin. Piti vain malttaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä mitä oikein tahtoo opettaa. 

Toisin sanoen oli todella antoisa luento, jossa pääsi soveltamaan teoriaa käytäntöön ja jossa pääsi jakamaan kokemuksia muiden kanssa. Ja jossa pääsi harjoittelemaan naksuttelemista. Niin se vain taitaa olla, että koiran kouluttaminen on mekaaninen taito, eikä sitä opi kuin vain tekemällä. Eli palkkausnopeutta ja kropanhallintaa vain harjoittelemaan. 

6 kommenttia:

  1. http://paimenlauma.blogspot.fi/2012/12/liebster-blog.html
    Hei, teijjän blogi ansaitsee ehdottomasti tunnustuksen!

    VastaaPoista
  2. Kuulostat ihan multa, minä vaan oon oppinu noi jutut kantapään kautta enkä luennolta :D Mun naksuttimen käytössä ei oo mitään loogisuutta kun kans naksauttelen vähä millon sattuu. Olen myös saanut useasti palautetta eleistä joita ei pitänyt olla, esim. meijän luoksetulo ei millään onnistunut kunnes joku kertoi että Sonyn juostessa kohti nostin aina sormea ja menin vinoon :D Kun korjasin, koirakin korjasi. ENKÄ ikinä, en vieläkään saa tehtyä mitään treeni ohjelmaa..sen sijaan olen opetellut lopettamaan heti onnistumisiin enkä ala hinkata niinkuin ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD Ja belgit ovat vielä niin pirun tarkkoja! Ne huomaavat kaikki sormen koukistuksetkin.

      Poista
  3. Bob Bailey on kuulemma ainakin joskus aloittanut omat naksukurssinsa sillä, että on treenannut opiskelijoiden koordinaatiota heittää tennaria purkkiin ensin läheltä ja sitten kauempaa (tyyliin viidestä metristä). Siis pelkkää _palkan_ koordinaatiota. Sen voikin sitten kätevästi yhdistää tähän naksun oikea-aikaisuuteen. ;)

    VastaaPoista
  4. Tuo olisikin ihan kätevä harjoitus. :D Itse huomaan monesti, että kun tulee lelupalkan heiton aika, esim. agilityssä, heitän sen jonnekin ihan muualle kuin eteenpäin. Että se siitä palkan suunnasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.