6. lokakuuta 2012

Sataa sataa ropisee...


Kuten äitini tässä yhtenä päivänä sarkastisesti totesi, on viime aikoina todella ollut jokaisen koiranomistajan unelmasää; vettä tulee joka päivä ja ihan koko ajan. Tämä takia olemmekin kämppiksen kanssa sortuneen useampana päivänä siihen, että ajamme autolla koirapuistoon ja kökimme siellä sateensuojassa katsomassa kuinka koira lenkittävät itse itsensä sateessa. Ei tässä sinänsä mitään, sillä Kiiralle tekee oikeasti hyvää tavata uusia aikuisia koiria. Teiniuhma alkaa nimittäin hiljalleen nostaa päätään ja Kiira kuvittelee voivansa isotella itseään vanhemmille koirille. 

Muuten arki on mennyt pääasiassa sohvannurkassa. Sadetta on katsottu sisältäpäin. Kiira ei sateesta välitä, mutta omistaja ei kovin mielellään mene tuonne syksyiseen harmauteen. Etenkin, kun minulle sattui tässä yhtenä päivänä mukavasti sillä tavalla, että Kiira kiskaisi minut vesilätäkköön, koska näki muka jotain mielenkiintoista tien toisella puolella. Kylläpä on ihanaa omistaa koira! Ja Kiira vielä kehtasi nauraa päälle. Ja ennen kuin kysytte, kyllä, Kiira osaa nauraa. Ja kyllä, Kiiralla on erittäin ilkeä huumorintaju.

Muistavatko kaikki vielä tarinan isosta ja pienestä nakertajasta? Kiiran ilkeä huumorintaju tulee toki myös erittäin hyvin esiin siinä, että se yhtenä aamuna söi parhaan kenkäni ja tuli vielä pudottamaan sen päälleni sänkyyn. Ilta oli venähtänyt vähän pitkäksi, joten nukuin tavallista myöhempään, mikä ei tietenkään tälle belgitytölle sopinut. Se kosti syömällä aamupalaksi Espritin kenkäni. Ja, kyllä, se nauroi jälleen kerran.

Olemme me kuitenkin jotain saaneet Kiiran kanssa tehtyä vaikka sää onkin ollut meitä vastaan. Esimerkiksi tuolla Kytöpuiston koirapuiston vieressä on treenikenttä, jonne oli tässä yhtenä päivänä jätetty tokoeste levälleen. Minä päätin sitten mennä kokeilemaan sitä Kiiran kanssa. Kiira on kerran ennen elämässään nähnyt tokoesteen ja silloin ikää taisi pennulla olla mittarissa viisi kuukautta. Muistan sheipanneeni Virikkeen kurssilla Kiiralle tuon liikkeen. 

En toisin sanoen odottanut kummoistakaan Kiiralta, mutta ajattelin ihan huvin vuoksi kokeilla miten hyppyliike oikein sujuisi. Seuruutin Kiiran esteelle ja käskin sen sivulle. Sitten minä vain kokeilin sanoa hyppy. Hetken Kiira ihmetteli, mutta sitten se vain loikkasi esteen yli, kääntyi sen takana ympäri ja pysähtyi seisomaan katse minuun. Olin tyrmistynyt. Käskin sen sitten seisoa paikallaan seiso -käskyllä ja kävelin edelleen tyrmistyneenä esteen ympäri Kiiran luokse. Tätä viimeistä osaa onkin harjoiteltu jonkin verran, ja Kiira pysyi oletetusti kyllä seisoma-asennossa odottamassa minua vierelleen, mutta tuota hyppyä ei oikeasti ole tehty kertaakaan yli puoleen vuoteen. 

Siis aivan uskomatonta! Miten Kiira voi muistaa yli puolen vuoden takaa sen yhden ainoan kerran, jolloin minä sheippasin tämän liikkeen sille, enkä muistaakseni edes saanut siitä sujuvaa silloin. Miten se voi osata? Miten se voi muistaa? Miten se voi yleistää? Minulla taitaa vain olla maailman paras koira. Siis... vau. Tämä tosiaan oli minulle taas muistutus siitä kuinka operantti ehdollistaminen ja positiivinen vahvistaminen vain kerta kaikkiaan ovat parhaita mahdollisia koulutustapoja. Koira todella oppii tekemään tempun ja toistaa oppimansa mielellään. 

Tänään tokotunnilla kokeilimme hyppyä uudestaan. Hetken Kiira ihmetteli estettä ja tarjosi sen huitomista tassulla ja sen kiertämistä, mutta lopulta se ymmärsi kyllä mitä siltä halutaan. Fiksu koira! Kyllä me tuosta hypystä varmaan aika pian saamme sujuvan liikkeen. Sillä aikaa minä opettelen naksuttamaan oikeasti asiasta eli siitä, että se todella seisoo esteen takana, enkä siitä, että se steppailee esteen takana. Minun on yhä edelleen todella hiottava tarkkuuttani. Kiira on niin nopea.

2 kommenttia:

  1. Muistan havahtuneeni Sonyn ollessa juuri noin Kiiran ikäinen tuohon samaan kuin sinä esteellä. Oltiin joskus kokeiltu jotakin liikettä ja seuraavan kerran kokeiltiin kuukausien päästä, Sony teki kuin vanha tekijä ja minä pällistelin ihmeissäni. Edelleen pätee uusien asioiden kohdalla se että ensin kokeillaan, sitten jätetään hautumaan ja sitten kokeillaan uudestaan -hyvin toimii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiksuja eläimiä! :D Ihan käsittämätöntä miten helposti niille jääkin lihasmuistiin kerran opetellut liikkeet. Joskus ehkä pitäisi ihan tarkoituksella vain pitää joidenkin liikkeiden kohdalla taukoa ja kokeilla myöhemmin uudestaan

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.