6. marraskuuta 2012

Antiikin koirarodut

Erilaisia koiratyyppejä on esiintynyt ainakin 5000 vuoden ajan, mutta pronssikauden muuttuessa rautakaudeksi alkaa koirissa näkyä selvästi enemmän monimuotoissuutta. Rooman valtakunnan aikana on ollut selvästi jo erilaisia vakiintuneita koiratyyppejä. [1] Lähteinä näitä antiikin tyyppejä ja rotuja erotellessa toimivat pääasiassa erilaiset mosaiikit, maalaukset ja veistokset, mutta myös antiikin aikaiset kirjoitukset koirien kouluttamisesta ja hoitamisesta. Etenkin kuvataiteessa koira on ollut suosittu aihe, joten lähdemateriaalia on kohtalaisen paljon. 

Roomalaisena aikana koiralla oli jo useita erilaisia käyttötarkoituksia sotakoirasta seurakoiraan. Koiria pidettiin suuressa arvossa. Niistä on kirjoitettu paljon ja ne ovat esiintyneet kuvataiteessa. Metsästyksen jumalatar Diana kuvattiin usein metsästyskoirien kanssa ja pompeijilaisissa taloissa tiedämme olleen varoittavia kuvia vahtikoirista. Koiraa ei myöskään syöyty antiikin Rooman aikana vaikka niin oli tehty samalla alueella aikaisemmin. [2] Tämä tosin ei varmaankaan johtunut koiran arvostuksesta vaan yksinkertaisesti siitä, että parempaakin lihaa oli tarjolla.

Kaupungistumisen myötä syntyi aivan uudenlainen tarve koiralle. [3] Metsästyksen ja paimentamisen sijasta koiraa tarvittiin nyt ihmisen seuraksi. Seurakoirat yleistyivät selvästi antiikin Roomassa ylhäisönaisten alkaessa suosia pienikokoisia pentumaisia koiria. Antiikin Rooman rikkaat rouvat halusivat herättää huomiota pienikokoisilla erikoisen näköisillä sylikoirillaan. [4]

Yksi tällainen pienikokoinen, lyhytjalkainen ja pitkäkarvainen seurakoirarotu oli Canis Melitaeus eli maltalainen koira. Tämän koirarodun arvellaan olleen hyvin samantyyppinen kuin nykypäivän maltankoira ja maltankoiran ajatellaankin polveutuvan ainakin osittain tästä roomalaisten ylhäisönaisien sylikoirasta.

Kenties kaikkein arvostetuimpia koiria antiikissa olivat kuitenkin metsästyskoirat. Näistä koirista löytyykin runsaasti kirjoituksia ja taideteoksia. Näitä koiria kuvattiin usein yhdessä metsästyksen jumalatar Dianan kanssa. [5] Meidän päiviimme on säilynyt melko paljon roomalaista metsästyskirjallisuutta, joten tiedämme sen takia melko paljon näistä antiikin metsästyskoirista. Pystymme esimerkiksi nimeämään useamman metsästyskoirarodun. [6]

Kenties yksi tunnetuimmista tällaisista teoksista on Xenofonin Metsästyskirja. Metsästykseen käytetyt koirat kuvattiin tässä kirjassa hyvin vinttikoiramaisiksi ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan. Ne olivat notkeita ja kevyitä ja metsästivät näön avulla. [7] Eräs tällainen vinttikoiramainen metsästyskoirarotu oli canis vertragus. Tätä oletettavasti alunperin kelttiläistä vinttikoirarotua käytettiin erityisesti coursingissa, eli eräänlaisessa hupimetsästyksessä, jossa näön avulla metsästävät koirat jahtasivat vihiä ja kilpailivat paremmuudesta. [8]

Vahtikoiraa esittävä mosaiikki Pompeijista 1. vuosisadalta
Tiedämme antiikista myös molossityyppisen vahti- ja paimenkoiran. Näitä koiria käytettiin pääasiassa kodin ja karjan vartioimiseen. [9] Tästä koirasta esiintyy kuvia esimerkiksi tunnetuissa pompeijilaisissa lattiamosaiikeissa. Mosaiikeissa esiintyy voimakasrakenteinen musta koira, joka ainakin omaan silmään muistuttaa rottwaileria tai beauceronia. Koiran alapuolella näissä mosaiikeissa lukee usein sanat Cave Canem eli Varo koiraa. Mosaiikki on sijoitettu eteiseen varoittamaan tunkeilijoita taloudessa asuvasta vahtikoirasta.

Maanviljelyyn liittyvää kirjallisuutta on säilynyt yllättävän vähän meidän päiviimme asti. Tietomme näistä vahti- ja paimenkoirista on sen takia vähäisempi kuin esimerkiksi tietomme metsästyskoirista. Mielenkiintoinen huomio on se, että vahtikoirista emme tiedä yhtäkään rotunimeä vaikka metsästyskoirista tiedämme useita. [10]

Koiratietous oli kaikinpuolin korkealla antiikin Roomassa. Koiran kouluttamisesta ja hoitamisesta tiedettiin paljon. Myös jalostamisen perusperiaatteista alettiin olla perillä. Haluttuja ominaisuuksia osattiin vahvistaa keinotekoisen jalostuksen avulla. [11] Rotujalostuksen alun voi mielestäni hyvin perustein ajoittaa antiikkiin vaikka onkin kiistelty missä määrin näitä antiikin koiratyyppejä voi kutsua roduiksi. Varmaa on kuitenkin se, että antiikin Roman aikana oli Euroopassa selkeästi toisistaan sekä luonteen että koon puolesta eroutuneita koiratyyppejä. Näistä koiratyypeistä alkoi hiljalleen kehittyä omia rotujaan.


Linkkilista:

___________________________________________ 
[1] [2] [3] Raevaara, Tiina. Koiraksi ihmiselle. Teos 2011.
[4] Lobell, Jarret A. & Powell, Eric. Dogs of Roman Britain. The Archaeological Institute of America 2010 . http://www.archaeology.org/1009/dogs/romanbrits.html (katsottu 6.11.2012)
[5] [6] [7] [8] [9] [10]  Brewer, Douglas; Clark, Terence & Phillips, Adrian. Dogs in Antiquity. Anubis to Cerberus. The Origins of the Domestic Dog. Aris & Phillips 2001. 
[11] Kaimio, Tuire. Koirien käyttäytyminen. WSOY 2007.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.