7. elokuuta 2012

Riekkumista

Huhhuh. Vilkkaat päivät taas takana. Nyt on sitten nähty koirakavereita oikein urakalla! Kiirasta on selvästi kasvanut oikein sosiaalinen tyttö. Se on toistaiseksi tullut oikeastaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka kyllä siitä terävyyttä löytyy, eikä se epäröi näyttää hammasta ärsyyntyessään. Koskaan Kiira ei kuitenkaan ole ollut tappelussa. Epäilen kuitenkin hieman tämän muuttuvan ensimmäisten juoksujen jälkeen.

Perjantaina kävimme tapaamassa Kiiran kanssa Meeriä. Tytöillä oli oikein hauskat vesileikit Firalla. Toistaiseksi nämä kaksi paimennarttua ovat tulleet hyvin juttuun, mutta perjantaina oli jo pikkaisen kipinöitä ilmassa, joten saa tosiaan nähdä tulevatko nämä enää Kiiran aikuistuttua toimeen. Kiiralla ja Meerillä on aina kahdestaan aivan mielettömän riehakkaat leikit. Lisää kuvia jälleen kiharagalleriassa.



Sunnuntaina tapasimme petsiemiitin merkeissä kymmenen koiraa. Neiran ja Kiiran lisäksi paikalla oli mudi Ora, japaninpystykorva Kipsu, novascotiannoutaja Tara, sileäkarvainen collie Emma sekä kaksi australianpaimenkoiraa Kida ja Nada ja neljä sekarotuista Sabina, Liisa, Roni ja Turo. Kiira olikin näistä tavannut jo aikaisemmin suurimman osan. Kiira leikki siellä pääasiassa ennestään tutun Oran kanssa. Ne kaksi ovat kyllä kuin paita ja peppu. Kulkivat peräkanaa oikeastaan kaikkialla. Yllättävän kitkattomasti meni näinkin suuren koiralauman yhteislenkki. Tusinan koiran miitti oli isoin missä koskaan olen ollut.

Törmäsin taas yhteen Kiiran suuren ongelmaan miitin alussa ja lopussa, kun kuljimme yhdessä bussiasemalta Varuskunnan metsään. Sille on aivan käsittämättömän vaikeaa kulkea lauman hännillä ja katsoa kuinka muu porukka menee edeltä. Pistin Kiiralle kyllä sitten ihan tehotreenit pystyyn. Yritin löytää sellaisen etäisyyden muihin, jossa Kiira vielä jaksaisi keskittyä treenaamiseen, mutta joka kuitenkin olisi vielä jonkinlainen häiriö. Jos olisimme kulkeneet joukon kärjessä, ei mitään ongelmaa olisi ollut, mutta joukon perässä käveleminen on Kiiralle todella vaikeaa. Jännä juttu. Vieraat koirat eivät kuitenkaan ole Kiiralle häiriö tai mikään.

Muutenkin Kiiralle on todella stressaavia sellaiset tilanteet, jossa lauma on hajallaan, kuten esimerkiksi mökillä ihmisten vetäytyessä nukkumaan eri mökkeihin. Eroahdistusta Kiiralla ei kuitenkaan ole, eikä se erityisesti halua olla minussa kiinni tai seurata minua kaikkialle, mutta heti alkaa ihan mahdoton ravaaminen, kun esimerkiksi kani häviää jonnekin piiloon. Paimenkoira. Mökkipihallakin se juoksee vain ihmisten välillä vahtimassa kaikkien yhä olevan tallessa.

Tänään tapasimme puolestaan Kiiran yhtä parasta kaveria Yilania. Tämä beauceronuros on aivan samanikäinen Kiiran kanssa. Kiira on aina ollut vähän ihastunut Yilaniin. Heh. Paikalla oli myös hollanninpaimenkoira Jadon. Kiira egoili hieman Jadonille, mikä oli mielestäni hieman kummallista, kun ei se ennen ole sellaista tehnyt, mutta ei siitä kuitenkaan mitään tappelua syntynyt. Yilan ja Kiira nyt tulevat aina juttuun. Katsokaa loput kuvat Yilanin ja Jadonin galleriasta.    

Yilan, Neira ja Kiira © Krista Rosenlöf

Imbesillit osa 1 © Krista Rosenlöf 

Imbesillit osa 2 © Krista Rosenlöf

Jadon ja Kiira © Krista Rosenlöf

Kiira, Yilan ja Jadon © Krista Rosenlöf

Poikkesimme samalla reissulla Murren Murkinassa tuhlaamassa rahaa koiranruokaan. Kiira syö tällä hetkellä nappulana Acanaa korkean lihapitoisuutensa ja viljattomuutensa takia. Olen kuitenkin pitkään harkinnut ryhtyväni barffaamaan ihan tosissani. Itse asiassa kävin aihetta käsittelevän luennonkin jo vuosi sitten, vakaana aikomuksena aloittaa raakaruokinta, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi vieläkään. Ajattelin aina sen olevan niin vaikeaa - siis suorastaan ydinfysiikkaan verrattavissa.

Kiira syö kuitenkin jo nyt melko paljon erilaisia lihaisia luita rasittavuuteen asti menevän nakerrus-, repimis- ja puremispakkomielteensä takia. Se on maistanut varmaan kaikkea mitä Murren Murkinan pakastealtaista löytyy. On se toki maistellut myös montaa erilaista jauhettua lihakasvismixiä eivätkä nuo sisäelimetkään ole tuntematonta herkkua. Kiira tykkää raa'asta ruoasta ihan hirveästi. Raa'at juuri pakkasesta otetut ydinluut ovat sen suurinta herkkua. Se popsii tyytyväisenä myös kaikenlaiset pikkulisät (raejuusto, kananmuna, marjat, hedelmät) nappuloidensa joukosta.

Tein eilen elämäni ensimmäisen kasvisseoksen salaatista, kurkusta, omenasta ja mustikasta. Hajotin ja sekoitin ne mössöksi tehosekoittimella. Maistui Kiiralle loistavasti jauhelihan joukossa. Itse asiassa minä annoin sitä kasvismössöä myös kaneilleni, ja hyvin näytti maistuvan myös niille, eikä mennyt yhdelläkään eläimellä vatsa sekaisin.

Kiirahan ei ole mikään ahne koira, mutta ei minulla koskaan ole ollut vaikeuksia saada sitä syömään sitä mitä on tarjolla. Silloin Kiira jättää nappulat kuppiin, kun se on saanut treeneissä liikaa ruokaa (kanansydäntä, kivipiiraa yms) tai mikäli se on vähän aikaa sitten saanut hitaasti sulavan luun, mutta aina se on viimeistään seuraavana päivänä syönyt mitä tarjotaan. Kiira ei siis ole mikään vaikea ruokittava vaikka ei ahne olekaan. Sille kaikki käy. 

Ehkä minun vain pitäisi ruveta barffaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.