2. lokakuuta 2012

Nyt on syksy



































Lisää kuvasia kiharagalleriassa.

Syksy on tosiaan nyt saapunut. Sen huomaa jatkuvasta vesisateesta ja kylmenneistä ilmoista. Nykyään joutuu pukeutumaan ihan tosissaan mikäli tahtoo lähteä pitemmälle kävelylle koirien kanssa. Kumisaappaat ovat myös kova sana, sillä metsät tulvivat tähän aikaan vuodesta, eikä siellä voi kävellä. Kurjaa. Minä en pidä syksystä kaikista kauneista syysväreistä huolimatta.

Päätin myös eilen, että nyt on tämän vuoden viimeiset uinnit uitu. Säät alkavat olla sen verran kylmät. Kiirasta on todella tullut kesän aikana erinomainen uimari vaikka vieläkään se ei omasta mielestään voi mennä uimaan kuin vain tutuissa paikoissa. Vieraat paikat ovat epäilyttäviä. Eihän sitä tiedä minkälaisia mörköjä pinnan alla voi olla.  

Vielä eilen ja tänään tosiaan kävimme Haarajoen minilätäköllä kokoonpanolla Kiira, Neira ja Samba ja seuraavana päivänä kokoonpanolla Kiira, Neira, Samba ja Prinssi. Siellä Kiira sai noutaa keppejä vedestä pentujen painiessa rannalla. Kiiran kun päästi painiin mukaan, ei se muuta tehnyt kuin kiusasu Sambaa, eikä tuon draamakuningattaren kiljumista jaksa kukaan kuunnella. Samba tosiaan alkoi kiljua joka kerta Kiiran juostessa sitä kohti.

Samsoniitti on ollut minulla hoidossa melko paljon viime aikoina. Olenkin päässyt nyt kunnolla tutustumaan tuohon pentuun ja hiljalleen siihen myös alkaa ihan todenteolla kiintyä. Samba on pieni pippurinen sylikoira. Päivät pitkät se riehuu ja huutaa kunnes lopulta yliväsyneenä sammuu syliin nukkumaan mitä eriskummallisimpiin asentoihin. Silloin se on maailman hellyyttävin otus. Muina aikoina se on... riiviö. 

Samba on herkkä draamakuningatar, joka kiljuu kovalta ja korkealta aina, kun jotain ikävää tapahtuu tai voisi tapahtua. Se kiljuu korvakarvoja nypittäessä, se kiljuu pudotessaan sohvalta, se kiljuu jäädessään melkein muiden koirien jalkoihin ja se kiljuu välillä ihan muuten vain saadakseen huomiota. Samsam on herkkä koira, mutta pehmeäksi sitä ei voi sanoa, sillä vaikka se kuinka inisee ja vikisee kompuroidessaan, ei se epäröi syöksyä uudestaan leikkiin.

Samsoniitilla on myös melko tavalla temperamenttia. Se on vilkas ja terävä. Se tulistuu herkästi kesken leikin ja se alkaa suutuspäissään rähistä. Omaansa Samba puolustaa tulisen kiukkuisesti. Todisteena tästä minulla on haava kädessäni, koska otin väkisin Samban suusta sen löytämän roskan. Saalisviettiään tuo on tosin jo oppinut kanavoimaan ihmisten käsien sijasta leluihin.

Olen kuitenkin melko varma että tästä kehittyy aivan mahtava koira. Olen vain iloinen siitä, että tytöltä löytyy luonnetta. Se ei tosiaan ole pentu helpoimmasta päästä. Samba ei kuitenkaan myöskään tunnu pelkäävän yhtään mitään. Se pöhähtelee kyllä kuullessaan ja nähdessään vieraita asioita (esimerkiksi pakettiauto tai postilaatikko) mutta se ei pelkää ääniä, alustoja, ihmisiä, koiria tai oikeastaan mitään muutakaan. 



4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.