25. lokakuuta 2012

Koirapuistoilu - Hyvästä vai pahasta?

Olen tosiaan viime aikoina käynyt melko paljon koirapuistossa katsomassa kuinka koirat leikkivät keskenään. Olen seurannut erittäin tarkkaan Kiiran tekemisiä ja pohtinut samalla onko tällainen vieraiden koirien kohtaaminen enemmän hyvästä vai pahasta. Luinkin tätä aihetta käsittelevän artikkelin Käydäkö vai eikö käydä? Koirapuistoilun viehätys ja vaarat (Canis 5/2012).

Koirapuistossa käy monenlaisia koiria; eri tavalla leikkiviä koiria, eri näköisiä koiria ja eri rotuisia koiria. Kun tähän vielä lisää sen, että koirat eivät välttämättä ole omistajiensa hallinnassa ja koirien annetaan kiihtyä leikin varjolla, on erittäin todennäköistä, että kemiat menevät ristiin. Usein koirapuistossa törmää myös sellaisiin koiriin, joiden sosiaaliset kyvyt ovat syystä tai toisesta huonot.

Pienen pennun sosialisoimiseen koirapuistot eivät mielestäni ole kovinkaan hyvä paikka. Siellä on mahdoton kontrolloida millaisia kokemuksia pentu saa. Puistossa olevat vieraat koirat saattavat joko olla huonosti sosialisoituja tappelupukareita, tai erittäin sosiaalisia, mutta huonot leikkitavat omaavia, koiria. Pennun saamiin kokemuksiin ei toisin sanoen voi vaikuttaa mikäli se kohtaa omistajallekin täysin vieraita koiria. Koirapuistoon kun voi tulla kuka tahansa.

Yksi ärsyttävimmistä piirteistä koirapuistossa on se, että koirien annetaan leikkiä toistensa kanssa ihan miten tahansa. Koirien annetaan juosta, jahdata ja painia kunnes ovat aivan kiihdyksissä. Kiihtyneet koirat alkavat herkemmin tapella. Mainitsemani artikkeli ehdottikin, että koiran voisi lenkittää ennen koirapuistoon menemistä, jotta energiaa riehumiseen ei olisi niin paljon.

Ei koirien muutenkaan pidä antaa leikkiä ihan miten tahansa - etenkin vieraiden koirien kanssa tällaisesta syntyy herkästi riitoja. Rajut leikit sopivat kyllä tuttujen koirien välillä, mutta vieraan koiran kanssa olisi koiran opittava leikkimään rauhallisemmin. Moni koira ärsyyntyy leikkitoverin jatkuvasta haukkumisesta tai rajuista päälle hyppimisestä. Jos oma koirasi härnää muiden koiria, ohjaa sen tekemine johonkin muuhun tai poistu puistosta.

Koirien käytökseen ei muutenkaan aina ymmärretä puuttua. On toki luonnollista, että koirat astuvat toisiaan, mutta ei sitä silti tarvitse sallia. Turha koiralle on karjua, jos astuu toveriaan, mutta sen voi ohjata muuhun tekemiseen. On myös luonnollista, että koirat puolustavat resurssejaan, joten älkää ihmiset heittäkö ahtaassa koirapuistossa palloja tai keppejä.

Kiira ei suinkaan ole tullut kaikkien koirien kanssa toimeen vaikka onkin leikkinyt hämmästyttävän hyvin eri kokoisten ja näköisten koirien kanssa. Joidenkin nuorempien narttujen kanssa Kiiralla on ollut ongelmia. Se on irvistellyt ja ärähdellyt. Hieman Kiiralla on mys tapana ärsyttää leikkikavereitaan haukkumalla ja näykkimällä. Pistän tämän nuoruuden piikkiin. Kiira on myös päässyt harjoittamaan tätä käytöstä hieman turhan paljon Prinssin kanssa - Prinssihän aina kääntyy ajamaan Kiiraa takaa Kiiran haukkuessa sitä leikkimään. 

Jatkossa minä aion puuttua Kiiran käytökseen enemmän. Koiran voi käskeä rauhoittumaan sen kiihtyessä liikaa. Kiiralla kun on belginä tapana kiihtyä aika kovasti jahtausleikeistä. Aion kuitenkin yhä käydä koirapuistoissa, tosin sellaiseen aikaan, kun siellä ei ole kovinkaan paljon koiria. Tuollaiselle teinille tekee kuitenkin mielestäni hyvää tavata paljon uusia koiria ja tuttuja kaverikoiria vain ei ole tarpeeksi täyttämään tätä tarvetta.

Mitä mieltä te olette? Oletteko tykänneet käydä koirienne kanssa koirapuistoissa vai tapaatteko mieluummin tuttuja koiria muualla? Entä kannattaako koirien keskinäisiin väleihin puuttua?

Kytöpuisto
Kytöpuiston koiria

Kytöpuiston koiria
Kytöpuiston koiria

12 kommenttia:

  1. Mä en oo hirveesti mitään koirapuisto ihmisiä, johtunee varmaan siitä että täällä on niin surkee puisto eikä siellä ketään käy. Muuten olen aika samoilla linjoilla sun kanssa.

    Elmolla on vähän jännä leikkityyli ja yleensä vahdin kenen kanssa sen laskee leikkimään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pk-seudulla on todella paljon koirapuistoja, joten valinnanvaraa on todella paljon. Onneksi. Tykkään itse käydä suurimmissa ja syrjäisemmissä puistoissa. Sellaisissa joissa on tilaa siirtyä kauemmas ikävistä koirista.

      Poista
  2. Mä meen törkeesti aina tappeluihin väliin oman terveyden nojalla. Mut täällä Helsingissähän on se tapa että koirapuisto on koiran _ainoa_ aktiviteetti ja sitten niitä tappeluita onkin... Huuuh o_o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kerran mennyt koiratappelun väliin ja tuloksena tikit kädessä. Ei kannattaisi mennä. Ei sitä silti itselleen mitään voi, kun oma koira on pulassa, sitä vain vaistomaisesti menee väliin.

      Poista
  3. Koirapuistossa käydään, mutta vain tuttujen koirien kanssa, koska en luota siihen että oma uros tulisi kaikenkarvaisten kanssa toimeen ja olen mieluummin liian varovainen kuin uhkarohkea.
    Puutun oman koirani "huonoon" käytökseen puistossa,sen ei saa jahdata ylenpalttisesti eikä kukkoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen mieluummin aina varovainen. :D Vielä ei Kiira ole joutunut kunnon tappeluun. Toivottavasti niiltä vältytään jatkossakin.

      Poista
  4. Kokemuksesta lisäten myös mm. nenäpunkit, täit jne. vaihtavat mielellään kantajaa juuri noissa koirapuistoissa. Me käytiin pentu-nuoruus aika tosi paljon koirapuistossa ja varmasti sosiaalinen oppi on osittain sieltä peräisin -yleensä kun koirat osaavat ottaa pennun paremmin vastaan kuin aikuisen jolloin jo sukupuolikin vaikuttaa. Sen jälkeen kun uros ja toinenkin hyökkäsi Sonyn kimppuun olen itse tullut aremmaksi ja varovaisemmaksi, nykyään olen sitä mieltä että koira varmasti pysyy onnellisena kun saa leikkiä omien kavereidensa kanssa, uudet tuttavuudet näin aikuisiällä voivat olla enemmänkin stressaavia etenkin sellaisessa ahtaassa puistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin nuoruusvaiheessa uskonkin Kiiran hyötyvän koirapuistoilusta. Se on henkisesti aivan pentu. Katsotaan muuttavatko nämä ensimmäiset juoksut Kiiran suhtautumista muihin koiriin.

      Poista
  5. Itse kävin ennen paljonkin koirapuistossa. Silloin Jehna vielä leikki paljon toisten koirien kanssa, mutta nykyään tilanne on mennyt siihen, ettei se telmi enää kuin muutaman tutun koiran kanssa. That's why me käydään koirapuistossa ainoastaan ruuhkattomina aikoina tuttujen koirien kanssa. :-) Herkkänä paimenena Jehna alkaa vaan paimentaa vierasta koiralaumaa. Ongelmiin en itse koskaan koirapuistossa joutunut, sillä Jehna on todella herkkä alistumaan toisille (varsinkin isommille) koirille.

    Koirapuisto voi olla hyväksi tietynlaisille koirille, mutta kyllä joskus huomaa koirien stressaantuvan vieraiden koirien paljoudesta. Mulla oli tapana karata puistosta aina siinä vaiheessa, jos puistoon tuli himppusen epäilyttävää sakkia tai puisto alkoi olla melkoisen täynnä. Meidän Kemin koirapuisto tosin on iihanan tilava, mutta yllättävän hyvin ne koirat kuitenkin sumpussa siellä tahtoo pyöriä. :D Minun tekemä huomio on se, että mitä enemmän puistossa on koirapopulaa, sitä helpommin syntyy tappeluita ja rähinöitä.

    Koirapuisto on mainio ja ihana keksintö, mutta sitä pitää muistaa käyttää oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kun monta vierasta koiraa kohtaavat toisensa, syntyy todella herkästi riitoja. :/

      Poista
  6. Hei! Törmäsi blogiisi, kun etsin tietoa koirien leikkitavoista. Millainen leikkijä Kiira nykyään on? Erityisesti tämä jäi kiinnostamaan, koska arvelet että osa käytöksestä menee nuoruuden kiihkeyden piikkiin. Tämä nimittäin kuulostaa ihan omalta koiraltani, joka on alle kaksivuotias paimen ja henkisesti vielä kakara. Se härkkii väsymättömästi muita jahtaus-juoksuleikkeihin, ja varsinkin vanhemmat ja arvokkaammat koirat eivät tällaista jaksa. Siksi olen aika valikoiva leikkiseurasta, tietenkään myöskään pienten koirien kanssa en uskalla antaa leikkiä (jollei vastassa ole yhtä rämäpää esim. terrieri). Toisaalta se myös säikähtää ja jopa luikkii karkuun, jos toinen koira onkin äkäinen, eli mikään "minäpä olenkin maailman vahvin"-luonne se ei ole. Onko meillä toivoa? :) Oppiiko kiihtyvä koira aikuistuessaan huomioimaan muita paremmin?

    Ja tosiaan mieluummin käydään tuttujen koirien kanssa leikkimässä juuri em. syystä. Koskaan ei tiedä, miten vieraiden kanssa sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Itse asiassa Kiira on kyllä rauhoittunut leikkimisessään, mutta ei toisten koirien härkkiminen täysin pois ole jäänyt. Ilmeisesti todella tyypillinen leikkimistapa kiihkeiden paimenrotujen parissa tämä rasittava härkkiminen. Tiedän monia joiden koirilla se on ongelmana. :/ Joka tapauksessa nykyään itse pyrin siihen, että aina kun leikki menee minun makuuni liian kiihkeäksi, kutsun Kiiran luokseni, ohjaan tekemään muuta tai otan hetkeksi viereeni rauhoittumaan. Se härkkiminen on itseään palkitsevaa, ja mitä enemmän koira sitä pääsee harjoittamaan, sitä vahvemmaksi käytös tulee. Eli vaikka iän myötä sinunkin koirasi varmasti rauhoittuu, en luottaisi pelkästään siihen vaan lähtisin estämään tämän härkkimisen toteuttamista. Sen lisäksi varmaan kannattaa leikkiä sellaisten koirien kanssa joiden seurassa tätä käytöstä ei tapahdu (näin kivempi leikkityyli vahvistuu).

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.