5. lokakuuta 2012

Mistä koiran ja ihmisen suhde sai alkunsa?

En tiedä olenko ainoa, joka katsoessaan omaa koiraansa pohtii kuinka ihmeellinen suhde ihmisellä on koiran kanssa ja kuinka uskomattoman tärkeäksi tuo hännänheiluttaja voi omistajalleen tulla. Tuo suhde ihmisen ja koiran välillä on täysin korvaamaton. Minä huomaankin usein miettiväni koska, missä ja kuinka tällainen yhteiselo kahden eläinlajin välillä on saanut alkunsa.

Ikävä kyllä tieteelliset tutkimukset eivät ole vielä osanneet kertoa tarkkaan kuinka tämä yhteiselo koiran ja ihmisen välillä on alkanut. Koiran esihistoria on yhä suurimmaksi osaksi pimeyden peitossa, sillä koiraa on tutkittu hämmentävän vähän vaikka se on niin oleellinen osa ihmisen kulttuurihistoriaa. Viime vuosikymmenien arkeologiset ja biologiset tutkimukset ovat kuitenkin valottaneet koiran syntyhistoriaa jonkin verran.

Koiran (canis lupus familiaris) arvellaan polveutuneen harmaasudesta (canis lupus). Aikaisemmin on esitetty teorioita, joiden mukaan koiran esi-isinä saattaisi olla myös muita canis -suvun lajeja, mutta nämä teoriat eivät tänä päivänä saa kauheasti kannatusta tutkijoiden parissa. Koiran ja suden geenit ovat lähempänä toisiaan kuin yhdenkään muun koiraeläimen geenit vaikka toki kaikki canis -suvun jäsenet pystyvät lisääntymään keskenään. On näin ollen mahdollista, että koiraan on sekoittunut myöhemmin muiden koiraeläinten geenejä.

Missä koira sitten domestikoitui? Peter Savolainen on ehdottoanut koiran alkukodiksi Jangtse -jokea, sillä hänen tutkimusryhmänsä havaitsi tuon alueen koirissa olevan enemmän geneettistä vaihtelua kuin muualla maailmassa. [1] Robert K. Waynen tutkimuksen mukaan koiran perimä muistuttaa puolestaan eniten Lähi-idän suden perimää, mikä ensinäkin todistaisi koiran polveutuvan todellakin sudesta ja toiseksi vihjaisi koiran alkukodin sijaitsevan Lähi-idässä. [2] Varmaa tietoa koiran alkukodista ei toisin sanoen ole vielä saatu. 

Tutkimusta hankaloittaa se, että koira on saattanut myöhemmin levitessään laajemmalle Eurooppaan risteytyä uudestaan suteen. [3] Ei myöskään pidä sulkea pois sitä mahdollisuutta, että sudesta on kehittynyt koiramainen eläin useassa paikassa, mutta nämä suvut ovat sittemmin kadonneet ja vain yhdestä on polveutunut tuntemamme koira.  Tällä hetellä tutkijat vaikuttaisivat olevan aika varmoja siitä, että tämän päivän koirapopulaatio polveutuisi yhdestä ja samasta susikannasta. [4]

Arkeologit ovat löytäneet runsaasti koiran luita ihmisasutusten läheltä 10 000 – 16 000 vuoden takaa. Tämä ajoittaisi koiran domestikaation samoihin aikoihin viimeisen jääkauden päättymisen kanssa. Kuitenkin tätä varhaisempiakin löytöjä susien luista ihmisasutusten lähettyviltä on löydetty. Susien arvellaan liikkuneen ihmisten lähettyvillä jo niinkin varhain kuin 300 000 vuotta sitten. [5] Sen sijaan varhaisin selkeä löytö koiran luista lienee 30 000 vuoden takaa. [6] Itse tulkitsisin nämä löydöt siten, että koira olisi alkanut kesyyntyä sudesta ainakin jossain määrin jo siinä vaiheessa, kun ihminen vielä eli metsästäjä- ja keräilijäyhteisöissä. Olettaisin varsinaisen domestikaation tapahtuneen kuitenkin neoliittisen vallankumouksen aikoihin. 

Selkeitä muutoksia luiden rakenteesta on löydetty vasta 15 000 vuoden takaa. [7] Domestikaation myötä koira koki paljon rakenteellisia muutoksia – esimeriksi sen hampaat muuttuivat ja koko pieneni sen sopeutuessa uudenlaiseen elämäntyyliin ihmisen rinnalla. Uusimmat tulkinnat väittävätkin, että susi olisi itsekseen hakeutunut metsästävien ihmisten seuraan, sillä susi ja ihminen metsästävät hyvin samalla tavalla. On myös oletettu suden siirtyneen käyttämään hyväkseen ihmisasutusten lähettyville ilmestyneitä tunkioita. [8] Nämä ihmisten läheisyyteen uskaltautuneet sudet pääsivät lisääntymään ja periyttivät siten tätä ominaisuutta eteenpäin. 

Tämän teorian puolesta puhuisi se, että vaikka susikin tarvittaessa syö kasvikunnan tuotteita, on koira selkeästi sekasyöjä suteen verrattuna. Toinen teoriaa puoltava huomio on se, että yhä edelleen villinä elävät koirat, eli ns. kyläkoirat, elävät yhä tässä samassa ekologisessa lokerossa. Koirat ovat pääasiassa ihmisasutusten roskiksien tonkioita. Koirat ovat toisin sanoen yhä tänäkin päivänä sopeutuneet saamaan pääasiallisen ravintonsa ihmisten jätteistä. [9]
 
Noin 10 000 eaa. elettiin maailmassa muutoksen aikaa. Viimeinen jääkausi oli päättymässä ja siihen liittynyt ilmastonmuutos vei usean eläimen sukupuuttoon. Ihminen sopeutui tähän muutokseen siirtymällä metsästäjä-keräilijäyhteisöstä maanviljelyyn. Myös koiralle löytyi tässä maanviljelyyn ja karjatalouteen painottavassa yhteiskunnassa aivan uudenlainen paikka. Koiraa alettiin käyttää talojen vartioimiseen, eläinten paimentamiseen ja riistan metsästämiseen. Tämä selittääkin minkä takia juuri näiltä ajoilta on löytynyt niin paljon enemmän koiran luita ihmisten asutusten läheisyydestä. Suurin piirtein näihin aikoihin voimme toisin sanoen olettaa ihmisen aloittaneen koiran jalostamisen omiin käyttötarkoituksiinsa. 

Tämän käsityksen mukaan susi kesyyntyi itsenäisesti. Usein kuultu teoria koiran – ja muidenkin kotieläinten – domestikaatiosta on se, että ihminen otti huostaansa sudenpennun, jonka hän sitten kesytti. [10] Noista kesytetyistä susista olisi sittemmin polveutunut koirakantamme. Tämä tuskin kuitenkaan pitää paikkaansa, sillä kesytetty susi ei ole sama asia kuin koira, eikä otollinen sosiaalistumiskausi päättyy sudenpennuilla jo muutaman viikon jälkeen. [11] Sen jälkeen sudet ovat jo liian arkoja sopeutuakseen täysin ihmisyhteisöihin. Miten tällainen arka eläin olisi edes saatu lisääntymään niin stressaavassa ympäristössä? [12] 

Vallitseva uskomus on tällä hetkellä se, että susi on kesyttänyt itse itsensä sopeutumalla elämään ihmisyhteisöjen vierellä ihmisten jätteitä hyväksi käyttäen. Muuten koiran esihistoria on edelleen hyvin sepäselvää ja ristiriitaista. Uusia tutkimustuloksia tulee koko ajan, eikä tulosten sovittaminen yhteen ole mitenkään yksinkertaista. [13] Koiran ja ihmisen suhde ulottuu todella pitkälle. Onkin melko hämmentävää havaita miten vähän tätä suhdetta on tutkittu. Koiralla on ollut kautta historian merkittävä paikka ihmisen kulttuurissa.

Linkkilista:

___________________________________________

[1] [2] [4] [6] [12] [1] Raevaara, Tiina. Koiraksi ihmiselle. Teos 2011.
[3] Lobell, Garrett A. & Powell, Eric. More than Man’s Best Friend. The Archaeological Institute of America 2010. www.archaeology.org/1009/dogs/ (katsottu 4.10.2010)
[5] [7] [9] Kaimio,Tuire. Koiran käyttäytyminen. WSOY 2007.
[8] [10] [11] Coppinger, Raymond & Coppinger, Lorna. Artikkeli Miksi koiraa kannattaa tutkia? 1999. Teoksessa: Koira? Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta. Sanasilta 2005.

2 kommenttia:

  1. Aiheeseen liittyen, yksi kaikkien aikojen parhaimmista lukemistani kirjoista on Tiina Raevaaran Koiraksi ihmiselle joka osaltaa avartaa näkemystä koiran domestikaatiosta ja siitä miksi näin saattoi tapahtua, ellet ole lukenut kys. kirjaa niin suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjan lukenut, ja minun on pitkään pitänyt tehdä tänne blogiin siitä arvostelukin, sillä se on myös omasta mielestäni todella hyvä. :D Suomeksi ei ikävä kyllä taida kovin montaa koiran historiaa käsittelevää teosta olla.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.