16. syyskuuta 2012

Oon kuningas mä huomisen...




Kävimme tänään kertaamassa vanhoja tokojuttuja Prinssin kanssa. Se muisti yhä suurimman osan vanhoista liikkeistä vaikka niitä ei olla tehty aikoihin. Seuruu oli väljää ja jäävät unohtuneet mutta paikallaan se pysyisi vaikka maailman tappiin asti ja kaukokäskyt toimivat kuin unelma. Kuten aina ennenkin suurin häiriö Prinssille olivat ympärillä lentelevät lehdet.

Minun täytyykin ruveta kertaamaan Prinssinkin kanssa näitä vanhoja juttuja. Se on rauhoittunut sen verran, että nyt se varmaan jaksaisikin keskittyä taas työskentelyyn. Tuossa viime talvena murrosiän kynnyksellä se oli ihan mahdoton. Kiihtyi ylikierroksille aivan kaikesta. Saalisviettinen otus.

Liikkeestä maahanmenon Prinssi osasi joskus todella hyvin. Nyt se ei oikein ottanut sujuakseen ellen itse hidastanut reilusti nopeuttanut käskyn ajaksi. Prinssi myös nousi seisomaan palatessani sen luokse. Samoja ongelmia kuin Kiiran kanssa. Seuruussa Prinssi on koko ajan hieman liian kaukana niin kuin Kiirakin. Ohjaajani tänään kurssilla huomautti, että nojaan koiraa kohti koko ajan, joten ehkä molemmat väistävät siksi. En oikein millään meinaa saada tiivistä seuruuta tehtyä.

Prinssin ohjaaminen eroaa Kiiran ohjaamisesta monella tavalla. Ensinäkin Prinssi on kiihkeämpi ja innostuessaan saattaa herkästi alkaa näpsiä sormia tai säntäillä lehtien perään. Toiseksi Prinssiä on huomattavasti vaikeampi motivoida. Kiiran kanssa suurimmat ongelmat ovat aivan mielettömän nopea ketjuttaminen. Sen kanssa ei voi tehdä mitään kolmea toistoa enempää ennen kuin se alkaa ennakoida. Rasittavaa. Kiiraa on myös vaikea saada innostumaan mistään mikä on täysin Prinssi vastakohta.

Prinssi täyttää muuten pian kaksi vuotta. Vajaa kuukauden päästä. Siitä on viimeinkin tainnut kasvaa aikuinen. Prinssistä on tullut oikea äijä. Minun äijäni. Toisaalta taas Prinssi on edelleen aivan yhtä heikkona rapsutuksiin kuin aina ennenkin. Se tulee pyytämään niitä silmät suurina ja tassullaan hellästi jalkaa tuuppien. Ja minähän rapsutan sitä. Joka kerta. Prinssillä on, ja tulee aina olemaan, ihan erityinen paikka sydämessäni. Vain yksi voi olla ensimmäinen. 

Oon kuningas mä huomisen
Siis kaikki varokaa

Et kuningasta suurempaa
Oo nähnyt milloinkaan
Harjoittelen pöyhkeilyä
Sekä karjuntaa
Kruunun vain kun saa kuninkaan




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.