7. syyskuuta 2012

Iso ja pieni nakertaja

Kodissani asuu tuholaisia. Kiiraa ja Esmeä yhdistää pakonomainen tarve sisustaa taloani uuteen uskoon. En edes osaa sanoa kumpi kahdesta nakertajasta on pahempi. Olen kesän aikana joutunut ostamaan kolme nettipiuhaa, koska Esme on syönyt ne kaikki rikki. Olen tosin myös juotunut ostamaan kolme hihnaa kesän aikana, koska Kiira on puolestaan syönyt ne rikki. En edes enää muista kaikkea mitä nämä kaksi ovat elämänsä aikana ehtineet tuohota. Kiiran merkittävimpiin saavutuksiin kuulunee kahdet silmälasit.

Tästä johtuen olen ollut aika yllättynyt, että kumpikaan ei ole koulun alettua tehnyt tämän enempää pahojaan. Kiiran tuhoamisvimmaan on auttanut selvästi ydinluut tai jonkin muun kovan nakerrettavan jättäminen. Yksi toinen ongelmaan auttanut asia on ehdottomasti ollut puru- ja vinkulelut. Ihan käsittämätöntä että en tullut ajatelleeksi sitä Kiiran ollessa nuorempi. Aktivointileluista Kiira ei kauheasti välitä ja se tyhjentää ne sitä paitsi muutamassa minuutissa väsymättä pisaraakaan. 

Esme on ollut minulla vapaana kohtalaisen paljon viime aikoina. Myös silloin kun en itse ole kotona. Sille on tehty kaniturvallinen huone eli kaikki johdot on nyt piilossa. En tosiaan tahdo ostaa enää yhtäkään nettipiuhaa! Olen myös ryhdistäytynyt sen verran, että olen hakenut kaneille kovaa nakerrettavaa metsästä. Mustikanvarvut ja koivunoksat ovat suurta herkkua molemien pitkäkorvatyttöjen mielestä.

Kiiralla on myös kummallinen tapa repiä makuuhuoneeni verhot alas. Luulin aluksi, että se haukkuu ikkunan ohi jouksevia lapsia tai lentäviä lintuja, mutta nyt olen monena kertana löytänyt verhot lattialta vaikka en ole kuullut yhtään haukahdusta. Kiira on vain mennyt huoneeseeni repimään verhot irti ja tullut sitten vähin äänin pois ilman, että olen aavistanut ollenkaan mitä se on käynyt tekemässä. Kummallista. Ehkä ne verhot ovat sen mielestä rumat.

Kiiran kanssa on harrasteltu jonkin verran tokoa viime aikoina. Olen pääasiassa keskittynyt kahteen asiaan. Ensinäkin olen tehnyt melko paljon leikkimisharjoituksia, jotta Kiira malttaisi keskittyä leikkimiseen myös häiriössä, jolloin patukkaa voisi myös käyttää palkkiona paremmin. Häiriöttömässä tilanteessa Kiiran vireen saa nostettua lelulla huomattavasti korkeammalle kuin namilla. Saalisviettinen ja taistelutahtoinen rotu kuin on.

Toiseksi olen hionut liikkeestä maahanmenoa. Siinä meillä onkin melko iso ongelma. Kiira on nimittäin ottanut tavakseen ennakoida ylös nousemisen; välittömästi kun palaan sen luokse, se ponnahtaa ylös sivulle istumaan. Kiira ketjuttaa niin mielettömän nopeasti. Olen nyt kuitenkin yrittänyt treenata maassa makuulla pysymistä vaikka steppailisin kuinka ympärillä. Olen palkannut useamman kerran maassa olemisesta ja vapauttanut siitä Kiiran suoraan pyytämättä sitä sivulle ensin. Se on selvästi tuottanut tulosta. Eilen ohjatulla kurssilla Kiira teki monta toistoa nousematta kertaakaan. Jee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.