27. syyskuuta 2012

Hei me heilutaan taas...

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta
Ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta
Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta
Ei me menneisyyttä kaduta tai sitä kelata
Tänään Samba kävi kaupungilla Neiran kanssa tottumassa meluun ja hälinään. Molemmat olivat aivan mielettömän reippaasti. Samba ei välittänyt mistään hälinästä; ei ratikasta, ei autoista, ei ihmisistä... Se vain tepasteli tyytyväisenä perässäni ja haisteli hyvin tarkkaan jokaisen kulman. Samba tepasteli Aleksanterinkatua pitkin kuin olisi omistanut sen. Minun pikkuprinsessani.

Kiiran kanssa on viime aikoina pääasiassa työskennelty tokorintamalla. Nyt se osaa periaatteessa kaikki ALO -liikkeet hyppyä lukuunottamatta. Käytännön toteutus vain ei ole mitenkään sanottu. Kiira sekoittaa liikkeestä maahanmenon ja liikkeestä seisomisen, sen kontakti rakoilee seuraamisessa, sen perusasento on vino ja sen luoksepäästävyys on katastrofi. Käytännössä meillä on siis vielä pitkä matka kokeisiin. Olenkin viime aikoina lisännyt häiriötä treeneihin tokoilemalla joka kerta eri paikassa. Kyllä se tästä varmaan... joskus.

Tänään aamupäivän treenit tosin eivät menneet hyvin. Kiira ei tajunnut mennä maate, se haisteli kaikkea merkityksetöntä, pysähtyi maailman vinoimpiin perusasentoihin ja rähisi kaupanpäälle ohikulkevalle koiralle. Kyllästyin aika nopeasti ja työnsin Kiiran autoon. Jatkoin Samban kanssa.

Samba jaksoi harjoitella sivulletuloa todella ahkerasti. Vasta eilen minä aloitin sen houkuttelun oikeaan kohtaan namilla ja jo tänään se alkoi selvästi hahmottaa mistä palkan saa. Ihana pentu. Naksutinta ei ole kauheasti Samban kanssa käytetty, joten en ruvennut perusasentoa sheippaamalla sille opettamaan vaan tyydyin houkuttelemiseen. Suurimmaksi haasteeksi Samban kanssa on osoittautunut se, että se ei oikein ota palkkautuakseen ruoalla, eikä sitä kauheasti kiinnosta seurata namikättä. Yritän siis lelulla. 



25. syyskuuta 2012

Raakaruokintaa käytännössä

Olen nyt päässyt barffaamisen makuun ihan kunnolla kuluneen kuukauden aikana. Kaikki on sujunut kohtalaisen ongelmitta. Vaikeinta tuntuu olevan jonkinlaisen järkevän suunnitelman tekeminen, sillä nyt vain ostelen kaikkea mielenkiintoista eteen tulevaa, kuten hevosen sisäelimiä ja possun kieliä. Ei siinä muuten mitään, mutta näin minulla menee ensinäkin tuhottomasti rahaa ja toiseksi minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon Kiira oikein syö mitäkin raaka-ainetta. Monipuolinen ruokavalio sillä ainakin sinänsä on.

Kiira syö kaksi kertaa päivässä. Kiira syö päivässä 500-700g ruokaa riippuen päivän aktiviteetista ja edellispäivän annoskoosta. Toisella kerralla lihaisia luita (yleensä suosin kanansiipiä tai kalkkunankauloja) ja toisella kerralla jauhettua lihaa, kalaa tai sisäelimiä kasvissoseen kera. Tähän jälkimmäiseen ateriaan olen lisännyt säännöllisesti pellavansiemenöljyä ja kalanmaksaöljyä. Aina joskus mukaan eksyy myös raaka kananmuna. Satunnaisesti laitan lisäksi myös raejuustoa tai riisinjämiä.

Ajattelin, että jatkossa voisin keskittyä ostamaan kolmen viikon ruoat kerralla, jotta saisin edes jotain suunnitelmallisuutta tähän touhuun. Kaikkien lista- ja taulukkoihmisten iloksi tein sitten muutamassa minuutissa tällaisen suunnitelman. 

Tämän taulukon perustana toimii tieto siitä kuinka kauan ostamani lihapakkaukset kestävät sulattamisen jälkeen jääkaapissa. Reilun kilon kanansiipipussi menee kolmessa neljässä päivässä ja puolenkilon Muschin jauhelihapötkö menee kahdessa kolmessa päivässä. Yleensä syötän siis samaa ruokaa muutaman päivän putkeen.

Alla olevassa kuvassa näkyy juuri suunnitelman pohjalta hankittu ruokavalikoima. Tämä määrä mahtuu nipinnapin pikkuiseen pakastimeeni ja siinä on hieman reilusti kaikkea tarpeellista tuleville viikoille. Tuleville kolmelle viikolle sisäelimiksi on valittu löytämäni hevosen sisäelinseos ja lampaan paloiteltu maksa. Lammasta on myös tarjolla jauhettuna noissa jauheliha -kohdissa. Ilokseni löysin myös puhdasta jauhettua poronlihaa. Kalkkunankauloja ei löytynyt tällä kertaa, joten ostin kanankauloja ja naudan kylkirustojen sisään hankin possun kylkirustoja.



Toisin sanoen pääasiassa syötän koiralleni 50-70 % eli 300-400g lihaa ja luita. Suurimmaksi osaksi annan broilerinsiipiä, koska niiden lihaluusuhde on ihanteellinen. Kuitenkin kalkkunankaulat ovat myös osoittautuneet hyviksi, sillä niistä Kiiran vatsa ei mene liian kovalle. Kalkkunankaula on kokonsa takia huomattavasti kanankaulaa parempi vaikka sen saatavuus on kuten aiemmin mainittu melko paljon huonompi.

Useimmiten aamuisin anna Kiiralle mössöaterian (100-300g), joka sisältää yläpuolellani mainitsemia jauhettuja lihoja sekoitettuna kasvissoseeseen. Mikäli olen ostanut jonkinlaisen valmiin mixauksen, en lisää joukkoon enää omatekoisia kasvissoseita. 30-50 % ruosta koostuu toisin sanoen lihasta, kalasta, sisäelimistä ja kasviksista.

Tähän mössöateriaan tulee lisättyä silloin tällöin munia, öljyjä, riisiä tai marjoja. Liha-kasvissuhde vaihtelee ateriasta ateriaan, mutta yritän pitää sen niin, että aina puolet olisi hiilihydraattia. Lisään viljaa (riisiä) vain silloin kun sitä jää omasta ruoasta yli. Marjoja laitan aina välillä ihan vain siksi, että niitä on pakkasessa vaikka kuinka monta pussia. Raejuustoa laitan myös silloin tällöin. Se näyttäisi auttavan ruoansulatuksessa.

Koska keskimääräisellä suhteella 60 % lihaisia luita, 20 % lihaa/kalaa/sisäelimiä ja 20 % kasviksia/hedelmiä/marjoja ei itse luun määrä jää kovinkaan suureksi. Se on sellaiset 30 % Kiiran ruokavaliosta. Tämän takia minä annan kerran pari viikossa Kiiralle nakerrettavaksi kovia tai keskikovia luita. Naudan ydinluut ovat Kiiran suurta herkkua vaikka niitä se ei saa syötyä kokonaan. Toki nämä kovat luut auttavat myös pitämään Kiiran tuhoamistarpeen selvästi alhaisempana.

Mitä vuorostaan tulee sisäelinten ja lihan suhteeseen Kiiran ruokavaliossa, pyrin joka viikko sulattamaan yhden pakkauksen jonkinlaisia sisäelimiä ja joka toinen viikko yhden pakkauksen kalaa. Välillä huomaan antavani ihan puuhasteluksi yhden jäisen possun munuaisen, eikä palkkana käyttämiäni kanansydämiä tule unohtaa laskuista. Rupesinkin tuossa jossain vaiheessa miettimään, että tarjoankohan minä hieman liian paljon sisäelimiä, kun niitä tulee lautaselle kaksi kolme kertaa viikossa ja vielä aika usein nameina tokoillessa. Taulukkoon yritin hieman vähentää. Nyt sisäelimiä tulee vain kaksi kertaa viikossa. Onkohan sekin liikaa? Mielipiteitä?



Haasteeksi on muodostunut oikeastaan kaikkein eniten mökkeily ja raakaruoan säilyvyys jääkaapissa. Lyhyille reissuille olen ottanut mukaan Muschin tai Murren mixauksia, mutta pitemmälle reissulle olen sortunut ostamaan marketista HauHau Championin koiranmakkaraa. Olen toki myös kokeillut NEUn täysrehua, mutta sekin on pakaste, joten ei ole auttanut tilanteeseeni paljoakaan.

Uusin tähän liittyvä löytöni on ZiwiPeakin täysliharuoka. Kyseessä on kuivattu liha, johon on lisätty vitamiineja, eli toisin sanoen erittäin lihapitoinen täysrehu. Lihapitoisuus on paketin mukaan 85 % (peuran liha, maksa, maha, sydän ja munuaiset) eli oikein kelpo väliaikainen nappulamahdollisuus barffaavalle koiralle. Itse harkitsin käyttäväni tätä kyseistä kuivattua lihaa namina tokossa.

23. syyskuuta 2012

Mökkeilyä syysmetsässä II

Ei minulla tänäänkään ole paljoa sanottavaa, mutta sitäkin enemmän valokuvia. Kaikki päivät on pääasiassa satanut vettä tai ollut muuten pilvistä. Koiria se ei ole haitannut, mutta kaksijalkaiset ovat mieluummin kökkineet sisällä teekupin äärellä kuin rämpineet metsässä. On tässä kuitenkin jossain tultu käytyä.


































Koiran ovat puuhastelleet pääasiassa keppileikkien parissa. Kiiran elämäntehtävä kun sattuu olemaan tuo keppien kantaminen ja juurien repiminen maasta. Yleensä Kiira on sitä mieltä, että mitä isompi keppi sen parempi, mutta nyt pihasta on löytynyt tuollainen pieni pyöreä kapula, josta on tullut Kiiran ehdoton lemppari. Se on oikea aare. 

Huomiseksi on luvattu jo selkeästi parempaa säätä. Toivottavasti lupaus pitää. Kotiinpäin me lähdemme täältä joko huomenna illalla tai viimeistään ylihuomenna. Haluaisin olla täällä mahdollisimman pitkään - lehdet kellastuvat ja kaunistuvat päivä päivältä. Kuten alla olevista sateisista kuvista voitte varmasti päätellä, kasvaa täällä hyvin paljon pihlajaa, joka on yksi minun lempipuistani. Nätti on se.
































































21. syyskuuta 2012

Mökkeilyä syysmetsässä I





















Karkasimme Erican kanssa arkea mökille eilen mukanamme ainoastaan Kiira ja Neira. Täällä päivät ovat kuluneet pääasiassa päivät metsissä kulkien ja illat kynttilänvalossa roolipelatessa. Sää on ollut viileä, mutta taivas ei suinkaan ole ollut koko aikaa pilvessä, joten ulkona on ollut ihan mukava nauttia alkusyksyn ruskasta. Ihan parhaimmillaan syksyn värit eivät tosiaan vielä ole, mutta ainakaan täällä ei ole hyttysiä.

Ennen kuin pääsimme perillekään, pysähdyimme juoksuttamaan koiria eräälle pellolle. Auringon viimeisissä säteissä Kiira ja Neira juoksivat kuin päättömät paimenapinat pitkin vastaniitettyä heinäepeltoa. Kiira pelleile jonkin verran, mutta energiaa tuntui riittävän pitkän automatkan jälkeen, kun ei ennen lähtöäkään oikein keritty pitkälle lenkille.



































Tänään on tosiaan koko päivä samottu pitkin metsiä. Koirilla on ainakin ollut hauskaa Kiiran keskittyessä keppiaarteisiinsa ja Neiran vain yksinkertaisesti kulkiessa siellä täällä. Neiralla on hauska tapa pysähtyä tuon tuostakin ihan luonnostaan mietiskelemään maailmaa jolloin se asettuu jatkuvasti poseeraamaan täydellisesti kameralle. Kuvasaldo kertyikin tänään aika suureksi, joten päivitys on sen mukainen. Mikäli vielä haluaa nähdä lisää kuvia päivän metsäretkestä, kannattaa käydä täällä niitä kurkkimassa.































































Vesi on jo jäätävän kylmää kaikkien muiden paitsi Kiiran mielestä. Hassua, että alkukesästä minä tein mitä tahansa saadakseni Kiiran veteen ja nyt teen kaikkeni pitääkseni sen sieltä poissa. Kiira on oppinut tämän kesän aikana oikeaksi vesipedoksi. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo järvi alka oikeasti olla tosi kylmä, enkä usko sen olevan kauhean hyvästä, että Kiira siellä ui kaiket päivät... Tosin ei tuo vaikuta palelevan.

Onneksi Kiira hieman vierastaa vielä järveen menemistä mökkirannasta. Käpyjen ja keppien perässä se yrittää oikein venyttämällä venyttää itsensä rantakiviltä yltääkseen. Uimaan se ei uskalla suoraan kiviltä syvään veteen mennä. Kiira ei harrasta uimahyppyjä. Kiira siis tyytyi kurkottamaan puikkonokkansa niin pitkälle kuin vain ikinä pystyi kastelemalla ainoastaan tassunsa. Kiiran harrastaessa käpykalastusta söi Neira pääasiassa kaislaa...


































 Aurinko on laskenut aikaisin ja yöt ovat olleet todella pimeitä. Koiria en enää uskalla laskea pihalle iltayhdeksän jälkeen, sillä tuolla ei näe omaa kättäänkään vaikka sitä heiluttelisi nenänsä edessä. Molemmat koirat ovat tosin jo sen verran väsyneitä, että vetäytyvät ihan mielellään sisään nukkumaan. Ihana katsoa väsyneen koiran unta.


19. syyskuuta 2012

Koira ja sen kaniystävä

Muistatteko kun sanoin, että olen suojannut johdot kaniturvallisen muurin taakse, koska en halua ostaa enää yhtäkään nettipiuhaa? Arvatkaa mitä? Kyllä. Esme sai jälleen syötyä mokoman johdon poikki ja minä jouduin ostamaan viidennen nettipiuhan tänä kesänä. Minä en kerta kaikkiaan tajua miten se voi olla niin nopea järsimään niitä. Minulla oli ihan vain väliaikaisesti nettipiuha menossa ilman halki ja... jotenkin se ninjaili sen poikki. 

Tämän kunniaksi päättivät Kiira ja Neira tuhota yhteistuumin sadan euron makuupaikkansa. Arrrrg. Muuten on kyllä sanottava, että tuhoja on tehty poikkeuksellisen vähän ottaen huomioon miten paljon eläimet ovat olleet keskenään koulun alettua. Olin varautunut lisääntyneen yksinolon tuovan aivan mielettömän määrät lisää ongelmia. Olen iloisesti yllättynyt.

Joka tapauksessa tänään kävimme Esmen kanssa metsässä ottamassa valokuvia ja syömässä mustikanvarpuja. Onnellisena Esme kaiveli sammalta ja etsi herkkuja maasta. Ahmatti kun on niin eihän se edes ehtinyt katsella ympärilleen. Metsän täytyi olla Esmestä taivas. Ruokaa kaikkialla! Katsokaa kuvia seikkailusta täältä.

koira ja kani
Koira ja kani

Ennen kuin tungen tämän postauksen täyteen kuvia metsäretkestä, voisin jakaa tähän heinäkuussa kuvatun videopätkän Esmestä ja Kiirasta. Tällaista näiden meno on yhä tänäkin päivänä vaikka minulla ei tuoretta kuvamateriaalia olekaan. Ystävyys ei katso rotu- tai lajirajoja. Kiira on Esmen bestis. Tämä video on tosiaan kaikille niille, jotka pitävät belgianpaimenkoiria hillitsemättöminä viettihirmuina.