4. lokakuuta 2012

Rotujalostuksen ongelmat

Rotukoirien jalostaminen on noussut viime akoina pinnalle koiraharrastajien välisissä keskusteluissa. Ajattelin siksi itse kertoa oman mielipiteeni asiaan. Tuota tietoa kun on tullut haettua jonkin verran alan kirjallisuudesta. Tämän pikkuartikkelin minä kirjoitin pääasiassa Elina Paakkalan maisteritutkielmaan ja Katariina Mäen artikkeleihin viitaten, sillä molempia on saatavilla elektronisessa muodossa. Suosittelen ihmisiä myös lämpimästi tutustumaan Raymond Coppingerin artikkeileihin, joita löytyy myös suomennettuna Sanasillan julkaisemana. 

Erilaisia koiratyyppejä on ollut havaittavissa ainakin 5000 - 4000 vuoden ajan. [1] Rotukoirien intensiivinen jalostaminen aloitettiin kuitenkin vastan 1800-luvulla rekisterikirjojen ja koiranäyttelyiden syntymisen myötä. [2] Kansallisvaltioiden syntyminen ja nationalismiaatteen leviäminen lienevät vaikuttaneen oleellisesti koirarotujen jalostamiseen. Jokainen maa on halunnut säilyttää oman paikallisen koiratyyppinsä erityispiirteet ja luoda näin ollen oman kansallisen rotunsa. Tällaisia esimerkkejä ovat toisiaan todella paljon muistuttavat hollanninpaimenkoira, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira.

Rotukoirien rekisterit ovat tänä päivänä pääasiassa suljettuja. Samalla usea rotu koostuu hyvin pienestä koiramäärästä, mikä on väistämättä johtanut geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen. [3] Tilannetta ei helpota se, että koko ajan rotuja jaetaan entistä pienempiin osiin koon, värin tai karvanlaadun mukaan. Esimerkiksi belgianpaimenkoiran eri muunnoksia ei saa risteyttää keskenään ilman erillistä lupaa. Geenivariaatiota vähentää entistä enemmän se, että rodut jaetaan usein käyttötarkoituksen mukaan eri linjoihin, eikä näiden linjojen välillä tapahdu kovinkaan paljon risteytymistä. Aikanaan suosittu linjasiitos ja matadoriurosten käyttö ovat myös pienentäneet geenipoolia oleellisesti. [4] 

Rotukoirien nykytilanne on useiden mikrosatelliitteja vertailevien DNA -tutkimusten mukaan huono. [5] Suljetut roturajat ovat aiheuttaneet populaation sisäisen geenivaihtelun vähentymisen eli sukusiitosasteen lisääntymisen. Sukusiitoksessa koiralla on suurempi todennäköisyys periä jonkun lokuksen resessiiviset alleelit kuin mitä sillä olisi ilman sukusiitosta. [6] Sukusiitos tuo toisin sanoen esiin kaikenlaisia piileviä sairauksia. Sukusiitos on muillakin tavoin johtanut rodun elinvoimaisuuden vähentymiseen. Sisäsiitos aiheuttaa lisääntymisongelmia; esimerkiksi siemennesteen heikentymistä, pentukuolleisuuden lisääntymistä ja pentukokojen pienenemistä. [7] On myös tutkittu, että sukusiitos johtaa koon vähittäiseen pienenemiseen ja henkisten kykyjen alenemiseen. [8] 

Useat rodut kärsivät kavenneen geenipoolin takia erilaisista rakenteellisista ongelmista ja perinnöllisistä sairauksista. Tavallisimpia sairauksia ovat syöpä, sydänvika ja lonkan kasvuhäiriöt. [9] Ihminen on myös jalostuksella luonut rotuja, joiden rakenne estää niitä lisääntymistä normaalista, tuottaa koiralle hengitysvaikeuksia, vaikeuttaa niiden liikkumista ja aiheuttaa suuria iho-ongelmia. [10] 

En ole aivan varma rikastuttaako tällaisten rotujen olemassaolo todella koiraa lajina vaikka muuten lajin monimuotoisuus on mielestäni säilyttämisenarvoinen asia. En toisin sanoen ole rotukoiravihaaja. Kannatan kuitenkin sydämeni pohjasta roturisteytyksiä, rotuunottoja ja sekarotuisten kasvattamista. En myöskään panisi lainkaan pahakseni vaikka moni määrältään pieni koirarotu laitettaisiin yhteen. Sisarrodut voisi minun puolestani yhdistää.

Toinen mistä olisi erittäin paljon hyötyä rotukoirien tämänhetkiselle tilanteelle on se, että tehollista populaatiokokoa lisättäisiin eli jalostuksessa alettaisiin käyttämään mahdollisimman montaa rodun edustajaa. [11] Pidän tärkeänä sitä, että mahdollisimman monia terveitä ja hyväluonteisia koiria käytettäisiin jalostukseen, eikä vain niitä joilla on paljon tuloksia esimerkiksi näyttelyistä. Hyviä koiria karsitaan tänä päivänä pois jalostuksesta aivan turhan paljon. [12]

Seppo Turunen tuomitsee koirarodut täysin. Hänen mukaansa parasta mitä koiralle voisi lajina tapahtua, on se, että koiranäyttelyt kiellettäisiin. Hänen mukaansa juuri koiranäyttelyt ovat ajaneet koirat niiden nykyiseen tilaan. Ihmisen halu luoda tietyn näköisiä koiria onkin ollut erittäin suuri syy siihen, että usea koirarotu kärsii kaikenlaisista perinnöllisistä sairauksista. [13] Lyttykuonon, roikkuvien ihopoimujen ja pienen koon ihannointi ovat esimerkiksi tällaisia ulkonäköasioita, jotka väistämättä ovat johtaneet sairauksiin.

Moni onkin alkanut olla sitä mieltä, että koiravalinnoissa meidän tulisi suosia pitkäjalkaisia, pystykorvaisia ja pitkäkuonoisia mielellään sekarotuisia koiria. En jaa tässä täysin hänen mielipidettään, mutta en voi oikein kiistää sitä, ettei hänen sanoissaan olisi totuudensiemen. Usea koirarotu ei omasta mielestäni muistuta enää koiraa lainkaan, ja on sanomattakin selvää, että sellainen rotu kuin esimerkiksi shar pei kärsii valtavien ihopoimujensa aiheuttamista sairauksista. 

Pidän kuitenkin koiran monimuotoisuutta rikkautena. Usein keskusteluissa esiin tullut ajatus tyyppikoirista ei tämän takia ole mielestäni lainkaan huono. Siinä koiraodut jaettaisiin erilaisiin rotutyyppeihin kuten esimerkiksi paimenkoiriin, metsästyskoiriin, vinttikoiriin jne. Näin pystyisimme säilyttämään koirien ominaisuuksiin liittyvät erilaisuudet ilman tiukkojen roturajojen aiheuttamaa kapeaa geenipoolia. 

Pidän itse koiran monimuotoisuutta säilyttämisen arvoisena, joten en missään nimessä menisi heittämään kaikkia rotuja romukoppaan, mutta en kuitenkaan ole rotujen jalostamiseen kovinkaan tyytyväinen tällaisenaan. Geenivaihtelu on aivan liian pientä monella rodulla ja usea rotu on jalostettu rakenteeltaan sairaaksi. En myöskään näe yhtään järkevää syytä siihen minkä takia roturisteytyksiä ei voisi tehdä enemmänkin tai minkä takia muutamia selkeitä sisarrotuja ei voisi yhdistää toisiinsa. Sukusiitoksen aiheuttamat sairaudet ovat kuitenkin ilmeisiä.

[1] [2] [3] Björnerfeldt, Susanne; Hailer, Frank; Nornand, Maria & Vilà, Carles. Assortative mating and fragmentation within dog breeds. BMC Evolutionary Biology 2008. http://www.biomedcentral.com/1471-2148/8/28 (katsottu 3.10.2012)
[4] [5] [9] Turunen, Seppo. Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Gaudeamus 2011.
[6] [7] Paakala, Elina. Kymmenen koirarodun perinnöllinen monimuotoisuus. Helsingin yliopisto 2012. Maisteritutkielma. http://hdl.handle.net/10138/26147 (katsottu 3.10.2012)
[8] [11] Mäki, Katariina & Ekman, Tarja. Terveempien koirarotujen puolesta - sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta vastaan. 2003. http://www.koiranjalostus.fi/files/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/terveempien_koirarotujen_puolesta.pdf (katsottu 4.10.2012)
[10] Nousiainen, Anu. Susi syntyessään. Helsingin sanomien kuukausiliite 5/2010. http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/arkisto/2010/05/ (katsottu 4.10.2012)
[12] Mäki, Katariina. Sukulaisuussuhteesta sukusiitokseen. 2000. http://www.koiranjalostus.fi/files/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/sukulaisuussuhteesta_sukusiitokseen.pdf (katsottu 4.10.2012)
[13] Sundgren, Per-Erik. Epäterveistä kaunisihanteista syntyy sairaita koiria. Sveriges landbruksuniversitet 1995. Kääntänyt Marjamäki, Heljä 2000. http://www.koiranjalostus.fi/files/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/sundgren.pdf (katsottu 4.10.2012)

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.