13. elokuuta 2012

Hoitopentuja

Taas on viikonloppu hurahtanut ohi koirien kanssa puuhatessa. Minulla on ollut hoidossa viikonlopun aikana kaksi pentua. Ensin oma kiharaprinsessa Samba ja sitten kiharapaimen Ora. Kun taloudessa itsessään on jo yksi pentu, voitte vain kuvitella millainen hulina täällä on ollut!

Neira ja Sambahan on oikea pirukaksikko. Samba tuli meille lauantaina heti aamusta ja tytöillä oli tietenkin Neiran kanssa enemmän kuin tarpeeksi energiaa. Samana päivänä oli kuitenkin pitkästä aikaa tokokurssille menoa Kiiran kanssa. Pääsin ohjattuihin tokotreeneihin Virikkeen kursille. Sillä aikaa, kun minä olin tokoilemassa, meni Erica pirukaksikon kanssa tutkimusmatkalle Petikon metsiin. 

Kiira oli oikein kivasti tokotreeneissä. Vähän se otti häiriötä ryhmäkaveristamme, mutta vielä sitäkin enemmän se otti häiriötä siitä, että tutut pennut lähtivät eri suuntaan. Kiiraa sellainen stressaa. Teimme kuitenkin muutaman onnistuneen seuruupätkän ja maahanmenon. Kotiläksyksi saimme leikkimisen treenaamisen. Kiira kun ei oikein ota leikkiäkseen häiriössä. 

Seuraavana päivänä olikin sitten Samban ja Neiran leikkitunnit tuolla samaisella koirakoululla. Olimme ilmoittaneet ne peräkkäisille leikkitunneille. Ensin Samba tapasi pienen chihupennun, mutta Samba oli hieman liian rajua seuraa sille, joten pääasiassa leikkitunti meni siihen, että treenasin Samban kanssa lelupalkalla paikallaoloa, luoksetuloa ja istumista. Samba teki hienosti! 

Olen kaikinpuolin oikein ylpeä Sambasta. Pidän yhä enemmän ja enemmän sen luonteesta. Se on todellinen ärrinpurrinpentu, joka jahtaa leluja kuin viimeistä päivää, eikä epäröi upottaa naskaleita kaikkeen liikkuvaan. Hauska otus. Samba tosin myös turhautuu helposti. Aina kun sen otti syliin rauhoittumaan, se sai aikamoiset itkupotkuraivarit, eikä ihan heti suostunutkaan luovuttamaan. Ei tässä auta kuin pitää vain tiukkaa kuria. Mihinkään ei pääse ärisemällä tai vinkumalla.

Sunnuntaina Samba palasi takaisin äitini luokse ja hoitoon tuli viisi kuukautta vanha mudityttö Ora. Ensin Kiiralla ja Oralla oli melko kovat painit menossa, oikea hullunralli olkkarissa Neira perässä haukkuen, mutta iltalenkin jälkeen tilanne rauhoittui. Yllätyksekseni Kiira käyttyityi ensin melko huonosti. Iltalenkillä se otti esimerkiksi ihan työkseen kiusata Oraa ärisemällä ja hyökkimällä. Onneksi loppuillasta koirat tulivat taas hyvin juttuun. Kuvia Kiiran ja Oran iltalenkistä täällä.














































Tänään suuntasimme heti aamusta tokoilemaan Kiiran kanssa. Neira ja Ora saivat toimittaa yleisön virkaa. Se oli molemmista ihan järkyttävän tylsää. Siksi nuorilla varmaan olikin sellainen laulukonsertti pystyssä. Mä en halua! Yhyy! Rauhoittuivat kyllä sitten hieman naminetsintäleikkien lomassa Erican toimiessa kuvaajana.

Kiira puolestaan teki melko laiskasti. Aika vaisua menoa vaikka yritin ajoittaa tokoilun heti aamuun yöunien jälkeen vielä kun olisi viileää. Ei silti. Ei huvita. Ei kiinnosta. Arrrrg. No, teki se kuitenkin jotain keppipalkalla, mutta aika vaisuksi jäi esitys. Harjoiteltiin me vähän tuota häiriössä leikkimistäkin niin kuin kurssiohjaaja oli vinkannut.

Huomasin omasta käytöksestäni kuvia selaillessani, että minulla on käsi nyrkissä vaikka minulla ei olisikaan siinä namia. Kiira seuraa tuota kättä katseellaan melko tarkkaan. Pitäisi varmaan yrittää oppia tavasta pois ja naksuttaa katseen osuessa oikeaan kohtaan eli minun kasvoihini. Jännä juttu. Aikoihin en ole palkannut seuraamisesta namilla muualla kuin sisätiloissa käännöksiä harjoitellessani.



Siirryimme lyhyen tokoilun jälkeen sitten metsään juoksuttamaan koiria. Aamu oli siinä vaiheessa jo muuttunut päiväksi, joten koirat eivät jaksaneet paljoa juosta. Etenkin Kiiralla tuntui olevan todella kuuma. Saimme me kuitenkin napattua yhden ryhmäkuvan koirista ja muutaman muun söpistelykuvan. Niitä voi käydä katsomassa kiharagalleriasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.