30. heinäkuuta 2012

Minun koirani ui

Kiira on aina tykännyt vedessä läträämisestä, mutta eilen ja tänään se ui ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Kävimme Firalla Erican ja Neiran kanssa eilen päivällä ja tänään ihan aamusta. Ja Kiira ui reippaasti monta kertaa hakemaan keppiä pitkältäkin! Minulla on uiva koira! Jee! 

Toivottavasti Kiira uskaltaa mennä uimaan mökilläkin vaikka siellä on hieman syvempi ja kivikkoisempi ranta. Kahlannut se on mökillä kuitenkin. Toivokaamme parasta. Prinssi ei koskaan ole suostunut uimaan kuin sen verran mitä nyt joka kesä putoaa vähintään kerran laiturilta. Sambasta en tietenkään vielä oikein tiedä, mutta tuskinpa sekään mikään vesipeto on.

28. heinäkuuta 2012

Nameja ja roolipelejä

Tänä viikonloppuna on taas Ropecon. Minulla on Kiira porukoillani hoidossa päivät - siellä se saa juosta kiharoiden kanssa ja nauttia äidin loputtomista rapsutuksista. Tänään menee aika varmasti koko yö roolipelatessa. Kiira lähtisi varmaan mielellään roolipelaamaan kanssamme, sillä se on oppinut oikein uskolliseksi pelinjohtajan apulaiseksi. Apulaisena Kiiran tehtävä on lämmittää varpaita, nukkua kirjojen päällä ja pyydystää noppia.

Kirjatyttö Kiira

Aikani kuluksi opetin eilen Kiiran laittamaan etutassut pesuvatiin. Hyödyllistä. Ajattelin, että olisin saanut sheipattua sen laittamaan sinne myös takajalkansa, mutta ei se oikein ottanut liikuttaakseen niitä. Voisin tänään yrittää uudestaan. Sain minä kuitenkin eilen sen laittamaan etutassut pesuvatiin ja keinuttamaan hieman takapäätään. Ongelmaksi muodostui se, että kun Kiira alkaa liikuttaa takapäätään, se nostaa etujalkansa ulos pesuvadista. Miten minä saisin sen pitämään ne siellä vadissa?

Olen tehnyt aivan liian vähän takapäänkäyttöharjoituksia. Kiira ei oikein tunnu tietävän, että sillä on takajalat. Kokeilin siis heti perään peruuttamisen sheippaamista, jotta Kiira ymmärtäisi namin voivan tosiaan tulla takajalkojenkin liikkumisesti. Peruuttaminen lähtikin ihan hyvin aluilleen. Kiira vain olisi paljon mieluummin tarjonnut peruutusta istuen. Höpsö eläin. 

Minä olen ihan koukussa tähän naksutinkoulutukseen. Ei ole mitään niin hauskaa kuin katsoa kuinka operantiksi opetettu koira tarjoaa erilaisia asioita. Kiira tarjosi pesuvadin puremista, raapimista ja tönimistä, ennen kuin tajusi laittaa tassun sinne. Peruuttamisen kohdalla Kiira tarjosi tassun antamista ja kaapin haistelemista. Molemmissa tapauksissa ei kuitenkaan mennyt kovinkaan kauaa, ennen kuin koira ymmärsi mitä siltä haetaan. 

Meillä on siis ollut sheippailusekoilua eilen. Siitä tulikin mieleen, että olen pitkään etsinyt hyllyyni kirjaa Naksutinkoulutusta koirallesi mutta se tuntuu olevan kaikkialta loppuunmyyty. Minun pitänee siis ruveta katsomaan jotain muita kirjoja. Olisi vain kiva pitää tuollainen perusteos hyllyssä muistuttamassa minua naksutinkoulutuksen aakkosista.

27. heinäkuuta 2012

Pentupainit

Samba, reilu seitsemän viikkoa, ja Neira, reilu kahdeksan viikkoa, ovat päässeet viimepäivinä leikkimään pari kertaa. Eilen leikittiin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Tässä hieman kuvasaldoa kuluneilta päiviltä. VAROITUS! Kuvat saattavat aiheuttaa pentukuumetta.


Samba on ehkä noin puolet pienempi kuin Neira, mutta se ei tuntunut menoa kauheasti haittaavan, sillä Samba on pippurinen nuori neiti. Tulinen ja äänekäs. Ei jäänyt Neiralle toiseksi. Aluksi kihara mieluummin seurasi vierestä Neiran, Kiiran ja Prinssin leikkiä ennen kuin uskaltautui painiin toisen pennun kanssa. Innostuttuaan se oli kuitenkin oikea hyppivä piraija.

Neiraan verrattuna Samba on hieman varovaisempi ja herkempi - mutta puree naskaleillaan huomattavasti lujempaa. Samballa on myös tapana kiljua kovaa ja korkealta aina kun säikähtää jotakin. Samballa on draaman tajua. Neira puolestaan on oikea luupää. Se ei pelkää mitään eikä tarvitse ketään. Ainakin oman päänsä sisällä.

Huomasin kuvia selatessani, että suurimmassa osassa Samballa on kieli ulkona aivan kuin se näyttäisi Neiralle kieltä. Se kuvaa kyllä tämän draamakuningattaren luonnetta paremmin kuin hyvin. Sillä on pilkettä silmäkulmassa! Saas nähdä millainen neiti tästä oikein kasvaa. Yhdessä Neiran kanssa ne voivat muodostaa Pirukaksikon.

Blogi

Tämän blogin päätähtenä toimii belgianpaimenkoira tervueren Kiira. Yksivuotias paimentyttö, joka yrittää isona tulla päteväksi pusukoneeksi ja taitavaksi keppibongariksi. Siinä sivussa Kiira aikoo kasvaa myös harrastuskoiraksi.


Kiiran kanssa on pääsääntöisesti väännetty tokoa, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän tosissaan, mutta montaa muutakin harrastusta olisi tarkoitus jonain päivänä lähteä kokeilemaan. Tällä hetkellä Kiiran pääharrastuksiin kuuluu kuitenkin metsässä vapaana kirmailu, kaverikoirien kanssa painiminen ja hölmöjen temppujen sheippaaminen. Näissä asioissa blogin aihepiirikin taitaa pääsääntöisesti liikkua. 

Kiira on ensimmäinen ikioma koirani. Unelmieni täyttymys. Se on kaikkea mitä olen aina koirasta halunnut – siitä asti kun kuusivuotiaana aloin kinuta omaa koiraa. Kiira on yhden ihmisen koira. Se on pidättyväinen vieraita kohtaan, suorastaan varautunut, mutta erittäin omistautuva ja rakastava päästettyään jonkun viimeinkin lähelleen. Kiira on hieman vakava ja melko rauhallinen, eikä sitä ole helppo saada villiintymään, mutta puhtia sillä riittää ihan mukavasti. Itse asiassa kaikki aina sanovat Kiiran olevan hyvin samanlainen kuin minä. Niinhän se onkin. Minun rakas varjoni. 

Blogin toiset kaksi tähteä on äitini luona asuvat kiharakarvaiset pikkukoirat Prinssi ja Samba. Molemmat ovat villakoirasekoituksia samasta suvusta. Vilkkaita, rohkeita ja iloisia sylikoiria, jotka viettävät aktiivista elämää äitini luona. Molempien kanssa harrastellaan ja puuhaillaan silloin tällöin. Prinssi on helposti kiihtyvä saalisviettinen pikkumetsästäjä ja lämmintä kainaloa rakastava sängynvaltaaja. Aivan täydellinen. Samba puolestaan on vasta muuttanut luoksemme asumaan, joten häntä vasta opettelemme tuntemaan, mutta tähän mennessä Samba on osoittautunut erittäin tuliseksi ja äänekkääksi nuoreksi neidiksi.


Laumaan kuuluu myös kolme kääpiökania. Niidenkin kanssa on tehty naksutinkoulutusharjoituksia. Ne ovat loistavia treenikohteita nakkisormilleni. Silloin tällöin mukana välähtää varmasti myös kämppikseni koira Neira, pieni nahkacolliepentu, jota tulee kouluteltua omien koirien ohella melko paljon. Neirasta voi paremmin lukea täältä.