21. syyskuuta 2012

Mökkeilyä syysmetsässä I





















Karkasimme Erican kanssa arkea mökille eilen mukanamme ainoastaan Kiira ja Neira. Täällä päivät ovat kuluneet pääasiassa päivät metsissä kulkien ja illat kynttilänvalossa roolipelatessa. Sää on ollut viileä, mutta taivas ei suinkaan ole ollut koko aikaa pilvessä, joten ulkona on ollut ihan mukava nauttia alkusyksyn ruskasta. Ihan parhaimmillaan syksyn värit eivät tosiaan vielä ole, mutta ainakaan täällä ei ole hyttysiä.

Ennen kuin pääsimme perillekään, pysähdyimme juoksuttamaan koiria eräälle pellolle. Auringon viimeisissä säteissä Kiira ja Neira juoksivat kuin päättömät paimenapinat pitkin vastaniitettyä heinäepeltoa. Kiira pelleile jonkin verran, mutta energiaa tuntui riittävän pitkän automatkan jälkeen, kun ei ennen lähtöäkään oikein keritty pitkälle lenkille.



































Tänään on tosiaan koko päivä samottu pitkin metsiä. Koirilla on ainakin ollut hauskaa Kiiran keskittyessä keppiaarteisiinsa ja Neiran vain yksinkertaisesti kulkiessa siellä täällä. Neiralla on hauska tapa pysähtyä tuon tuostakin ihan luonnostaan mietiskelemään maailmaa jolloin se asettuu jatkuvasti poseeraamaan täydellisesti kameralle. Kuvasaldo kertyikin tänään aika suureksi, joten päivitys on sen mukainen. Mikäli vielä haluaa nähdä lisää kuvia päivän metsäretkestä, kannattaa käydä täällä niitä kurkkimassa.































































Vesi on jo jäätävän kylmää kaikkien muiden paitsi Kiiran mielestä. Hassua, että alkukesästä minä tein mitä tahansa saadakseni Kiiran veteen ja nyt teen kaikkeni pitääkseni sen sieltä poissa. Kiira on oppinut tämän kesän aikana oikeaksi vesipedoksi. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo järvi alka oikeasti olla tosi kylmä, enkä usko sen olevan kauhean hyvästä, että Kiira siellä ui kaiket päivät... Tosin ei tuo vaikuta palelevan.

Onneksi Kiira hieman vierastaa vielä järveen menemistä mökkirannasta. Käpyjen ja keppien perässä se yrittää oikein venyttämällä venyttää itsensä rantakiviltä yltääkseen. Uimaan se ei uskalla suoraan kiviltä syvään veteen mennä. Kiira ei harrasta uimahyppyjä. Kiira siis tyytyi kurkottamaan puikkonokkansa niin pitkälle kuin vain ikinä pystyi kastelemalla ainoastaan tassunsa. Kiiran harrastaessa käpykalastusta söi Neira pääasiassa kaislaa...


































 Aurinko on laskenut aikaisin ja yöt ovat olleet todella pimeitä. Koiria en enää uskalla laskea pihalle iltayhdeksän jälkeen, sillä tuolla ei näe omaa kättäänkään vaikka sitä heiluttelisi nenänsä edessä. Molemmat koirat ovat tosin jo sen verran väsyneitä, että vetäytyvät ihan mielellään sisään nukkumaan. Ihana katsoa väsyneen koiran unta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.