5. heinäkuuta 2016

Kiira 5 vuotta

Hyvää syntymäpäivää, Kiira! Ensimmäinen ikioma koirani täyttää tänään 5 vuotta. Olen siis ollut koiraharrastaja puoli vuosikymmentä. Aika hurjaa. Kiiran kanssa olemme yhdessä tutustuneet koiramaailmaan ja se on ollut mukana kaikissa koiramaisissa seikkailuissani. Se on ollut minulle paras koira maailmassa. Eihän se ole kovin rohkea, mutta ei ole sen omistajakaan, joten olemme joutuneet opettelemaan yhdessä uskaltamaan. Hyvässä ja pahassa Kiira on kuin peiliin katsoisi. Pala minua. Toivottavasti tämä koira elää ikuisesti. Minä en tiedä miten pärjään ilman sitä.

30. kesäkuuta 2016

DNA-passi

Juhannus tuli ja meni. Olimme mökillä perjantaista sunnuntaihin. Kiira nautti kyllä sydämensä kyllyydestä koko perheen ollessa paikalla. Sen aika kuluikin vuoroin laumaa vahtien ja vuoroin järvessä viilentyen. Keppien perässä uiminen on kyllä melkein parasta mitä se tietää. Varmaan heti syömisen jälkeen. Muusa ei vielä ui, mutta se putosi laiturilta juhannuksen aikana neljä kertaa, joten eiköhän se kohta opi väkisinkin. Hemmetin luupää ei osaa varoa kyllä mitään.

Muusa itse asiassa kävikin eläinlääkärissä alkuviikosta, koska sillä lohkesi maitokulmahammas jossain leikin tohinassa. Kulmurit eivät vielä edes heilu ja hammas lohkesi ytimeen asti, joten se oli pakko käydä poistamassa, jotta hammas ei pääse tulehtumaan. Varmasti se oli myös hyvin kipeä. Onneksi Muusa ei kauheasti vaikuttanut pahastuvan eläinlääkärireissusta, sillä se taitaa olla yksi sen suosikkipaikoista, kun siellä on niitä kivoja tätejä.

Terveysjutuista vielä sen verran, että toissapäivänä sain viimeinkin Muusan MyDogDNA testitulokset. Tulokset ovat täysin julkisia ja niihin pääsee tutustumaan tästä. Muusa on terve kaikkien testattujen sairauksien osalta, mutta se ei sinänsä yllätä, koska hollanninpaimenkoirilta ei ole löytynyt testissä olevia sairauksia. Kivahan se silti on tietää, että itselle ei ole sattunut juuri sitä yhtä poikkeusta.

Tosin tämän testipaketin ehdottomasti paras ominaisuus onkin sen kyky mitata koiran geneettinen monimuotoisuus heterotsygoottien alleelien määrän perusteella. Muusa ylitti kaikkien koirien (34,6%) ja oman rotunsa (28,0%) keskiarvon reippaasti. Sen geneettinen monimuotoisuus on 42,7%! Tähän monimuotoisuuteen vaikuttaa varmasti isosti se, että Muusan emä on muunnosristeytyspentueesta. Sen lisäksi Muusalla on sukutaulussa geneettisesti yleensä hyvin heterogeenisiä KNPV taustaisia lyhytkarvoja.

Testi testaa myös joukon ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia ja testin mukaan Muusa kantaakin pitkää tukkaa. Se kantaa myös raidattomuutta (Kbr/Ky), maskittomuutta (Em/E) ja jostain hämmentävästä syystä riistaa (Ay/Aw). Tosin mitä minä olen kuullut niin Genoscoperin testi K-lokuksen suhteen ei ole se kaikkein luotettavin.

Minä olen aina ihan innoissani tällaisesta. Saa analysoida oman koiran ominaisuuksia! Olen pitkään harkinnut ostavani tämän passin myös Kiiralle. Tietokannassa ei ole julkisena kovinkaan montaa tervuerenia. Olisi kiva tietää millainen geneettinen monimuotoisuus hyvin tyypillistä suomalaista näyttelylinjaa edustavalla belgianpaimenkoiralla on. Ehkä sitten taas kun on ylimääräistä rahaa. Mihinpä muuhunkaan sen käyttäisi kuin koiriin.

22. kesäkuuta 2016

Belgejä ja holskuja

Viime viikonloppu kului kahden eri rodun parissa. Lauantaina olin Kiiran kanssa Tuomarinkartanossa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä ja sunnuntaina matkasin Muusan kanssa Uuteenkaupunkiin hollanninpaimenkoirien Nestendag -tapahtumaan.

Belgierkkariin oli ilmoitettu jotain 120 tervua ja pelkästään Kiiran luokassa oli 28 koiraa. Minulla ei ollut suuria toiveita Kiiran suhteen, mutta olin silti odottanut tätä tapahtumaa koko viikon, sillä ajattelin ottavani paljon kuvia. Sää teki siitä kuitenkin mahdotonta. Erkkarilauantaina satoi vettä koko tapahtuman ajan. Eikä vain jotain pientä tihkua vaan ihan kunnon sadetta. 

Tavalliseen tapaan Erica handlasi Kiiran ja Kiira lähti kehään suosikkitätinsä kanssa häntä heiluen. Kiiran käytös olikin ihan priimaa. Se seisoa pönötti käsittelyssäkin hienosti siitäkin huolimatta, että hampaiden katsomiseen meni pitkä tovi, kun tuomari ei meinannut löytää yhtä peeykköstä Kiiran lörppähuulien alta. Kiira liikkuminen ei tosin ollut parasta mahdollista, sillä se hieman kiskoi minua kohti, mutta kyllä se kuitenkin ravasi. 

Tuomarina toimi Dominique Arsene Ranskasta. Tuomari arvosteli hitaasti, ja vaikka odottelu tuntuikin siellä sateessa aika tuskalliselta, olen oikeasti hyvin tyytyväinen, että saatiin kattava arvostelu. Tulokseksi Kiira sai ERI4 28 avoimesta nartusta! Kaikki sijoittuneet saivat myös SA:n. Paras narttu -kehässä ei sijoitusta enää tullut mutta ERI AVK4 SA on kuitenkin enemmän kuin osasin tuolta möhköltä odottaa. En itse osaa ranskaa, mutta koiranäyttelyt ryhmästä löytyi avuliasta käännösapua. Kiitos siitä!

"Denture complette en cisailles. Femelle de belle taille. Sable charbonné. Belle encolure. Bon dos. Croupe en peu fuyant. Excellent poitrine. Excellents angulations avant et arrière. Poignet en peau faible. Bon poitrail. Belle ossature. Belle expression de face. Bon crâne. Bon chanfrein. Bonne parallelisme. Bons yeux sombres. Oreilles en peau longes mais bien portées. Belle presentation, calme. Décollé en peau des coudes et rentre les anterieurs. Excellents allures avec bien pousée arrière."

"Täysi leikkaava purenta. Hyväkokoinen narttu. Nokeentunut hiekanvärinen. Kaunis kaula. Hyvä selkä. Lanne hieman luisu. Erinomainen rinta. Erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Ranteet hieman pehmeät. Hyvä eturinta. Kaunis luusto. Kaunis ilme. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvä yhdensuuntaisuus päässä. Hyvät tummat silmät. Hieman pitkät korvat mutta hyvin kannettu. Kaunis rauhallinen esiintyminen. Hieman löysät kyynärpäät, sisäänpäin kääntyvät etujalat. Erinomainen liike, hyvä työntävä takaliike."

Kiira erikoisnäyttelyssä 2016 © Tom Suoranta



Sunnuntaina sitten suuntasinkin Muussin kanssa hollanninpaimenkoirien jalostustarkastustapahtumaan Uuteenkaupunkiin. Siellä pääsin tapaamaan monia Azuricoyotes koiria ja tyyppejä. Muusa tykkäsi kaikista ja kaikki olivat siellä Muusan mielestä Muusaa varten. Omahyväinen paskiainen. Se olisi varmasti oikein mielellään käynyt myös kehässä pyörähtämässä, mutta joutui tyytymään sivusta seuraamiseen, kun ikä ei vielä riitä mihinkään.

Muusa oli oikein kelpo turisti. Koiraohituksissa on vielä vähän tekemistä, mutta muuten se on kyllä aika helppo ja letkeä raahata mukaan kaikkialle, kun siinä ei ole pisaraakaan sellaista terävyyttä, että pitäisi koko ajan varoa koskeeko joku ihminen sitä yllättäen takaviistosta. Muusasta tällaiset yllätykset ovat vain ihan parhautta. Se ei myöskään todellakaan stressaa pienistä. Pitkän automatkan jälkeen se oli ihan oma itsensä tapahtumassa ja malttoi aika nopeasti rauhoittuakin makoilemaan jalkoihini.

Tällä tavalla kasvattajia tavatessa sitä tulee aina mietittyä miten ihanan koiran sitä onkaan saanut. Ja minä vielä olen saanut niitä kaksi kappaletta. Olen oikeasti todella tyytyväinen molempiin koiriini vaikka ne ovat kuin yö ja päivä. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta kumpikin on silti tasan sitä mitä halusin ja tarvitsin - ja vielä vähän enemmän.

Muusa ja Riimi © Sanna Korhonen

14. kesäkuuta 2016

Mökkilomaa ja hierontaa


Viikonloppuna kävimme mökillä. Se oli Kiiran vuoden ensimmäinen ja Muusan elämän ensimmäinen mökkireissu. Mökki on kyllä Kiiran mielestä maailman paras paikka. Siellä saa uida, kanniskella keppejä, riehua kavereiden kanssa ja istua keskellä pihaa vahtimassa. Sisään Kiiraa ei oikein millään meinaa saada, sillä se haluaisi ottaa torkutkin mielellään keskellä mökkipihaa juuri siinä kohdassa, josta näkee parhaiten kaikkialle. 

Muusa oli mökillä myös oikein iloinen ja toimelias, mutta se nyt on iloinen ja toimelias kaikkialla, joten en tiedä erosiko tämä sen mielestä mitenkään mistään. Muusa riehui Kiiran kanssa, tasapainoili rantakivillä, kahlaili järvessä Kiiran perässä ja pisti poskeensa kaikenmaailman roskia. Monelle pennulle meidän keikkuva laituri on aluksi ollut tosi jännä, mutta Muussi epäröi ehkä puoli sekuntia, ennen kuin tepasteli perääni. Sitten pitikin jo olla tarkkana, että Muusa ei putoa, kun se keksi alkaa kalastaa laiturin nokasta kaisloja.

Muutenkin Muusassa oli kyllä aika paljon vahtimista. Se pysyttelee minun lähelläni, eikä taatusti lähde itsekseen pihasta, mutta siltä pitää noin kolmen sekunnin välein olla ottamassa jotain ulos suusta. Sen lisäksi meidän mökkipihassa on paljon isoja kiipeilykiviä, eikä Muusa ole vielä tajunnut, että se ei osaa lentää. 


Kiira kävi eilen hierottavana, sillä tokokokeiden jälkeen rupesin sittenkin huomaamaan, että jokin on selvästi pielessä. Perusasennot hidastuivat entisestään ja koko koira tuntui koko ajan vain kankeamallata. Pistin Kiiran sitten täyslakkoon seuruusta ja varasin ajan hierojalle. Siellä selvisikin sitten että Kiira on aivan jumissa niskan ja lapojen alueelta.

Harmi. Kiira on pysynyt aika hyvässä kunnossa koko vuoden. Viime vuonnahan availimme lapojen jumeja pitkään, kun mietimme ranteiden oirelevan niiden takia, mutta se taisikin olla toisinpäin. Kiira meni jumiin ranteita varoessaan. Kun sain ranteet pysymään oireettomina, loppui myös jatkuva jumiutuminen. Ainakin jotain tällaista olen päätellyt onnettomalla tajullani koirien rakennejutuista.

Tällä hetkellä päättelisin näiden jumien johtuvan uudenlaisesta liikunnasta. Kiiralla on nyt yllättäen taas kaveri jonka kanssa painia joka päivä. Se on hyvin erilaista liikuntaa kuin ne meille tyypilliset rauhalliset metsäkävelyt ja satunnaiset hullurallilenkit parhaiden belgikavereiden kanssa. Tämä uudenlainen liikunta on myös kasvattanut Kiiran lihaksia. Etenkin juuri etuosaan on tullut selvästi lisää massaa. Itse asiassa Kiira ei ole aikoihin ollut näin hyvässä lihaskunnossa!

Onneksi Kiiran jumit lähtivät aukeamaan, mutta parin viikon päästä menemme uudestaan, jotta saadaan koira kunnolla kuntoon. Siihen asti pidän Kiiran tauolla seuruusta, koska se selvästi tuntuu tällä hetkellä epämukavalta ja on muutenkin sellainen liike, joka herkästi jumittaa juuri noita alueita. Meillä on siis ohjelmassa kesälomailua, näyttelyjuttuja ja hajuhommia. Kunnon treenitauko tekee kyllä hyvää meidän molempien pääkopallekin.

Myös Prinssi oli hierottavana, sillä se oli alkanut oirehtia takapäätään ja hierojalla paljastuikin sitten, että koko selkä oli ihan jumissa. En nyt sitten tiedä mistä Prinssikin on tällaisen jumin itselleen hankkinut, kun sen elämässä ei oikein ole mikään muuttunut vähään aikaan, mutta hieroja epäili Prinssin ottaneen jonkinlaista tälliä jossain vaiheessa. Täysin mahdollista. Prinssikin menee uudestaan parin viikon päästä koska yhdellä kerralla ei tuota selkää täysin auki saatu. 

10. kesäkuuta 2016

Ensimmäisiä treenejä

Aika menee niin nopeasti. Maanantaina Muusalla tuli kuusitoista viikkoa täyteen ja vähitellen se alkaa ymmärtää maailman menostakin jotain. Sisäsiisteys ja yksinolo edistyvät, mutta molemmissa on kyllä vielä tekemistä, ennen kuin voin väittää sen osaavan ne. Sisäsiisteys on aika pitkällä, mutta yksinolon suhteen tuo on kyllä vaikein pentu, joka tässä lähipiirissä on koskaan ollut. Onneksi siinäkin aletaan olla jo voiton puolella.

Kaikessa muussa se kyllä sitten on aika helppo avoimuutensa ja rohkeutensa takia. Joku muu voisi olla eri mieltä, koska onhan sillä nyt aika iso tekemisen tarve, joka on jo purkautunut mm. minun seinääni. Onhan se vähän ärsyttävä, kun se varastaa ihan kaikki tavarat omiksi leluikseen ja tuntuu pitkänkin lenkin jälkeen lataavan patterit muutaman minuutin nokosilla, mutta uskottelen itselleni, että juuri niistä ärsyttävimmistä tulee parhaat treenikaverit.


Muusa on myös todella kiva kouluttaa, koska sillä on aina nälkä, eikä koskaan ole huono hetki leikkimiseen. Olen tehnyt sen kanssa pääasissa erilaisia sheippausharjoituksia ja kohdetyöskentelyjuttuja. Esimerkiksi tasapainotyynyllä keikkumista, koriin menemistä, esineisiin tarttumista ja erilaisia käsikohteita. Myös pohjia tokoon on tehty, mutta nekin olen valinnut sen mukaan, että liittyvät tähän kohdetyöskentelyteemaani.

Sivulletulon pohjia (pepputyöskentelyä) on tehty alustalla ja maatemenon pohjia (kumartamista) kosketuskepillä. Molemmat ovat vielä vaiheessa, mutta en lakkaa hämmästelemästä tuon pennun oppimisnopeutta, sillä lyhyelläkin treenimäärällä on edistytty todella paljon. Olen tosiaan myös sheipannut Muusalle kapulan noutoa ja pitoa.

Toinen mihin olen yrittänyt panostaa on leikkiminen. Irrottamista ja palauttamista on tehty ensimmäisistä päivistä lähtien, koska Muusa tosiaan varastaa kaiken, eikä vahingossakaan tuo mitään minun suuntaani. Muusa ei siis todellakaan ole mikään synnynäinen noutaja. Mutta nyt lelut ovat pikku hiljaa alkaneet tulla takaisinpäin, kun vain sitkeästi olen tehnyt kahdella lelulla leikkimistä. Varmasti myös sheipatulla noutotempulla on tekemistä asian kanssa.