17. elokuuta 2012

Ruokaa luonnosta

Meillä barffataan nyt sitten ihan virallisesti. Oho. Minä vain jotenkin jäin tälle tielle enkä ole antanut enää ollenkaan tuota Acanaa Kiiralle. Sinne se nappulapussi jäi puolilleen kaappiin. Ehkä ne maistuvat namipalkkana tuolle koiralle.

Tiedän, että monet barffaavat antamatta koiralle juuri lainkaan kasvismössöä, mutta itse koen tarpeelliseksi antaa Kiiralle hieman kuituja auttamaan ruoansulatusta. Kiiralla menee vatsa kovalle pelkillä lihaisilla luilla etenkin, kun syötän sille aika paljon kovaa luuta tyydyttämään Kiiran puremistarvetta. Tässä on sitten kuluneen viikon aikana opeteltu tekemään jos jonkin moista ja näköistä kasvissosetta. 

Olen tähän asti tehnyt hyvin pieniä eriä mössöä, koska en omista kunnollista monitoimikonetta ja koska olen vasta harjoitellut soseiden tekemistä, mutta nyt tein sitten ihan kunnon määrän ja teinpä vielä innokkaana kahta erilaista. Lisäsin aika rohkeasti Kiiralle uusia kasviksia, joten toivottavasti mistään ei nyt tule oireita, koska muuten on aika vaikea tietää mistä oireet tulevat. 

Toinen kasvissose koostuu hyvin tavanomaisista kasviksista. Siinä on pohjana jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, parsakaalia ja lehtiselleriä. Mukana on myös pinaattia ja persiljaa. Koska omenasadot alkavat nyt kypsyä, sain käsiini (varastin naapurin pihalta) ison määrän kotimaisia omenia. Ne eksyivät soseeseen parin valkosipulin kynnen kanssa.

Toinen koostuu pääasiassa luonnonkasviksista ja metsämarjoista. Laitoin siihen esimerkiksi nokkosta, maitohorsmaa, siankärsämöä ja piharatamoa sekä sellaisia marjoja kuin puolukka, mustikka ja lillukka. Pohjana tässä soseessa käytin salaattia ja kurkkua. Myös pakkasessa olevista punaisista viinimarjoista ja aamulla poimimistani omenoista päätyi osa tähän soseeseen. Hyvin marjaisa sose toisin sanoen!



Tällä hetkellä metsät ovat pullollaan marjoja. Ollessani mökillä kävin keräämässä ensimmäisiä puolukoita muutaman kourallisen nimenomaan koirien ruokavalioon. Puolukka on hyvin hapokasta, joten kovin paljoa sitä ei kannata koirille syöttää, mutta pienet määrät ovat hyviä estämään virtsatientulehduksia. Poimin samalla reissulla myös metsän viimeiset mustikat ja muutamat löytämäni lillukat. 

Keräsin kahta luontomme tunnetuinta ruoka- ja lääkekasvia maitohorsmaa ja siankärsämöä noin kourallisen ihan vain kokeillakseni miten se koirille maistuu. Tähän vuodenaikaan ei kuitenkaan löydy enää nuoria versoja, joten on aivan turha kerätä kyseisiä ruokakasveja suuria määriä. Vanhan lehden maku muuttuu kitkeräksi ja sen ravintoaineet vähenevät. Etenkin horsma oli kaikkialla jo aikoja sitten kukkinutkin. Siankärsämössä toisaalta taas on niin voimakas maku, että sitä en uskalla koirille antaa kuin ihan minimaalisesti, sillä pelkään soseen muuten jäävän kuppiin. 

Onneksi voikukka, piharatamo ja nokkonen tekevät uusia versoja alkusyksyyn saakka. Minun pitäisikin varmaan pakastaa erilaisia luonnonyrttejä talven varalta. Harmittaa, kun en parhaaseen mustikka-aikaan tajunnut kerätä pakastinta täyteen, mutta onneksi siellä nyt kuitenkin on punaisia ja mustia viinimarjoja jonkin verran. Mustikat vain ovat Kiiran herkkua. 

Tällä hetkellä minulla on kuivumassa nokkosenlehtiä ja mustikanvarpuja. Molemmat ovat loistavaa ruokaa myöhemmin talvella kaneille. Kanit rakastavat nokkosta. Kuivatuista nokkosista on helppo valmistaa myös nokkosjauhoa, jota voi lisätä joko omaan tai koiran ruokaan tuomaan talvella vitamiinilisän. Lukekaa enemmän nokkosesta täältä.

Ristolle ei kuitenkaan voi antaa nokkosta kovinkaan paljoa. Siltä leikattiin virtsakivet kesällä 2010. Siitä asti olen ollut tarkkana siitä, että Risto ei saisi mitään liian kalkkipitoista. Nokkosen kalkkimäärä on yksi kasvikunnan suurimmista. Risto on syönyt nyt kaksi vuotta todella paljon heinää ja noin puoli desiä päivässä timoteipohjaista täysrehua.

Kanit saivat tänään soseita tehdessäni oikeat juhla-ateriat suoraan lattialta. Ristolle ja Nalalle mustikanvarpuja, voikukkaa, piharatamoa, valkoapilaa, ruohoa ja omenaa. Esme sai tämän kaiken lisäksi vielä persiljaa ja pinaattia. Ristolle näitä ei kalkkipitoisuutensa takia voinut antaa. Risto ja Nala eivät oikein uskaltaneet syödä häkkinsä ulkopuolella koirien tuijottaessa aidan toiselta puolelta, mutta Esmellä ei mitään tällaisia ongelmia ollut vaan se alkoi ahmia tuoreita herkkuja saman tien. Kaikki kanit kävivät vaa'alla pitkästä aikaa ennen ruokailua. Risto painaa 1,50 kg, Nala 1,75 kg ja Esme 1,95 kg.  


Onko ihmisillä kokemusta ruusunmarjoista tai pihlajanmarjoista koiralle? Pihlajanmarja taitaa olla aika pahan makuinen sellaisenaan ja ymmärtääkseni ne ovat parhaimmillaan vasta myöhemmin syksyllä. Ruusunmarjoissa on kuulemani mukaan runtaasti C-vitamiinia. Niitä varmaan voisikin käyttää. 

Mikäli ihmisiä kiinnostavat eri raaka-aineiden ravintoarvon, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Finelin sivuihin. Luonnonkasveista ja niiden käytöstä löytää puolestaan lisää tietoa muun muassa täältä ja täältä.

6 kommenttia:

  1. Fiksun kuuloista touhua! Oikein hyvä!
    Nokkosta kannattaa myös kuivata talven varalle :) Mä en oo vieläkään saanut aikaseksi, mutta pitää ehtiä ennen talvea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Mutta muistakaa hanskat. :D Itse keräsin ärhäköitä nokkosenversoja paljain sormin. Voin kertoa, että ei kannata.

      Poista
  2. Hieno juttu! :D Meillä kyllä Ora on ainakin yrittänyt pistellä poskeensa myös pihlajanmarjoja, joten ei ne välttämättä koirasta maistu niin pahalta. Itse en kyllä syö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa. :D Meillä ei pihlajanmarjat oikein maistu koirille, mutta kaipa noita voisi mössöihin tunkea. Pupuille tosin kyllä kelpaa.

      Poista
  3. Harmittaa ku en ole mikään innokas marjastaja, ja jäi mustikat ja puolukat yms. keräämättä vaikka tarkoitus kyllä oli niitä juurikin koiria varten keräillä. Itse en kummastakaan marjasta välitä, joten koirille ne ois ollut hyviä. Tyrnejä kuitenkin kävin keräämässä pikkuisen. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja laitan koirien ruoan joukkoon silloin tällöin yhden tyrnimarjan. Kuulostaa kovin pieneltä määrältä, mutta joku joskus minulle sanoi, että se yksikin marja kattaa hyvin C-vitamiinin riittävän saannin..? Koirat saavat j&v-nappulaa, sekä raakaruokaakin; lohta, broileria, kalkkunaa, sikaa, nautaa, naudanmahaa, lammasta jne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyrnejä voisi kokeilla. Meillä marjat maistuvat yleensä tosi hyvin - mustikat kaikkein parhaiten. Ne loppuivatkin ensimmäiseksi. Vielä on onneksi vähän viinimarjoja jäljellä. ^^

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.